Pelastussanoma

Näinä muutamana päivänä mua on vaivannu influenssa joka on ollu nenäonteloissa ja keuhkoputkessa. On ollu tosi kurja olo ja aamut tunkkasia, aivan kuin olis krapula ja poltellu kuus askii tupakkaa. No vitsi vitsi… Mutta siltä se noin vähä niinku tuntui. Nyt alkaa hiukan helpottaa.

Olen näinä muutamana päivänä keskustellu S24 sivustolla profetiasta ja saanu siellä selvästi johdatuksesta kertoa asioita joita on syytä ottaa huomioon kun profetoidaan.

Ensinnäkin profeetan tehtävä ei ole mikään herkkuhomma, johon kannattaa riemulla ryhtyä. Sitä paitsi kun katsellaan kenen tahansa raamatullisen profeetan taustoja, niin heissä on kaikissa yhteinen nimittäjä, nöyryys ja vaatimattomuus itsensä suoriutumiseen siitä annetusta tehtävästä. Samaa koin itsekin, kun aloin saamaan näitä profetioita julistaakseni niitä.

Profeetta ei koskaan myöskään itse sano tai väitä olevansa yhtään mitään, vaan pelkästään keskittyy kertomaan sen, minkä Jumala Pyhän Henkensä kautta tahtoo meille ilmoittaa.

Maailma tuntuu olevan täynnä ns. ”wannabe” profeettoja, jotka haluavat patsastella Jumalan suuruuden siipiveikkona. He ottavat kunnian mutteivät tajua, ettei se meille kuulu.

Aidon profetian huomaa taas siitä, että sitä vastustetaan, niin uskovien, kuin uskosta osattomienkin puolelta. Eikä juuri kukaan tunnu antavan arvoa itse sanomalle, vaan kääntävät sen profetian kertojaa vastaan, juuri niillä argumenteilla, joilla he itse tietävät ottavansa Jumalalle kuuluvan kunnian. He siis syyttävät profeettaa siitä, miten itse toimivat.

Oikean profeetan on pakko kertoa sanomansa mutta joutuu puun ja kuoren väliin. Toiset nauraa siksi, että tämä kertoo ”satujaan” foliohattu päässä ja toiset taas pilkkaa siksi että profeetta koittaa korottaa itseään ja kertoo omasta päästään keksittyjä tarinoita. Siinä sitä ollaan sitten…

Sen sijaan epäaito profetia saa vapaasti edetä. Siitä pitää henkimaailma huolen. Itseään korottavan profeetan viisaat uskovat tajuavat nopeasti ja kavahtavat tätä mutta muut saattavat eksyä luulemaan että suurella suulla saa aikaan suuria tekoja. Niin ei tietenkään ole.

On ollut kuitenkin ikävää nähdä niin monen sanovan, minä se olen ja ihmetellä mistä tämä itsensä profeetaksi nimittäminen oikeen juurtaa. Ei ainakaan nöyryydestä ja vaikka sanassa sanotaan, että Jumala vihaa ylpeitä silmiä ja rakastaa nöyrää mieltä, niin silti niin moni sanoo, minä se olen.

Kun Jeremia sai profeetan tehtävän varoittaa Israelin kansaa, niin hän sanoi Jumalalle, että älä minulle anna, en minä osaa, en minä voi olla se ja olen vielä niin nuorikin vielä. Samoin Joonan kanssa sama homma… hänkin kieltäytyi niin pitkälle, että Jumalan oli otettava vakavia toimia kääntääkseen Joonan pään.

Lopunajan herätyskään ei ole sellainen, jonka useat ajattelevat sen olevan, suuria telttoja ja stadioneita. Ei, vaan pieniä muutaman hengen kulmakuppikuntia ja niitä on kaikkialla.

Niin paljon ihmisillä näyttää olevan aina tarvetta suuruuteen. Olkaamme nöyriä ja alentakaamme itsemme ja jos Jumala ojentaa meille tehtävää, niin tehkäämme se niin kuin kykenemme ja niin hyvin kuin meidän on vajavaisina mahdollista. Ei Jumala meiltä liikaa pyydä mutta älkäämme ottakko sitä, mikä Jumalan on.

118 päivää enää omeriin ja alle 50 päivää enää raamatulliseen vuodenvaihteeseen. Aika menee nopeammin kuin osasimme odottaa. Pian meillä on omerin laskenta edessä ja jännät paikat miten jalkamme asettuvat lähtötelineisiin.