Pelastussanoma

Nonie Darwish:

Jokin aika sitten Pakistanin uskonnollinen johtaja Pirzada Muhammad Raza Saqib Mustafai sanoi: ’Sitten kun juutalaiset on hävitetty…rauhan aurinko alkaa nousta koko maailmaan’. Samaa saarnaa eivät toista vain uskonoppineet vaan myös poliitikot Iranissa, Saudi-Arabiassa, Egyptissä, jne. Se ei ole vain Ahmedinijadin ajatus, vaan koko islamilaisen teologian perusta, että rauha tulee maailmaan vasta kun juutalaiset on hävitetty maan päältä. Kuitenkin vain harvat länsimaiset toimittajat ovat huolestuneita tällaisesta retoriikasta tai välittävät tuoda julkisuuteen tämän islamin kauhean pimeän puolen, joka on pakkomielteinen juutalaisviha.

En usko että tarvitsee olla käyttäytymistieteen tai ryhmäajattelun asiantuntija ymmärtääkseen islamilaisen juutalaisvihan patologian. Meidän kaikkien on aika paljastaa juutalaisiin kohdistuva vihamielisyys. Olemme sen velkaa ihmisyydelle ja totuudelle.

Uskova muslimi ei ymmärrä että sellainen viha on epäsopivaa ja epäpyhää maailmanuskonnolle ja että islamin uskottavuus murenee tämän vihan takia. Muslimin ei ole luvallista tutkiskella itseään tai kyseenalaistaa tätä vihaa. Muslimit puolustelevat juutalaisvihaa väittämällä, että juutalaiset pettivät Muhammadin ja näin ansaitsevat tällaisen kohtelun. Silloin kun itse olin vielä muslimi, uskoin että tämä yksipuolinen islamin kertoma tarina oli riittävä perustelu oikeuttamaan islamilaisten johtajien murhat, terrorin, valheet ja propagandan juutalaisia vastaan. Tavalliselle muslimille jatkuva juutalaisten kiroaminen moskeijoissa tuntuu normaalilta ja jopa pyhältä!

Kun olin tehnyt paljon ajatustyötä, analyysiä, tutkimusta ja kirjoittamista, ymmärsin että juutalaisviha on olennainen perusta islamilaisessa uskonopissa ja muslimit eivät tunnu pääsevän siitä mitenkään eroon. Islam pelkää juutalaisia ja islamin vihollinen numero yksi ovat juutalaiset – tämä on totuus, jota täytyy suojella hinnalla millä hyvänsä. Sillä ei ole väliä kuinka monta muslimimiestä, -naista tai -lasta kuolee, kun islamin mainetta suojellaan. Tärkein muslimien velvollisuus on suojella islamin ja Muhammadin mainetta. Mutta miksi uskonto aiheuttaa tällaista kärsimystä seuraajilleen? Syy on tämä:

Kun Muhammad aloitteli missiotaan levittää islamia, hänen tavoitteenaan oli luoda aidosti arabialainen uskonto, jonka luojana oli arabialainen profeetta, jonka arvot ja kulttuuri olivat arabialaisia. Saadakseen uskottavuutta hän liitti sen kahteen abrahamilaiseen uskontoon, juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Hän odotti arabiassa olevien juutalaisten heimojen julistavan hänet Messiaaksi tuoden hänelle legimiteetin arabien keskuudessa ja erityisesti oman mekkalaisen heimonsa, Quraishin, keskuudessa. Koska hänen oma heimonsa torjui hänet ja pilkkasi häntä, Muhammad etsi hyväksyntää juutalaisilta, joita hän kutsui Kirjan kansaksi. Mutta juutalaisten käännyttäminen oli se osa käsikirjoitusta, josta Muhammadin oli selviydyttävä, jotta Mekkalaiset huomaisivat olleensa väärässä torjuessaan hänet.

Tämä oli yksi niistä syistä miksi Muhammad päätti muuttaa Medinaan, kaupunkiin jossa asui pääasiassa juutalaisia ja joitakin köyhiä arabeja. Juutalaiset sallivat Muhammadin asettua kaupunkiin. Alussa mekkalainen Koraani oli täynnä myönnytyksiä juutalaisille, jotka olivat saaneet ”johdatuksen ja valkeuden” (5:44) ja jotka ”oli asetettu muiden kansojen edelle” (45:16). Mutta kun juutalaiset torjuivat lepyttelyn ja kieltäytyivät kääntymästä islamiin, Muhammad raivostui. Koraanin sanoma muuttui rakkaudesta uhkailuihin ja lopulta puhtaaksi vihaksi, kirouksiksi ja käskyiksi tappaa juutalaiset. Juutalaisten torjunta aiheutti Muhammadille sietämättömän pakkomielteen.

Juutalaiset eivät ainoastaan torjuneet häntä, vaan hän myös kadehti syvästi heidän vaurauttaan. Arabian juutalaiset heimot ansaitsivat elantonsa laillisilla ja menestyvillä liiketoimilla, mutta Muhammad ansaitsi elantonsa ja vaurautensa sodankäynnillä hyökäten arabiheimoja – joskus myös omaa heimoaan – vastaan ottaen heidän omaisuutensa ja ryöstelemällä karavaaneja. Se ei näyttänyt hyvältä miehelle, joka väitti olevansa Jumalan profeetta. Pelkkä juutalaisten olemassaolo sai Muhammadin näytttämään huonolta ja se johti Muhammadin tekemään sanoinkuvaamattoman teurastuksen. 600-900 miestä mestattiin yhdestä heimosta ja naiset ja lapset otettiin orjiksi. Muhammad sai valita ensin kauneimmat naiset seksiorjikseen. Kaikki nämä tunteettomat juutalaisten surmaamiset on tarkasti dokumentoitu islamilaisiin kirjoituksiin Muhammadin elämästä – ei suinkaan häpeällisinä asioina, vaan oikeutettuina tekoina pahoja ihmisiä vastaan.

Muhammad ei päässyt yli kokemastaan vihasta, nöyryytyksestä ja torjutuksi tulemisesta ’Kirjan kansan’ taholta ja hautoi synkkää piinaansa ja pakkomiellettään siitä, että juutalaisia oli vielä elossa. Kuolinvuoteellaan hän antoi muslimeille tehtäväksi tappaa juutalaisia missä hyvänsä he heitä löytävät, mistä tuli ”pyhä käsky”, jota muslimit eivät voi hylätä. Muslimit jotka kirjoittivat sharia-lakia, ymmärsivät että Muhammad oli äärimmäisen herkkä arvostelulle ja siksi Muhammadin arvostelusta tuli islamin pahin rikos, jota ei anneta anteeksi vaikka arvostelija katuisi tekoaan. Muhammadin sanoma kuolinvuoteellaan seuraajilleen ei ollut levittää pyhyyttä, rauhaa, hyvyyttä ja kohdella lähimmäistään kuten itseään, vaan jatkaa juutalaisten tappamista ja kansanmurhaa.

Näin tappamisesta tuli pyhä toimitus, jolla osoitettiin tottelevaisuutta Muhammadille ja itselleen Allahille. Muhammad kuvaili itsensä juutalaisten uhriksi, ja muslimien täytyy kostaa hänen puolestaan tuomiopäivään asti. Kaikesta arabien rahasta ja vallasta huolimatta muslimit edelleen tekeytyvät uhreiksi. Shariaan on myös kirjattu laiksi, että jokaisen muslimin tulee puolustaa Muhammadin kunniaa ja islamia verellään ja se sallii monien muiden käskyjen rikkomisen, jos se on tarpeen islamin ja Muhammadin puolustamiseksi. Näin muslimit kantavat suurta taakkaa, pyhää taakkaa, puolustaakseen Muhammadia verellään ja heidän on silloin luvallista tappaa, valehdella, pettää, panetella jne.

Muhammadin on täytynyt tuntea syvää ja äärimmäistä häpeää siitä, mitä hän oli tehnyt juutalaisille ja siksi oli löydettävä erittäin hyvä syy, jolla kansanmurha voitaisiin perustella. Käskemällä muslimeja jatkamaan kansanmurhaa puolestaan jopa kuolemansa jälkeen, hän laajensi häpeän koskemaan kaikkia muslimeja ja islamia itseäänkin. Kaikki muslimit komennettiin seuraamaan Muhammadin esimerkkiä ja jahtaamaan juutalaisia mihin hyvänsä he menivätkään. Sata vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen arabit valloittivat Jerusalemin ja rakensivat al-Aqsa-moskeijan juutalaisten temppelin raunioille, juutalaisten pyhimpään paikkaan. Muslimit ajattelivat hävittävänsä juutalaisten muistonkin.

Muhammadin tekemästä Arabien juutalaisten kansanmurhasta tuli synkkä häpeäpilkku islamin historiassa ja se aiheuttaa muslimeissa tänäkin päivänä häpeää, kateutta ja vihaa. Muhammadin ja muslimien silmissä pelkkä juutalaisten olemassaolo, puhumattakaan juutalaisvaltiosta, halventaa islamia ja saa Muhammadin näyttämään enemmänkin massamurhaajalta kuin profeetalta. Jos muslimit tekisivät rauhan juutalaisten kanssa ja myöntäisivät heidän olevan ihmisiä, jotka ansaitsevat samat oikeudet kuin ketä tahansa muukin, sillä olisi tuhoava vaikutus siihen miten muslimit kokevat uskontonsa, historiansa ja profeettansa teot.

Islamilla on paha eksintentiaalinen ongelma. Haluamattaan juutalaiset joutuivat keskelle islamin dilemmaa. Islamin on oikeutettava kansanmurha juutalaisia vastaan. Muhammadilla ja muslimeilla on kaksi vaihtoehtoa: joko juutalaiset ovat pahoja ali-ihmisiä, apinoita, sikoja ja Allahin vihollisia, tai Muhammad oli kansanmurhan toimeenpannut sotaherra eikä hän sovi Jumalan profeetaksi – valinta joka tietäisi islamin loppua.

Silloin ja tänään Muhammad ja muslimit valitsivat ensimmäisen maailmankuvan ja määräsivät vihjauksenkin toisesta maailmankuvasta ankarasti rangaistavaksi. Juutalaisten on pysyttävä ikuisesti islamin pahoina vihollisina, muutoin islam menettää oikeutuksensa. Kolmatta vaihtoehtoa estää islamin ytimen romahtaminen ei ole; joko Muhammad oli paha tai juutalaiset olivat pahoja. Jokainen yritys antaa anteeksi, antaa ihmisarvo juutalaisille tai elää rauhassa heidän kanssaan katsotaan petokseksi islamia vastaan. Kuinka muslimit voisivat antaa juutalaisille anteeksi ja sen jälkeen mennä moskeijaan lukemaan profeettansa sanoja, jotka käskevät heitä tappamaan juutalaisia missä hyvänsä heitä tapaavatkaan? Se ei onnistu, jos haluaa pysyä muslimina.

Tämä on se syy, miksi islamin vihollinen numero yksi on ja tulee olemaan totuus.

Aivan samat asiat olivat Mooseksen riesana.

Juuri kun Jumlaa oli näyttänyt kaikki suuret ihmeet ja siirtänyt koko meren heidän edestään ja hukuttanut koko Egyptin armeijan sinne. Silti:

Napina Jumalaa vastaan

Mutta ne miehet, jotka olivat olleet Kaalebin kanssa Kaanaanin maassa sanoivat: ”Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi.”

Näin sanoessaan he saattoivat Kaananin maan pahaan huutoon israelilaisten keskuudessa. He sanoivat vielä: ”Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme.”

Epäuskon ja ihmisvoimaan luottamisen seuraukset olivat katastrofaalisia, sillä tämän seurauksena Israelin kansa alkoi parkua ja huutaa sekä kansa itki koko seuraavan yön. Kaikki israelilaiset alkoivat napista Moosesta ja Aaronia vastaan. Koko kansa valitti Moosekselle ja Aaronille: ”Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?” Ja he puhuivat toinen toiselleen: ”Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin.”

Nyt en enää puhu Israelin rauhasta, koska olen huomannut että kun koko muu maailma katsoo ja tuijottaa yhteen aisaan, jää vieressä olevat asiat huomiotta.

Elikkä mitä jos emme puhukaan Israelin rauhasta vaan jostain muusta:

Danile 9:24-27 Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.”

Elikkä kenen rauhasta onkaan kysymys? Alueellisesta rauhasta, Lähi-idän rauhasta, kuten vanha kansa puhuu. Levatti alueen rauhasta.

Dan. 8:25 Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan.

Rauha on 7-vuotinen, sen tiedämme ja se rikotaan sen puolessa välissä.

1. Tess. 5:3 Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.

Matteus 24:15-21 Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa-joka tämän lukee, se tarkatkoon- silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule

Daniel 12:10-12 Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät. Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.

Nuo Daniel 12:10 luvun jakeet tarkoittavat kahta ylösottoa ”monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan”. Elikkä siinä oli morsian ja häävieraat, jotka tulessa koeteltiin ja saapuvat sitten Joh.ilm. 7. luvun mukaan sinne kun pakanakansojen täysi luku tuli sisälle suuresta ahdistuksesta ja olivat pesseet vaatteensa karitsan verellä.

Nuo 7-vuotiset ajat voidaan laskea ennalta Tisha be Av 9. päivän vuoksi. Sehän kulkee tarkalleen joka vuosi ajallaan ja siitä voidaan päätellä paljon. Esimerkiksi se että juutalaiset ovat tahallaan siirtäneet Tiha be Av 9. pois sapatin kohdalta 10. päivän kohdalle, jonka vuoksi meille tulee sapattiongelma. Ei nämä päivät Jumalan silmissä ole muuta kuin Israelin kansan huijausyritys.

Olen merkannut nyt nuo päivät jossa on tuo Matteus 24:15-20 mainittu sapattiongelma ja kuten huomaat, niin tuossa on keskiviikkona 29.7.2020 mahdollisuus ja sitten mielenkiintoinen päivä la 17.7.2021 jolloin tuo Tisha be Av 9. alkaa heti sapatin päätyttyä. Nämä päivät lasketaan siis tasan 1290 päivän päässä 7-vuotisen rauhan puolessa välissä.

Tish’a B’Av alkaa:
La, 21.7.2018 klo 18:00 -> (10. Av, 5778) SAPATTIONGELMA
La, 10.8.2019 klo 18:00 -> (10. Av, 5779) SAPATTIONGELMA
Ke, 29.7.2020 klo 18:00 -> (9. Av, 5780)
La, 17.7.2021 klo 18:00 -> (9. Av, 5781) EI SAPATTIONGELMAA
La, 06.8.2022 klo 18:00 -> (10. Av, 5782) SAPATTIONGELMA
Ke, 26.7.2023 klo 18:00 -> (9. Av, 5783)
Ma, 12.8.2024 klo 18:00 -> (9. Av, 5784)

Tämä tarkoittaisi vasta koko ensi vuoden loputtua rauhaa tammikuussa 5.1.2018 +1290 pv =Tish’a B’Av Su 18.07.2021 +1290 pv = 28.1.2025 olisi Jeesuksen näkyvän paluun laskettu aika.

Mutta morsian voi silti lähteä Omerina 2017, eikä se ole sidottu tähän laskentaan mitenkään.

Lopuksi on kuitenkin sanottava, että tämä rauha voi silti tulla myös tulevana tammikuuna 17.1.2017 ja siitä laskettuna +1290 pv on Tish’a B’Av To 30.07.2020 ja siitä taas se +1290 pv olisi Jeesuksen paluun laskennallinen päivä 10.2.2024.

Tämä pilakuva osuu oikeastaan erinomaisesti pedon ideologian syy- ja seuraus akseliin.

Ensin peto yritti saada kaikki alueet haltuunsa, (ilm. 7.) mutta sitten kävi pedolle köpelösti ja se saa kuolinhaavan.

Peto ei kuitenkaan kuole, vaan herää henkiin ja se saa laittomuuden ihmisen johtajakseen, joka on ovela juonissan ja viisas ratkaisuissan. Se tajuaa että Israel on liian voimakas edes yhdessä kaikille Arabimaille, joten se kehittää rauhansuunnitelman seitsemäksi vuodeksi.

Tuon rauhan aikana se kehittää yliluonnollisella tavalla kaikki Levant alueen maat alaisuuteensa kymmenen muun järjestön kanssa yhdessä, kukistaen siinä rytäkässä kolme valtiota, eli kuningasta.

Kohta tämän jälkeen se julistautuu yksinvaltiaaksi Levantilla ja lopulta se julistaa itsensä Jumalaksi, jonka seurauksena se välittömästi iskee Israeliin 1290 päivää sen itsensä aikaan saamasta rauhasta alueella!

Tätä puolestaan seuraa Israelin ydinhyökkäys arabimaita vastaan, jolloin mm. Damaskos katoaa lopullisesti kartalta. Syttyy lyhyt ydinsota koko maailmassa ja moni maa luhistuu. Syntyy pakolaisuutta, jota ennen ei olla nähty jne, koko maa on saastunut.

Tätä seuraa se että koko maailma asettuu vihaisena Israelia vastaan koska se aloitti jne. aletaan lähestyä Harmageddonia. Tämän jälkeen Jeesus tulee 1290 päivän kuluttua ja perustaa tuhatvuotiskauden sitten vasta 1335 päivän kohdalla sodittuaan ensin jne. kerättyään omansa suojiinsa.

Saattaa olla että moni nyt miettii, että meniköhän nyt sanan vastaiseksi mutta luulenpa että ei, koska minua on kaivertanut tämä rauhansopimus jo kauan sellaisena teoriana, jossa on selvästikin pieniä outoja aukkoja.

Lisäksi siitäkin on tehty sellainen pakkomielle, enkä ole saanut juuri tämän vanhastaan kuullun Israelin rauhan sanoman varmuutta mistään, onko edes sellaista varsinaisesti luvassakaan. Mielestäni Israeli ei saa välttämättä rauhaa ennen kuin Jeesus sen tekee, joten näistä sanoista vakuudeksi raamatunlause, ”ja sota on oleva loppuun saakka”.

Elikkä keiden kesken se se rauha oikeastaan loppujenlopuksi tehdään? Toki siinä voisi hyvin olla mukana Israel, en väitä ja varmaan onkin. Mutta kun he sanovat, ”rauha rauha, ei mitään hätää, niin silloin heidät kohtaa turmio”. Tämä lause ei ole oikeen mitenkään sopusoinnussa kuultuu Israelin rauhaan, vaan pikemminkin tähän ISIS-rauhaan, jonka seurauksena peto nousee jota juuri ennen edeltää äkkiarvaamaton turmio, morsiamen ylösotto ja kuuden sinetti, jossa kaikki maan asukkaat pelkäävät koska Jumalan viha on syttymässä.

Olen siis taipuvainen uskomaan että ISIS kun on kukistettu, morsiamen ylösotto on tapahtunut ja sitten peto nousee esiin, joka sitten puheillaan saa aikaan koko Levan alueelle rauhan, johon osallistuu myös yhtenä Israel. Tässä en näe epäraamatullisuuttakaan, päin vastoin, se antaa pedolle sen raamtullisen enusteen täyttymyksen. Mutta pian tätä seuraa turmio kuudennen sinetin muodossa. Näin nuo perofetiat saisivat hyvän linjan.

Ulkomailla puhuvat tästä rauhankokouksesta paljon, muttei meillä Suomessa. Näyttää kuitenkin hyvältä ja ehkä jotain tuodaan julki. Esimerkiksi odottaisin sellaista uutista että pidetään siirtymäaika ja rauhansopimus allekirjoitettaisiin 29.1.2017 jos kaikki menee siihen saakka hyvin. Tämä menettely voisi täyttää tämän tosiasian että puolessa välissä rauhaa, se rikotaan ja siitä on oleva 1290 päivää Jeesuksen näkyvään paluuseen. Matteus 24:15-20 mukaan kun Tisha be Av kuun 9. päivä joka täytyy olla jokin muu kuin sapatti, on tuolloin keskiviikko vuonna 2020. Silloin rauha rikotaan ja hävityksen kauhistus julistaa itsensä jumaluuteen saakka.

Linkki rauhankokouksesta

Tässä tulee väkisinkin nyt sellainen tunne, että onko meillä käsillä kaksi rauhaa? Ensinnäkin kun sanotaan että he huutavat että on rauha, eikä mitään hätää, niin heidät yhtäkkiä kohtaakin turmio. Ketkä sanovat ja mistä sanovat?

Herää siis kysymys onko pakanakansoilla oma rauhansa, joka tulee hädän tehtken kynnyksellä, elikkä kesäkuun puolivälissä? Syyrian rauhana, koska sekin on ”Israelin vuoria” ja ennenkaikkea levanttialuetta, eli luvattua maata.

Eli jos Israelin ja Arabimaitten rauha tulee 29.1.2017 ja rikkoutuu sitten Tisha be Av 9 vuonna 2020, niin tämä rauha taas ei ole sidottuna mihinkään, vaan nuo Paavalin sanat.

1. Tess. 5:3 Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.

Tulee tempaus ja hädän hetki…

Lisäys: siis tosiaan, ei voi sanoa rauha rauha ja sitten, jos se ”sitte” tulee etukäteen. En tiedä osasinko ilmaista asian mutta selitän uudelleen:

Eli heidän pitää kovaan ääneen nyt alkaa metelöidä Lähi-idässä rauhasta, pitää valtavia palkitsemistilaisuuksia ja juhlallisuuksia siellä, jossa kättelevät vihamiehet toisiaan…. SITTEN alkaa sen hetki josta Paavai puhuu. Tempaus.

YLE-uutiset

Israelin rauha 2007 – 21.7.2015