Pelastussanoma

Ei ole enää järkeä laittaa lapsia aivopestäväksi, ei tarhaan, eikä kouluun, koska heille tuputetaan siellä ateismin lisäksi suvaitsevaisuuskasvatusta ja monisukupuolisuuskasvatusta. He eivät ole enää kouluissa vain poikia ja tyttöjä, vaan siellä on kaikki kaikille mitä kukin tahtoo. Se sekottaa nuorten päät ja heille tulee turvattomuuden tunne omasta identiteetistään. He alkavat aivan suotta miettiä omaa identiteettiään ja seksuaalisuuttaan, ennen kuin sen aika edes on ja näin nuo turvattomat lapset traumatisoituu ja heille syntyy henkimaailman hyväksikättöön sopivia aukkoja, josta sielun vihollinen kalvaa pois näiden itsetuntoa.

Vain kotikoulut ja muuten kristilliset koulut voisivat toimia turvallisina vaihtoehtoina tälle kammottavalle kehitykselle. Onneksi meillä on apu rukouksissamme ja voimme sitä kautta saada nämä asiat menemään eteenpäin. Kristilliset koulutkin ovat poikkeuksetta melkeen sitten joko sellaisia, että niihin joka päivä kulkeminen osoittautuu vanhemmilta melkoiseksi haasteeksi ja sisäoppilaitostakaan noihin kouluihin ei voi perheen pienimpiä ainakaan sijoittaa, joten vaihtoehdoksi ei jää muuta kuin nämä kotikoulut.

Mä oon jättäny videoblogin tekemisen ainakin toistaiseksi. Olen jälleen kesäteatterissa näyttelijänä ja mulla on nyt suurin rooli tähän asti ikinä. Tässä Kari Hotakaisen kirjoittamassa näytelmässä, ei ole varsinaista pääroolia mutta oma roolini on näistä osista silti suurin, joten sen vieminen maaliin, ottaa aikaa ja keskittymistäni melkoisen määrän. Siksi en ole kauheasti ehtinyt panostaa muuhun kuin sen mitä Henki kulloinkin patistaa sanomaan.

Iloinen asia josta saan kiittää Herraamme Jeesusta, koko sydämeni pohjasta, on se, että isäni on tullut jo jokin aika sitten syvään nöyrämieliseen uskoon. Kuulin siitä jo taannoin, mutten silloin jaksanut uskoa että se olisi nöyrää Kristuksen hengessä elävää uskoa, joka alentaa itsensä, eikä tuomitse toisia. Johtuu siitä, että hän kulki adventtikirkossa, jota en enää pidä ainakaan hegellisenä kotinani, joskin tiedän että kuulun heihin maallisella tavalla siitä huolimatta ja olen kirjoilla siellä.

Isäni lähestyi tyttäreni kautta minua 20 vuoden takaisten traumaattisten kauheuksien jälkeen, jonka leiman se jätti minuun silloin. Soitin eilen hänelle ensimmäistä kertaa yli 19 vuoteen. Puhuimme ja aion tavata hänet ensi tiistaina. Tarvitsen siis paljon rukousapuanne!

Olen iloinen siitä, että nyt näyttää siltä, että isäni on vanhurskaudessa, eikä siinä minun niin hyvin tuntemassani adentistisessa omahyväisessä uskontapaisessa uskossa, joka perustuu aina omiin tekoihin, syy seuraus periaatteella. He eivät ymmärrä esimerkiksi, ettei Job aikoinaan ansainnut kohtaloaan siinä samassa mittakaavassa missä joku muu, vaan se oli sallimuksessa ja armossa kaikki.

Minua on puhuttanut nyt paljon mm. jälleen tämä asia, kuinka helposti me aina tuomitsemme toisiamme ja silti meidän on tiedettävä missä rajat liikkuu ja kulkee, jottemme hyväksyisi kuitenkaan sitä saatanallista hapatusta, joka toisten uskoviksi itseään nimittävien kautta helposti tulee elämäämme, yhteisöömme ja seurakuntiimme. Kuten Paavali sanoi, sen kaltaisia karta… Mutta kuitenkaan älkäämme hyljätkö ketään. Siinäpä sitä ollaan melkoisessa turbulenssissa, alttiuden kengissä.

Uskon kuitenkin nyt, kun olin puhelimen kautta isääni yhteydessä, tunsin sydämessäni hänen äänensä kautta hengessä, kuinka hän on löytänyt nöyrän vanhurskaan sydämen auki. Jeesus on se ainoa ratkaiseva tekijä, joka raivaa tuon esteen läpi, jolloin se vanha sulkeutuva ”aatamin henki” ei ole enää tuomitsemassa muita, joka hänessä silloin aikoinaan oli, vaan sydän on nöyränä avoin ja se huokuu myötätuntoa. Nöyrä sydän tietää, ettemme me voi elämässämme taistella voitokkaasti, vaan Kristus meissä ja sitten me voimme saada anteeksiannon kautta syntisinä tunnustaen itsellemme pelastusvarmuuden.

Tekojensa kautta itsensä perille yrittävä joutuu jatkuvasti itsepetoksella todistelemaan itselleen ja muille valmiuttaan ja kelpoisuuttan, yhä uudelleen ja uudelleen, kuitenkaan koskaan saamatta rauhaa sydämeen. Sellainen elämä on ensinnäkin raskasta ja sellainen joutuu tukeutumaan muiden tuomitsemiseen koska hänen on siten pönkitettävä omaa kelpaavuuttaan. Sellainen elämä on kuin sokkeloinen umpikuja, joka vain ahdistaa, eikä sielu saa silloin hetken rauhaa.

Siksi on ihanaa tunnustaa vajavuutemme, nöyrin mielin polvistua Herramme Jeesuksen ristin juureen tunnustaen syntimme joka päivä armoa pyytäen, ota minut luoksesi vaikka olen näin vajavainen. Amen!

Malakia 4:6

Teitä kaikkia siunaten -jarmo-

Moni uskoon tultuaan haluaa alkaa tekemään asioita uudella tavalla ja asettavat Jumalan välikappaleeksi, eikä itseään Jumalan välikappaleeksi. He uskovat, että nyt kun he ovat uskossa, niin Jumala antaa heille ikään kuin koko maailman ja he alkavat sitten hallita ja tuomita kaikkea. Niinhän siellä ilmestyskirjassa sitten sanotaan, vaan he eivät lue loppuun sanaa, vaan poimivat ahneuttaan ja maalliseen sokeuteensa vain rusinoita pullasta ja olettavat sen Jumalalta saaduksi.

Näin juuri kävi Juha Sipilälle, jonka teoista voi hedelmät katsoa ja nähdä nyt… juuri nyt! Mitkä olivat uskovan miehen hedelmät, jotka meille jäi nyt kerättäväksi. Pitääkö ne laittaa suoraan kompostiin, vai voiko niistä mitään käyttää rakennusaineena?

Lehti kirjoittaa, että Sipilä koitti saada valtion omaisuutta, jopa miljardeja oman päätäntävaltansa alle. Sipilähän rikastuikin juuri samalla tavalla, hyödyntämällä valtion varoja suuren suomalaisen unelman edestä ja lopulta sen Nokian kadottua, katosivat sitä mukaa nämä sen alihankkijat ja sitten heti perään katosivat ne ansaitsemattomat miljarditkin Sipilän säätiöihin. Siitä huolimatta, he suitsuttavat olevansa uskossa ja kunnioittavat jollain tavalla ilmeisesti Mooseksen lakiakin. En vaan kyllä nyt ihan ymmärrä miten sen voi tehdä, tiedostamattomasti, koska kyseessä on kuitenkin viisaat ihmiset, joiden luulisi ymmärtävän varsin hyvin mikä on oikein ja mikä väärin. Vai voiko?

Ei kai tässä voi taaskaan sanoa, muuta kuin että, on se vahva tuo henkivaltojen ote ihmisiin, oli ne uskossa tai ei.

Nytkin minä joudun tässä puntaroimaan erään sukulaiseni kanssa tapaamista, koska hän on pyytänyt voida tavata ja tiedän minkälainen sekasotku siinäkin taas taustalla on ollut, johon sitten minun pitäisi mennä sitä kepillä vielä sorkkimaan. Ei missään nimessä haluttaisi, vaikka toinen omantuntonsa vuoksi niin haluaisikin tehdä. En voi tietää, minkä verran niitä henkiä roikkuu edelleen ihmisissä ja minkä verran uskaltaa itsensä taas asettaa alttiiksi ja ehkä jälleen revittäväksi. Se on varmaan tämä ikuinen tosiuskovan osa… sielunvihollisen ja Herramme Jeesuksen työn välikappaleena. Ei voi sanoa, että ei tänään, koska olemme Herramme palveluksessa. Meidän on rukoiltava Jeesuksen veren suoja itsellemme, sinne minne ikinä menemme. Emme voi sanoa etten tule.

Nimittäin tuossa huomasin sen erikoisen seikan, että Antero Mertaranta on luonut tahattomasti kaksi legendaarista lausetta, joista molemmista on tullut hokema ja biisi. Ei siis ihme, että Lordi omalla sanoituksellaan sen aloitti, nimenomaan kertomalla hittibiisin muodossa asian ytimen jo silloin.

2011 toukokuussa: ”taivas varjele, mitä sieltä tulee”

2019 toukokuussa: ”löikö mörkö sisään”

Kahdeksan vuoden väli ja luku 8 on uuden ajan alun luku! Uusi lehti kääntyy!

2. Tess. 2 Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Mörkö lyö sisään, ensin ilmestyen maailmalle ja sitte valtaan päästyään vielä tosenkin kerran sisään, suoraan Jumalan temppeliin ja julistaa sieltä olevansa Jumala. Ei siis ole sattumaa tämäkään, vaan ajankohtaista sanomaa meille, kahden lentävän lauseen muodossa, varoitukseksi ajankohtaisuudesta.

Tuossa vaan tuli mieleen että joku periodi päättyyi, koska 13 vuotta sitten juuri 26.5. ”mörkö” Lordi, teki täysin mahdottomana pidetyn asian mahdolliseksi, voittamalla sensaatiomaisesti, suorastaan vitsinä pidetyllä ryhmällä, mutta kumminkin lopulta aivan ylivoimaisesti Euroviisut.

Ja nyt ”mörkö” Suomi teki aivan saman! Suomen ”mörkö” voitti 13 vuoden kuluttua jälleen mahdottomana oletetulla joukkueella ja jopa täysin vitsinä pidetyllä joukkueella Slovakiassa 26.5.2019 voittamalla peräti täysin suvereenisti kaikki maat ja otti lopulta maailmanmestaruuden. 

Näissä on niin paljon samaa, että onko tuo luku 13 muuttamassa nyt jotain peruuttamattomasti ja lopullisesti, alkaen jostain ja päättyen johonkin.

Ei kai kuitenkaan ollut sattumaa, että juuri 2006 oli tuo Lordin viisuvoitto ja silloinhan sanottiin aina että helvetti jäätyy silloin kun Suomi voittaa Euroviisut ja sitten se tapahtui. En sitten tiedä mitä helvetissä oikein tapahtui, koska siellä ei ketään vielä ole. Tosin sekin on toiselta nimeltä vain kadotus, ikuinen kadotus.

Alkoiko siis viimeinen vuosi tästä? Vai lähdetäänkö jo nyt pakanakansojen omerin laskennan päässä 10.6. ehkä…? Aika näyttää.

Klo 20:43 Lehdistökin löysi kummia yhtäläisyyksiä:

https://www.is.fi/mmkiekko/art-2000006122461.html

Käsittämätön 11 kohdan lista – Leijonien MM-tittelit tuoneissa maaleissa hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä!

Tiedä mitä tästäkin sanois, mutta osoittaa, ettei kummallisuudet jääneet tuhon mitä jo aiemmin kerroin.

Shalom rakkaat veljet ja sisaret Herrassa!

Oon tällä viikolla nähnyt kaksi unta ja nyt tuntuu siltä, että Herra kehoittaa jakamaan ne:

Ensimmäisessä unessa kuljin jollakin junan tai metron kaltaisella välineellä ja tiesin, että mun pitäisi jäädä pois seuraavalla asemalla. Nousin junasta ja asema ylhäällä jonkin rakennuksen kyljessä ja ainoa poispääsy laiturilta oli oven kautta, josta laskeutuivat rappuset alaspäin ja oven molemmilla puolilla luki isolla ”K-18”. Sitten tajusin, että junaan jäi minun kaikki tavarani, mutta se oli ehtinyt jo lähteä, näin vain sen takaikkunan, eikä sen perään enää kannattanut juosta. Ainoa vaihtoehto oli siis käydä noista ovista sisään. Ajattelin kylteistä päätellen, että onko kyseessä ns. strippiluola, mutta mitään sellaista siellä ei näkynyt. Paikka oli kuitenkin täynnä ihmisiä, jotka istuivat pöydissä rusehtavissa vaatteissa tai mahdollisesti likaisissa, joka tapauksessa ne olivat talvivaatteita, takit päällä siis. Kaikesta päätellen siellä oli kovat juhlat käynnissä ja pöydillä ja baaritiskeillä oli hirvittävästi pulloja, jotka olivat kaiketi tyhjiä. Huomasin, että tiskien takana ei seissyt ketään ja kysyin yhdeltä pöytäseurueelta, että eikö täällä ole yhtään tarjoilijaa, johon he vastasivat: ”Ei ole”. Lähdin etsimään poispääsyä tuosta paikasta ja ihmistä, jolla olisi kännykkä, että voisin soittaa junassa olevien tavaroitteni perään, mutta tiesin, että se olisi ehkä turhaa. Siihen uni päättyi.

Myöhemmin päivällä sain sitten sanaa Herralta, että älä mene niistä ovista, odota mieluummin seuraavaa junaa.

Sitten näin viime yönä toisen unen, jossa olin menossa ostamaan jotain hieman kauempaa auton kanssa. Jostakin syystä, ennen kauppaan menoa piti käydä pankissa ja siellä oli avoimella paikalla yksi vastaanottotiski, jossa pankkivirkailija tivasi minulta milloin olin viimeksi ostanut jotain. Sanoin, että en todellakaan muista ja että olisiko ollut 27. päivä, johon hän vastasi olisko kuitenkin ollut 25. maaliskuuta? Aloin tuohtua, mitä en yleensä tuollaisissa tilanteissa tee ja sadattelin hänelle, että ennen sai pankeista rahaa aivan vapaasti, johon virkailija vastasi huokauksella. Takanani alkoi jono kerääntyä ja ihmiset olivat nytkin talvivaatteissa. Siihen uni päättyi.

Olisiko tässä nyt kuvauksessa Tempauksen jälkeinen aika, luulen niin.

Olkaa Siunatut Herramme Pyhässä nimessä! Aamen.

t.eero

Ensinnäkin on olemassa ns. pakanoiden pääsiäinen joka toki sopisi erinomaisesti pakanakansojen ylösoton esikuvaksi. Siitä jo runsas kuukausi sitten menneestä pakana pääsiäisestä laskettu omer päättyy siis 10.6. ja siitä jos laskee sen 10 päivää, niin tietenkin päästään 20.6. päivälle.

Markku mailas tuossa Theresa Mayn erosta, että Theresa tarkoittaa harvestia, elikkä siis elonleikkuuta ja kuinka ollakaan May tarkoittaa tietenkin toukokuuta. Saas nähdä… pari muuttujaa siis.

Mutta voi kun joku ymmärtäisi, ettei nämä päivämäärät koskaan ole ennustelua, vaan odotusta ja ennen kaikkea valvomista.

Noh, mutta nämä päivät vielä pitää katsella loppuun, ennen kuin voimme tältä keväältä unohtaa ”kesän kynnyksen” merkityksen laulujen laulun 2:10-13 sanojen muodossa, jotka ovat Daavidin pojan, viisaan kuninkaan sanoja, jolla oli paljon vaimoja. Tämä Daavidin pojan suusta on tullut lause Raamattuun, ”talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, menneet menojaan, kukat ovat puhjenneet maahamme ja laulun aika on tullut, nouse sinä kaunokaiseni ja tule”. Lause siis viittaa suoraan ylösottoon kesän puhkeamisen hetkellä. Se ei ole pitkä ajanjakso, mutta on kuitenkin muutaman viikon.

Tämä on se hetki jolloin on syytä katsoa omaa tilaamme, sonnustautua pyhäpukuun ja tarkistaa suhdettamme Kristukseen erityisellä tarkkuudella, mikäli haluamme olla mukana ylösotossa.

Siunattua odotusta keikille lukijoille!

Syntiin me synnymme, synnissä me kuolemme, olemme happamasta taikinasta leivottu. Mutta älkää antako itsenne kuolla tässä hapatuksessa, ilman Jeesuksen Kristuksen synnistä vapahtavaa armoa. Rukoilkaamme siis joka ikinen päivä, kilvoitellen, mutta silti nöyrinä pyytäen syntisinä anteeksiantoa, jottemme ylpistyisi ja luulisi että me voitimme synnin!

Piikki meillä on loppuun saakka lihassa ja Kristus on se ovi joka takaa meille armon, voitti sen synnin ja ikuisen elämän, jonka Hän yksin voi meille lahjoittaa!

VAIN YKSI NIMI: JEESUS KRISTUS!

Huomisesta voisi odottaa tietenkin sekä tempauspäivää, että sitten jonkin katastrofin purkautumisen päivää.

Minäkin tässä juuri ennen näiden helteiden alkua heräsin aamulla, ihan oikeesti tajuihini, joskaan en avannut silmiäni, koska kuulin käen kukkuvan ja samaan aikaan alkoi satakieli laulaa. Käki kukkui noin 10 kertaa, en laskenut ja samaan aikaan kun käki lopetti, lopetti myös satakieli oman solistiroolinsa ja tuli aivan hiljaista.

Mietin hetken sängyssä että onko jokin ovi tai ikkuna jäänyt niin auki että se kuului ulkoa. Mietin että ei ollut ja että vain pieni kissojen tuuletusluukku oli auki ja siitä ei niin iso meteli tulisi. Nimittäin se oli niin iso meteli että heräsin täydestä unesta siihen.

Sitten se käki lakkasi ja samalla satakieli ja jatkoin unta, mutta ennen kuin sain taas unen päästä kiinni, niin mietin että käki on surun lintu ja satakieli suurimman ilon ja häiden lintu. Niin on myös se hetki kun morsian lähtee, toiset otetaan ja toiset jätetään. Suuri suru valtaa ihmiset kun he tajuavat jääneensä ja taas toiset poistuvat iloon ja riemuun.

Älkää silti pitäkö Jumalaa epäoikeudenmukaisena saati julmana. Tämä kaikki on vain Jumalan suunnitelmaa, pelastaa niin monta kuin suinkin.

Markku sen taas kekkas ja mailas laskelmansa:

Tätä voisi pohtia, omer päättyi, mut huomasin että Nooan tulvapäivä on viikon päästä, eli toisen kuukauden 17. päivä. Voisko liittyä lähtöhetken määritykseen. Tuosta tulisi se 10 päivän viive. Sanotaanhan että Jeesus itse on se toinen arkki.

Jarmo jatkaa: Tätä mä sanon odottamiseksi, vartioimiseksi ja valvomiseksi! Voi kuinka ihmiset kavahtavat kun joku odottaa Jeesusta näin hartaasti. He haukkuvat ja pilkkaavat… koska he pelkäävät kohdata elävän Jeesuksen, koska sydän ei ole Hänen verellään pesty.

Olihan ne opetuslapsetkin sen 10 päivää ahdistuksissa kun Jeesus lähti ja he saivat Pyhän Hengen tuona kymmenennen päivän aamuna. Sekin selittäisi tempauksen vuorokauden ajankohdan, aamulla tai aamupäivällä.

Matteus 24:37-39 Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.

1. Mooses 7:11-12 Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat. Ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

Omerin laskentahan jatkuu normaalisti, siis se virallinen, kuten huomaatte tuosta juutalaisesta kalenterista, että omer 42. day on toukokuun viimeinen. Sitä siis saa vielä odottaa, jos tämäkin päättyy hylsyksi. Mutta yhtä kaikki, me emme lakkaa odottamasta, me lopuksi vaikka kuolemme odottaessamme ja sillä piste. Olemme onnellisia kun saamme odottaa Herraamme Jeesusta palaavaksi. Jos se on jonkun mielestä väärin, niin voin sanoa että aikansa voisi tuhlata monin verroin huonomminkin. Meidän mielestä aikaa ei voisi paremmin kuluttaa ja tämä tekee tästä elämästä mielekkäämpää kuin voitte edes aavistaa.