Olen monesti miettinyt, miksi petoa verrataan Raamatussa
saatanan ilmentymään, mm. ilmestyskirjassa. Samoin olen miettinyt erästä
raamatullista kahta hyvin kummallisen ristiriitaista tapahtumaa, järjen ja himon
välillä. Nimittäin kun Pietari sai Jeesukselta kehut ja taivasten valtakunnan
avaimet, niin sen jälkeen heti Jeesus alkoi selittää tulevasta
ristinkuolemastaan, johon Pietari heti oli tulossa väliin sanoen, minä en salli
sen tapahtua. Tähän Jeesus sanoi, mene pois saatana. Se oli varmasti Pietarille
erikoinen hetki ja täysin yllätyksellinen, koska hänhän vain halusi olla
sankari. Mutta silti Jeesus sanoi, ”väisty saatana”. Tätä on syytä miettiä
tarkkaan, koska saatana siis tiesi Jeesuksen aikeista, kuinka tämä pelastaisi
koko maailman, koska tämä näin sanoi kerran.
No kuitenkin kävi niin, että kun aika tuli ja
ehtoollisateria, jossa Raamatun mukaan saatana meni silti Juudakseen, joka
petti Jeesuksen, joka joutui ristille. Siis näin kävi, vaikka saatana oli hyvin
tiennyt, ettei niin saisi käydä. Miksi siis saatana sittenkin tapatti
Jeesuksen?
Äidilläni on iso uroskissa, joka on siis peto tietenkin.
Toissa kesänä se kissa ystävystyi oravan kanssa. No siis kissathan normaalisti
saalistavat myös oravia, joten se ystävyys perustui siis leikkimiseen tämän
kanssa. Orava kuitenkin luotti kissaan liikaa ja niinpä eräänä päivänä tuo
kissa tappoi tuon leikkikaverinsa rajun leikin päätteeksi. Näinpä peto ei
voinut mieltään malttaa, vaan toimi petomaisen julmasti, tappaen ystävänsä.
Kissa oli kuulemma jälkikäteen surullinen ja etsi leikkikaveriaan, kuitenkaan
löytämättä sitä. Se ei itsekään oikein tainnut tajuta mitä teki.
Tässä siis pohjustus vain sille, miksi peto toimii joskus tyhmästi, vaikka tietää mitä se tarkoittaa. Peto on peto. Niinpä saatana tapatti Jeesuksen samoista petomaisista syistä johtuen. Se ei voinut millään malttaa mieltään ja niinpä se teki Jeesukselle sen, minkä sen pitikin tehdä.
Toinen vaihtoehto teoria oli kuitenkin sekin, ettei saatana tiennyt mihin Juudaksen kavallus Jeesuksen johtaisi. Voihan olla, että saatanalle oli pettymys kun Jeesus vietiin ristille. Mutta tähän en jaksa uskoa, vaan saatanan verenhimoon nähdä kuinka Jeesus kärsii ristinkuoleman. Se oli mielstäni suurempi, koska himo vie voiton myös saatanasta.
Antti Tuisku julkaisi uuden albumin, joka nosti melkoisen haloon kristikunnassa ja sen vastustajissa luonnollisesti.
Antin rohkeus perustuu siihen, ettei kristityt ala hänen henkeään uhkailemaan, eikä hän koe kristityistä muutenkaan mitään uhkaa. Samoin tekevät kaikki muutkin tahot, koska Jeesus käski kääntää toisen posken. Sen sijaan Islamilla on Jihad, joka ei siedä edes aivastusta siihen suuntaan, jossa Mohamedia tai Allahia pilkataan. Tämä erottaa miksi uskaltaa ja miksi ei.
Sama tosin pätee työpaikka- ja koulukiusaamiseen.
Pilkkaaja kiusaaja hakee uhrinsa heikoimmasta päästä, josta ei olisi tälle vaaraa ja ottaa tämän silmätikukseen.
Pilkkaaja jopa selittelee pilkallee syitä ja syyttää uhriaan itse itselleen aiheuttamasta pilkasta, jonka olisi selvästikin ansainnut.
Aivan samoin nettipalstat ovat pullollaan kristillisyyttä vastaan tehtyä pilkkaa, joka ei eroa millään tavoin koulu- tai työpaikkakiusaamisesta.
Silti kukaan ei hyväksy pilkkaa, ei kouluissa, eikä missään muuallakaan mutta kun on kyse kristillisyydestä, niin kaikki kääntää selkänsä sille pilkanteolle, niin poliisi, kuin mikä tahansa muukin valvova viranomainen tai vaikkapa ihan vaan Facebook tai Suomi24 ylläpidot. Ketään ei kiinnista puolustaa kristillisyydestä tehtävää pilkantekoa.
Tämä pilkkaaminen on kirjattu lakiin äärimmäisen väljästi ja siksi sillä tulkinnalla perustellaan, keitä saa pilkata ja keitä ei saa. Erottelu jää siis pelkän tunnetilan varaan, henkimaailman käsiin.
Tämä ilmiö on äärimmäisen kummallinen, monestakin eri syystä. Minulle ja monelle uskovalle tämä on vain todiste henkimaailman olemassaolosta. Se panee kaikki vastustamaan, jos jumalattomuutta pilkataan, mutta jos pilkataan Jeesusta, niin se tulee innoissaan ja panee kaikki muutkin osallistumaan siihen villiten ja yllyttäen.
Tästä kaikesta syystä on hyvin, hyvin erikoista, että Islam saa alistaa naisia, silpoa tyttöjä, pitää seksiorjia ja harrastaa lapsiavioliittoja. Islam saa kaikessa rauhassa tuomita homoseksuaalit kuolemaan ja noudattaa Sharia lakia. Tämä ei hetkauta feministejä, ei vihervasemmistoa, ei sateenkaariväkeä, eikä juuri muitakaan jumalattomia tahoja. Mutta heti jos puhutaan kristillisyydestä, niin siihen heti joku älähtää, että no mutta nehän ne vasta onkin tappanu paljon ihmisiä, eivätkä he ymmärrä, eivätkä ole ottaneet selvää, miksi ja mitä ristiretkeläiset oikeen tekivät aikanaan. Silloin juuri Islam oli vyörymässä Eurooppaan ja oli jo Itävallassa tulossa, kun Englanti ja Ruotsi etunenässä kävivät niiden kimppuun ja löivät ne takaisin Lähi-itään ja Turkkiin.
Ateistit ja muut jumalattomat siis ovat marionettinukkeja lähinnä henkimaailmojen välisessä taistelussa sieluista.
Näinä muutamana päivänä mua on vaivannu influenssa joka on ollu nenäonteloissa ja keuhkoputkessa. On ollu tosi kurja olo ja aamut tunkkasia, aivan kuin olis krapula ja poltellu kuus askii tupakkaa. No vitsi vitsi… Mutta siltä se noin vähä niinku tuntui. Nyt alkaa hiukan helpottaa.
Olen näinä muutamana päivänä keskustellu S24 sivustolla profetiasta ja saanu siellä selvästi johdatuksesta kertoa asioita joita on syytä ottaa huomioon kun profetoidaan.
Ensinnäkin profeetan tehtävä ei ole mikään herkkuhomma, johon kannattaa riemulla ryhtyä. Sitä paitsi kun katsellaan kenen tahansa raamatullisen profeetan taustoja, niin heissä on kaikissa yhteinen nimittäjä, nöyryys ja vaatimattomuus itsensä suoriutumiseen siitä annetusta tehtävästä. Samaa koin itsekin, kun aloin saamaan näitä profetioita julistaakseni niitä.
Profeetta ei koskaan myöskään itse sano tai väitä olevansa yhtään mitään, vaan pelkästään keskittyy kertomaan sen, minkä Jumala Pyhän Henkensä kautta tahtoo meille ilmoittaa.
Maailma tuntuu olevan täynnä ns. ”wannabe” profeettoja, jotka haluavat patsastella Jumalan suuruuden siipiveikkona. He ottavat kunnian mutteivät tajua, ettei se meille kuulu.
Aidon profetian huomaa taas siitä, että sitä vastustetaan, niin uskovien, kuin uskosta osattomienkin puolelta. Eikä juuri kukaan tunnu antavan arvoa itse sanomalle, vaan kääntävät sen profetian kertojaa vastaan, juuri niillä argumenteilla, joilla he itse tietävät ottavansa Jumalalle kuuluvan kunnian. He siis syyttävät profeettaa siitä, miten itse toimivat.
Oikean profeetan on pakko kertoa sanomansa mutta joutuu puun ja kuoren väliin. Toiset nauraa siksi, että tämä kertoo ”satujaan” foliohattu päässä ja toiset taas pilkkaa siksi että profeetta koittaa korottaa itseään ja kertoo omasta päästään keksittyjä tarinoita. Siinä sitä ollaan sitten…
Sen sijaan epäaito profetia saa vapaasti edetä. Siitä pitää henkimaailma huolen. Itseään korottavan profeetan viisaat uskovat tajuavat nopeasti ja kavahtavat tätä mutta muut saattavat eksyä luulemaan että suurella suulla saa aikaan suuria tekoja. Niin ei tietenkään ole.
On ollut kuitenkin ikävää nähdä niin monen sanovan, minä se olen ja ihmetellä mistä tämä itsensä profeetaksi nimittäminen oikeen juurtaa. Ei ainakaan nöyryydestä ja vaikka sanassa sanotaan, että Jumala vihaa ylpeitä silmiä ja rakastaa nöyrää mieltä, niin silti niin moni sanoo, minä se olen.
Kun Jeremia sai profeetan tehtävän varoittaa Israelin kansaa, niin hän sanoi Jumalalle, että älä minulle anna, en minä osaa, en minä voi olla se ja olen vielä niin nuorikin vielä. Samoin Joonan kanssa sama homma… hänkin kieltäytyi niin pitkälle, että Jumalan oli otettava vakavia toimia kääntääkseen Joonan pään.
Lopunajan herätyskään ei ole sellainen, jonka useat ajattelevat sen olevan, suuria telttoja ja stadioneita. Ei, vaan pieniä muutaman hengen kulmakuppikuntia ja niitä on kaikkialla.
Niin paljon ihmisillä näyttää olevan aina tarvetta suuruuteen. Olkaamme nöyriä ja alentakaamme itsemme ja jos Jumala ojentaa meille tehtävää, niin tehkäämme se niin kuin kykenemme ja niin hyvin kuin meidän on vajavaisina mahdollista. Ei Jumala meiltä liikaa pyydä mutta älkäämme ottakko sitä, mikä Jumalan on.
118 päivää enää omeriin ja alle 50 päivää enää raamatulliseen vuodenvaihteeseen. Aika menee nopeammin kuin osasimme odottaa. Pian meillä on omerin laskenta edessä ja jännät paikat miten jalkamme asettuvat lähtötelineisiin.
Itsellä on aina ollut sisäisesti tiedossa, että saamme kokea jonkin oikean käännekohdan, jossa asiat selvästi alkaa kulkea tietyllä tavalla toisin kuin ne meni ennen tuota käännekohtaa. Olen kutsunut sitä ”suureksi sivuksi” joka käännetään auki, kuin uusi aukema jollekin uudelle aikakaudelle.
Jos menemme siihen Nooan aikaan, jossa tätä samaa pitäisi nähdä siinä ajassa, niin Jumala käski Nooan perheineen arkkiin, jotka sinne ensikehotuksesta menivät ja sitten Jumala itse sulki sen arkin ovet. Juuri siinä pisteessä tämä 02.02.2020 kuvastaisi olevan, elikkä päivämäärä, joka ei ole meidän käsissämme mitenkään.
Jos aika olisi juna, joka hitaasti pysähtyy, vaihtaa veturin toiseen päähän ja lähtee sitten hakemaan uutta vauhtia pysähdyksistä, niin se ei lähde heti sataa mihinkään, vaan nytkähtäen se alkaa kiihdyttää ja loppu tulee rutosti ja äkisti, kun se pääsee vauhtiin.
Siis pitää muistaa, että tämä on vain tulkintaa ja ko. päivämäärä muistuttaa käännekohdasta. Minä en ole varma mistään muusta kuin profetioista, joita olen saanut julistaa. Nämä kaikki ovat vain taivaalle tähyilemistä ja valvomista.
Markku veli mailas tänään oikean ”pommiuutisen”, jota olen koko tämän tammikuun odottanut. Israel on saamassa rauhan aikaan:
Pastori Tim Henderson väittää, että hänellä on tieto siitä, että rauhansopimus on valmis ja se tuodaan esiin lähipäivinä tai parin viikon sisällä.
Jos oikein ymmärsin suostutteluun on käytetty paljon rahaa, sopimuksesta on palkittu tiettyjä tahoja raha palkinnolla.
Onko teillä lisätietoa tästä?
Breaking!! Peace Plan Update. Deals are being confirmed. We
will know SOON! Shalom!!
Samalla tämä tarkoittaa juurikin sitä, millaisen skenaarion olen laskemalla luonut jo monta vuotta muutaman raamatunpaikan perusteella. Rauhan pitää olla seitsenvuotinen, ei toki päivälleen, koska Daniel 9:27 kertoo sen rikkoutuvan rauhan puolivälissä, ei siis päivälleen. Tammikuu on tosin niin puoliväli kuin olla voi, kun laskee sen skenaarion, jossa rauha rikotaan Tisha be Av kuun 9 päivä noin kolmen ja puolen vuoden päässä.
Israelissa tapahtuu muutakin. Hesekielin ennustukset toteutuvat kohta Kuolleen meren elpymisenä, joka puolestaan kuvastaa uskon palautumista Israeliin. Sateet kuvastavat Jumalan Henkeä. Se tapahtuu heti ylösoton seurauksena.
Minulla on joka kevät ollut ensimmäinen katse siihen, missä on kunkin kevään raamatullinen vuodenvaihde. Siitä nimittäin lasketaan kaikki ajat.
Joka vuosi olen myös katsellut monille hieman oudompaa päivämäärää, nimittäin Marian ilmestyspäivää. Se on esikuva Jeesusta odottaville, koska enkeli Gabriel tuli silloin kertomaan Marialle, että Jeesus tulee. Se siis toimisi aivan hyvin esikuvana myös tempausta odottaville päivänä, jona meille kerrotaan, että nyt se päivä tulee. Siksi olen sitä hieman tarkkaillut.
En ole koskaan kuulunut niihin Jeesuksen paluuta pelkääviin, jotka sanovat, ettei siitä päivästä tiedä kukaan, eikä siitä saa edes puhua. Minun mielestäni Raamatussa on vain yksi asia, josta ei tiedä kuin yksin isä, ei edes poika ja se on tuhatvuotiskauden päättymisen jälkeinen aika, jolloin taivas ja maa katoaa, jolloin kaikki tuomiot pannaan täytäntöön. Siitä päivästä ei tiedä kukaan.
Mutta tänä keväänä Marian ilmestyspäivä on niin lähellä raamatullisen vuodenvaihteen ajankohtaa, että en pidä sitä ainakaan sattumana. Tuo päivä on 22.3. tänä keväänä.
Kevätpäivän tasaus on 20.3. ja seuraava uusi kuu on 24-25.3. aikoihin, josta aletaan uudenkuun sirpistä laskea pääsiäistä ja sitten omeria sen jälkeen.
Pääsiäinen asettuu huhtikuun 8. päivälle ja sen pääsiäissapatti 11. päivälle ja sen jälkeisestä päivästä lasketaan se 50. päivään sakka, joka osuu 31.5. klo 18 jälkeen 24h elikkä tarkemmin 1.6. päivämäärälle.
Jumala on Raamatun kautta haastanut ihmiset ajattelemaan järjellä, eikä vain lukemaan Raamattua ajattelematta mitään erityisesti. Siksi Pyhä Henki tekee Raamatusta yhteisvaikutuksessa lukijansa kanssa, eivan uuden kirjan, Pyhän Sanan!
Jos Raamatussa lukee vaikkapa lause, ”siitä päivästä ei tiedä kuin yksin Isä, ei poika, eikä taivaan enkelit”, niin sanon, ettei se päivä ole mikään sellainen, joka olisi relevanttia Raamatun keskeiseen sisältöön nähden.
Kun Matteus 24 lukua aletaan kahlaamaan analyyttisesti läpi, niin kaikki alkaa opetuslasten tekemästä kolme osaisesta kysymyksestä. Ensimmäisessä opetuslapset ihailivat Jerusalemin loistoa ja siihen Jeesus sanoi, ettei tähän jää jäljelle kiveä kiven päälle. Toisessa kysymyksessä opetuslapset kysyvät, että mikä on sinun tulemuksesi, johon Jeesus vastaa aloittaen jakeesta 4 ja päättää sen jakeeseen 34 ja sitten vastaa kolmanteen kysymykseen, maailmanlopusta, tuhatvuotiskauden päässä.
”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”
Alkaa vaikuttaa tosiaan siltä, että Trumpin uhkaus 52:sta lukitusta kohteesta, jos Iran kostaa/hyökkää USA:n kimppuun, on vaikuttanut tähän ukrainalaiskoneen alasampumiseen. Aikaa oli kulunut jo 4h ohjusiskusta, joten Iranin sotavoimat katsoivat ukrainalaiskoneen olevan ensimmäinen isku esim B52 pommittajalla ja lopputulos oli hätiköity.
Tietyllä tavalla ymmärrän panikoinnin jonkun ilmatorjuntavalvonnan päällikön silmin katsottuna, että hei, täs ei ole aikaa nyt miettiä, vaan ampua heti ko. lähestyvä iso kone alas. Melko loogista!
Tämä nyt tietenkin antaa koko kevään aikaa spekuloinnille ja provokaatioille, kunnes oikealla hetkellä sitten…
Uskon edelleen täsmällisesti ykkösenä ainoastaan omerin laskentaan, koska se on raamatullinen ja se liittyy nimenomaan sadonkorjuutapahtumien ensimmäiseen otantaan, uutisviljaan, josta leivotaan kaksi kakkua. Nämä tarkoittavat eläviä ja kuolleita ylösotettavia.
Tämä kokonaisuus antaa Paavalin sanoille merkityksen, ”ette suinkaan ehdi ennen heitä, poisnukkuneita”, koska poisnukkuneiden sielut ovat jo siellä valtaistuinsalin alttarin alla odottamassa. Siksi Jeesus sanoi ja lupasi ryövärille ristillä, että olet vielä tänään siellä.
Viidennellä sinetillä nuo alttarin alle tulleet sielut saavat pitkät valkoiset vaipat, koska on selvää, ettei ruumiiton sielu tarvitse vaippaa, joten heille annetaan taivasruumis ja he ovat jo siellä, kun me, elossaolevat yhdessä silmänräpäyksessä muutumme ja kohtaamme heidät sitten siellä.
Alla linkki, josta pääsee näkemään ja kansainvälisestikin kaikki alkaa puhua jo ohjuksesta. Eipä siinä… Kevään jälkipyykki sitten lähtee liikkeelle ja se tietää Iranille ahtaita aikoja ja sodan kärjistymistä.
We are analyzing this new video supposedly showing a mid-air explosion. By our initial estimation, the video shows an apartment block in western Parand (35.489414, 50.906917), facing northeast. This perspective is directed approximately towards the known trajectory of #PS752. pic.twitter.com/nDvjRIkFU4
USA:n presidentti puhui vähän siihen tyyliin, kuten arvasinkin, hän ei uhkaillut enää, vaan tyynnytteli. Oletin että hän olisi pilkannut Iranin iskukykyä mutta joku oli varmaankin sanonut, että nyt turpa kiinni, eikä yhtään enää bensaa liekkeihin. Pallo jää edelleen Iranille ja kaiken huipuksi, he ovat todennäköisin syy ukrainalaiskoneen alastuloon. Joku ohjus on havainnut lentokoneen edessään ja lähtenyt sitten seuraamaan sitä jne. Tämä oli mun maallikko veikkaus asiasta ja voin olla täysin väärässäkin. Mutta outoa on se alueen ja ajankohdan yhteneväisyys. Ampuiko joku koneen alas tilaisuutta hyväksikäyttäen, ”false flag” tyylisesti. Mene ja tiedä…
No sitten jälleen se sana SUVAITSEVAISUUS!
Tämä on kummallinen asia, ettei kukaan tajua mihin sanaa on alunperin käytetty ja miksi ja millä ehdoilla.
Suvaitsevaisuus ei ole asian loputonta sallimista. Muutenhan koko sanalla ei olisi mitään virkaa.
Suvaitsevaisuus on sitä, että vaikkapa bussissa jollain on päässyt isot hädät ns. housuun, niin muut ihmiset sallii tämän istua kyydissä perille saakka, eivätkä häädä tätä ulos.
Tai vaikkapa silloin kun joku kutsuu juhliin sillä ehdolla, että jokaisella on vaikkapa naamiaisasu päällään. Muuten ei saisi tulla koko juhliin. Sitten sinne saapuu joku kutsuttu ilman asua mutta tällä on hyvä selitys. Naamiaisasu jäi vahingossa taksiin, eikä mistään enää saanut uutta. Silloin muu porukka sanoo, että ok. noin hyvällä syyllä voit tulla.
Suvaitsevaisuudessa tärkein seikka on se, että suvaittu ymmärtää tekevänsä vääryyttä, tai vaikkei suorastaan vääryyttä, niin sovittua sopimusta tai yleistä hyväksyntää vastaan, jolloin muut joutuvat hyväksymään jonkin asian. Siis suvaittu itse tajuaa tehneensä väärin.
Kun sitten puhutaan homoudesta. Ei se synti ole ja me kaikki langetaan syntiin aina välillä… jollain tavalla ja jossain määrin. No homouden taakan kantaja saattaa eksyä ja langeta. Ei se ole meidän asia häntä tuomita, voimme suvaita sen, mutta sillä ehdolla, ettei se toistuisi enää. Nimittäin on raamatullisesti TÄYSIN YKSISELITTEISTÄ, että homouden harjoittaminen on syntiä. Meidän ei saa suvaita sellaista, eikä ainakaan uudelleen ja uudelleen kenekään edes katumatta ja ymmärtämättä syntisyyttään.
Suvaitseminen on väärintekemisen hyväksyntää, jostain tietystä ymmärrettävästä syystä jota ei saa jatkossa ja normaalisti hyväksyä.
