En haluaisi brassailla profetian saamisella, enkä silläkään, että sanoma jonka saan, se on totta. Ei ihmiselle ole hyväksi kunnia.
Mutta kirjoitin kuitenkin Suomi24 palstalle näin:
Uni tänä aamuna 4.2.2020: Näin heräämisen hetkellä hyvin lyhyen uninäyn. Siinä oli joku tummahko viiksekäs mies, joka päästi portista väkeä solkenaan, sitä oli valtavasti ja se lähti virtaamaan jalan eteenpäin. Sitten minulle annettiin luku 2 miljoonaa. En tiedä mihin liittyy, voi vaan arvella.
Nyt siitä on kulunut 2 viikkoa ja uninäky alkaa valmistua todeksi
Luin tänään kaksi artikkelia, joissa toisessa kauhisteltiin nuorten pahoinvointia, huumeidenkäyttöä ja turhia liian aikaisin kuolemia.
Toinen artikkeli koostui työvoimapulasta ja samalla suuresta työttömyydestä, sekä näihin liittyvistä ongelmista.
Yhteinen nimittäjä näille kahdelle on diagnoosin puute. Oireet ehkä jotenkin ymmärretään, ettei kaikki ole oikein, muttei osata löytää syy/seuraus ongelmakohtaa.
Kumpikin ongelma on liian lähellä, jotta maallistunut ja tämän maailman ”lainalaisuuksiin” ajautunut, sen ymmärtäisi. Ongelma on niin maanläheinen, ettei teoreetikko sitä tajua. Koko yhteiskunta on viritetty viulunkielelle jolloin kaikki ihmisten resurssit ovat otettu irti ja maalattu kuva ihmisille, että heillä on kaikki oikeudet toimia, kuten haluavat, ottamatta muita huomioon.
Aletaan vaikkapa lapsista. Jokainen lapsi terveeksi aikuiseksi kasvaakseen, tarvitsee ydinperheen, äidin ja isän, jotka rakastavat lastaan ja heiltä riittää aikaa tälle. Jos lapsi joutuu varsinkin liian nuorena vetämään itse eroa isän ja äidin välille, niin lapsi alkaa pudota heti raiteilta. Joten maailma on täynnä uusioperheitä, joissa lapset eivät enää erota kunnolla, kuka on oikeastaan isä ja kuka äiti, kuka tärkeä ja kuka vähemmän tärkeä. Sisarpuoli saa ilmeisesti enemmän rakkautta kuin minä ja se kalvaa sydämessä. Tämä jatkuu ja jatkuu yhä sekaisemmaksi, jolloin lapsista tulee sukupolvi toisensa jälkeen aina vain kovempia ja kylmempiä taistelijoita jossa heikot joutuu miettimään, elääkkö vai alkaako käyttämään tosielämän korvikkeena päihdyttäviä aineita. Tämä on lopputulos.
Työpaikoilla taas, joka on elämän toinen peruskivi, elämä on ajautunut kauheaan epävarmuuteen huomisesta. Kukaan ei ole varma enää miten pärjäämme taloudellisesti huomenna. Valtio kiristää otettaan yhdeltä suunnalta ja työnantaja toiselta.
Kun minä olin lapsi ja istuin yrittäjäisoisäni polvella, hän toiseli minulle lausetta, ”muista Jarmo, äijille pitää saada töitä”. Se oli sodanjälkeisen maan jälleenrakennusajan motto. Äijille töitä!
Ei isoisäni itseään ajatellut, kun hän töitä järjesti. Muistan hyvin, kun hän laski aina että pystyy maksamaan miehilleen reilua palkkaa. Mitä siis nyt on tapahtunut, kun AY-liikkeet ja työnantajat ovat olleet monta kymmentä vuotta tukkanuottasilla ja valtio siihen vielä oman kiristysrenkaansa on lykännyt? Ennen vanhaa alv veroprosentti oli 14% ja nyt 24%, johan siinä jo tyhmempikin tajuaa, että sormiruuvia ollaan kiristetty aika paljon.
Ennen vanhaa kun yrittäjä oli ylpeä maksaessaan hyvää palkkaa, niin nyt kiittämättömyys on ajanut yrittäjät taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta ja niin on tullut malli: ”osakkeenomistajalle maksimivoitot” eikä näin ollen enää kukaan välitä, saako työntekijä asianmukaista palkkaa, vai ei. Työntekemisen arvo etsitään maailmanmarkkinoilta ja se tarkoittaa, ettei mikään alempipalkkainen ammatti enää elätä tavallista ihmistä maassamme.
Näin ollen nyt tiedoitusvälineet ratsastavat kaksilla rattailla. Toisella ne julistavat, että maassamme on työvoimapula, joten maahamme pitää saada ulkomaista työvoimaa, joka tekisi nuo työt… joka tosin tarkoittaa sitä, että he tekevät hetken aikaa töitä sillä palkalla, huomattuaan etteivät tule sillä toimeen ja jäävät sitten mieluummin työttömiksi. Nimittäin joka tapauksessa nuo tulisivat hakemaan mm. asumistukea ym. toimeentulotukea, koska eivät tule sillä pienellä palkallaan toimeen kalliissa maassamme, etenkään pääkaupunkiseudulla, jossa nämä työt nimenomaan olisivat. Omasta maastaan katsottuna, nuo palkat olisivat päätähuimaavan suuria ja houkuttelevia, mutta asuttuaan hetken Suomessa, huomaavat ettei niin ole.
Toisilla rattailla taas tuskaillaan miten saada lähes puoli miljoonaa työtöntä työllistettyä ja vaaditaan karsia työttömyyshoukutuksia, joka tarkoittaisi, että työttömiltä vietäisiin pois etuuksia. Syy on siinä, että nämä puolimiljoonaa jo tietävät ko. ongelman, eivätkä hakeudu näihin alipalkkaisiin töihin. Ulkomailta tulevat ajautuvat siis sitä mukaa siihen samaa oravanpyörään, eikä ongelma muuta kuin pahenee entisestään.
Nämä kumpikin asia romuttavat Mashlowin perustarvehierarkian peruskivet niin, ettei elämää voi rakentaa, vaan se sortuu kasaan kuin korttitalo. Ei siis ole ihme, miksi maassamme voidaan niin pahoin. Maamme ei todellakaan ole maailman onnellisin maa. Se on valetta!
Sen sijaan, jokaisella jolla on Jeesus Kristus takuumiehenä, heillä on aina elämä kutakuinkin kunnossa, koska Jeesus Kristus täyttää nuo kaikki peruskivet ja pitää elämää kasassa.
Minä sain sanoman keskellä päivää, vuonna 2006, että tempaus tapahtuu samalla hetkellä tai samoihin aikoihin, kuin USA:n ja Israelin yhteinen isku Iraniin. Tämä katkaisee idän ja lännen välit ydinsodan partaalle. Silloin kukaan ei enää vitsaile, vaan henki salpautuu kaikilla ihmisillä, puhumattakaan profetian pilkkaajilla, jotka ovat nämä asiat jo kuulleet.
Päivi Räsänen haetaan jälleen kuulusteluun ja nyt 2000 luvun alun pamflettikirjoituksesta. Nyt tämä saa jo vainoamisen tunnusmerkit ja se tarkoittaa, että Suomen viranomaiset rikkoo lakia.
Otanpa tähän vertailun vuoksi esimerkin:
Ajattelipa sitten ateistisesti tai kreationistiesti, niin kumpikin joutuu myöntämään, että vain heterosuhteilla on alkuperäistarkoitus, lisääntymisen edellytys, eikä silloin homous ole siis perustellusti täysin normaalia.
Aikoinaanhan tämä oli kaikille täysin selvää, eikä siinä ollut mitään erikoista. Homoutta kavahdettiin ja pidettiin epänormaalina, tietenkin vanhoillisille jopa kauhistuksena.
Seksuaalisuus on ihmiselle normaalia mutta homoseksuaalinen käyttäytyminen on seksuaalisen tyydytyksen korvike sille normaalille, joka ei enää ole riittävää.
Samoin ihmiselle normaalia on myös ilman hengittäminen ja tupakointi on siitä sen addiktio, jolla ihminen saa tyydytystä vedettyään keuhkoihinsa aineita, jotka tuottavat keinotekoista mielihyvää.
Voimme siis täysin verrata homoseksuaalista itsensä tyydyttämistä tupakointiin. Molemmat ovat normaalista elämästä poikkeavaa ja kumpikin on siis siitä näkökulmasta katsoen tavallaan yhtä hyväksyttävää.
Ennen vanhaa tupakointi oli täysin normaalia jopa nuorisolle. Mutta miten asia onkaan kääntynyt. Tänä päivänä tupakoitsijoita syyllistetään ja heitä syrjitään jopa hävyttömällä tavalla. Tupakoitsijoita pidetään lähes rikollisina ja ainakin paheksunta ja siitä luopuminen on äärettömän kovaa valtionhallinnollista systemaattista painostusta.
Eikö siis tupakoitsija ole enää ihminen mutta homoseksuaali taas on? Aikoinaan monet ihmiset suvaitsivat tupakoinnin ja hyväksyivät, vaikkeivät itse polttaneetkaan, niin minäkin. En minä vieroksu tupakoitsijoita mitenkään mutta sama ei päde tänä päivänä viranomaisiin.
Olen monesti miettinyt, miksi petoa verrataan Raamatussa
saatanan ilmentymään, mm. ilmestyskirjassa. Samoin olen miettinyt erästä
raamatullista kahta hyvin kummallisen ristiriitaista tapahtumaa, järjen ja himon
välillä. Nimittäin kun Pietari sai Jeesukselta kehut ja taivasten valtakunnan
avaimet, niin sen jälkeen heti Jeesus alkoi selittää tulevasta
ristinkuolemastaan, johon Pietari heti oli tulossa väliin sanoen, minä en salli
sen tapahtua. Tähän Jeesus sanoi, mene pois saatana. Se oli varmasti Pietarille
erikoinen hetki ja täysin yllätyksellinen, koska hänhän vain halusi olla
sankari. Mutta silti Jeesus sanoi, ”väisty saatana”. Tätä on syytä miettiä
tarkkaan, koska saatana siis tiesi Jeesuksen aikeista, kuinka tämä pelastaisi
koko maailman, koska tämä näin sanoi kerran.
No kuitenkin kävi niin, että kun aika tuli ja
ehtoollisateria, jossa Raamatun mukaan saatana meni silti Juudakseen, joka
petti Jeesuksen, joka joutui ristille. Siis näin kävi, vaikka saatana oli hyvin
tiennyt, ettei niin saisi käydä. Miksi siis saatana sittenkin tapatti
Jeesuksen?
Äidilläni on iso uroskissa, joka on siis peto tietenkin.
Toissa kesänä se kissa ystävystyi oravan kanssa. No siis kissathan normaalisti
saalistavat myös oravia, joten se ystävyys perustui siis leikkimiseen tämän
kanssa. Orava kuitenkin luotti kissaan liikaa ja niinpä eräänä päivänä tuo
kissa tappoi tuon leikkikaverinsa rajun leikin päätteeksi. Näinpä peto ei
voinut mieltään malttaa, vaan toimi petomaisen julmasti, tappaen ystävänsä.
Kissa oli kuulemma jälkikäteen surullinen ja etsi leikkikaveriaan, kuitenkaan
löytämättä sitä. Se ei itsekään oikein tainnut tajuta mitä teki.
Tässä siis pohjustus vain sille, miksi peto toimii joskus tyhmästi, vaikka tietää mitä se tarkoittaa. Peto on peto. Niinpä saatana tapatti Jeesuksen samoista petomaisista syistä johtuen. Se ei voinut millään malttaa mieltään ja niinpä se teki Jeesukselle sen, minkä sen pitikin tehdä.
Toinen vaihtoehto teoria oli kuitenkin sekin, ettei saatana tiennyt mihin Juudaksen kavallus Jeesuksen johtaisi. Voihan olla, että saatanalle oli pettymys kun Jeesus vietiin ristille. Mutta tähän en jaksa uskoa, vaan saatanan verenhimoon nähdä kuinka Jeesus kärsii ristinkuoleman. Se oli mielstäni suurempi, koska himo vie voiton myös saatanasta.
Joh.ilm. 13:5-9 Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat. Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta. Jos kenellä on korva, hän kuulkoon.
Antti Tuisku julkaisi uuden albumin, joka nosti melkoisen haloon kristikunnassa ja sen vastustajissa luonnollisesti.
Antin rohkeus perustuu siihen, ettei kristityt ala hänen henkeään uhkailemaan, eikä hän koe kristityistä muutenkaan mitään uhkaa. Samoin tekevät kaikki muutkin tahot, koska Jeesus käski kääntää toisen posken. Sen sijaan Islamilla on Jihad, joka ei siedä edes aivastusta siihen suuntaan, jossa Mohamedia tai Allahia pilkataan. Tämä erottaa miksi uskaltaa ja miksi ei.
Sama tosin pätee työpaikka- ja koulukiusaamiseen.
Pilkkaaja kiusaaja hakee uhrinsa heikoimmasta päästä, josta ei olisi tälle vaaraa ja ottaa tämän silmätikukseen.
Pilkkaaja jopa selittelee pilkallee syitä ja syyttää uhriaan itse itselleen aiheuttamasta pilkasta, jonka olisi selvästikin ansainnut.
Aivan samoin nettipalstat ovat pullollaan kristillisyyttä vastaan tehtyä pilkkaa, joka ei eroa millään tavoin koulu- tai työpaikkakiusaamisesta.
Silti kukaan ei hyväksy pilkkaa, ei kouluissa, eikä missään muuallakaan mutta kun on kyse kristillisyydestä, niin kaikki kääntää selkänsä sille pilkanteolle, niin poliisi, kuin mikä tahansa muukin valvova viranomainen tai vaikkapa ihan vaan Facebook tai Suomi24 ylläpidot. Ketään ei kiinnista puolustaa kristillisyydestä tehtävää pilkantekoa.
Tämä pilkkaaminen on kirjattu lakiin äärimmäisen väljästi ja siksi sillä tulkinnalla perustellaan, keitä saa pilkata ja keitä ei saa. Erottelu jää siis pelkän tunnetilan varaan, henkimaailman käsiin.
Tämä ilmiö on äärimmäisen kummallinen, monestakin eri syystä. Minulle ja monelle uskovalle tämä on vain todiste henkimaailman olemassaolosta. Se panee kaikki vastustamaan, jos jumalattomuutta pilkataan, mutta jos pilkataan Jeesusta, niin se tulee innoissaan ja panee kaikki muutkin osallistumaan siihen villiten ja yllyttäen.
Tästä kaikesta syystä on hyvin, hyvin erikoista, että Islam saa alistaa naisia, silpoa tyttöjä, pitää seksiorjia ja harrastaa lapsiavioliittoja. Islam saa kaikessa rauhassa tuomita homoseksuaalit kuolemaan ja noudattaa Sharia lakia. Tämä ei hetkauta feministejä, ei vihervasemmistoa, ei sateenkaariväkeä, eikä juuri muitakaan jumalattomia tahoja. Mutta heti jos puhutaan kristillisyydestä, niin siihen heti joku älähtää, että no mutta nehän ne vasta onkin tappanu paljon ihmisiä, eivätkä he ymmärrä, eivätkä ole ottaneet selvää, miksi ja mitä ristiretkeläiset oikeen tekivät aikanaan. Silloin juuri Islam oli vyörymässä Eurooppaan ja oli jo Itävallassa tulossa, kun Englanti ja Ruotsi etunenässä kävivät niiden kimppuun ja löivät ne takaisin Lähi-itään ja Turkkiin.
Ateistit ja muut jumalattomat siis ovat marionettinukkeja lähinnä henkimaailmojen välisessä taistelussa sieluista.
Olin juuri tullut Jäämereltä käsivarren kautta Norjasta jonkun tutun helsinkiläisporukan kanssa ja palasimme Suomen puolelle. Tulimme pikkubussilla tai sen tapaisella jonnekin sinne ylälappiin, koin että varmaan Ivalon seudulle. Saavuimme jollekin portille, johon meillä oli avaimet mutta portin eteen kasatun jäätyneen lumen takia me ei päästy etenemään portista läpi ja sitten tuli ilta. Minut määrättiin vartioimaan avaimet kädessä tuota porttia, pääsin siitä sisälle ja ulos, mutta lumi esti portista kulkemasta suuremmilla ajoneuvoilla, koska lumikasa oli jäässä, eikä mikään lapio pystynyt jäiseen lumeen. Oli pakko odottaa. Muu porukka lähti jonnekin kaupunkiin nukkumaan yöksi ja minä jäin vartioon. Tunsin kuitenkin olevani paljon vartijana unessa, vaikka kyseessä oli vain portti ja jäätynyt lumikasa.
Aamu varhaisella lumi alkoi sulaa ja pehmetä, saatoin jollain lapion tapaisella auttaa kasaa pienemmäksi lapioimalla sitä pois portin edestä reunoilta alkaen. Keskeltä lumi oli vielä ihan jäässä, eikä siihen pystynyt. Kevät lunta oli kuitenkin melkein rinnan korkeudelle.
Sitten paikalle tuli joku paikallinen vanha mies, joka ihmetteli kun olen edistänyt kevään tuloa lapiolla ja sitten hän alkoi auttaa minua. Aamu oli jo tullut ja lumi oli tosi pehmeää. Sitten katsoin isoa kasaa portin edessä ja kokosin kaikki voimani ja kaadoin reunoilta jo täysin sulaneen korkean lumikasan joka ikään kuin pirstaloitui märälle asfaltille ja suli hetkessä pois kokonaan. Sitten sain portin kokonaan auki ja ajoneuvot mahtuivat kulkemaan.
Kun lumi oli sula, niin oikeastaan saman tien kun sain portin auki, saapuivat ystäväni takaisin suuria venäjän lippuja heilutellen ja venäjänkielisiä tervehdyksiä ja iskulauseita toistellen.
Siihen uni päättyi.
Ivalon tämän hetken lumitilanne on sellainen, joka sopii uneni kanssa yksiin, koska muistan, että hanki oli suorastaan jäätävän kokoinen, eikä pelkästään jäätävä (ironinen vitsi).
Unessa selvästi oli poikkeuksellisen paljon lunta, koska hanki oli yli miehen korkuinen.
Tämän kevään skenaariossa peilaten yllä olevaan profetiaan, saattaisi käydä niin, että lumien sulaessa yhtäkkiä, alkaa venäläiset provosoitua. Unessa olevat suomalaiset siinä kuulostavat enemmän katkeroituneilta isänmaallisislta, jotka hakevat ikäänkuin Venäjän tukea itsenäisyyteemme. Saavat sitten mitä saavat, koska Jumalaa he eivät tunne.
Näinä muutamana päivänä mua on vaivannu influenssa joka on ollu nenäonteloissa ja keuhkoputkessa. On ollu tosi kurja olo ja aamut tunkkasia, aivan kuin olis krapula ja poltellu kuus askii tupakkaa. No vitsi vitsi… Mutta siltä se noin vähä niinku tuntui. Nyt alkaa hiukan helpottaa.
Olen näinä muutamana päivänä keskustellu S24 sivustolla profetiasta ja saanu siellä selvästi johdatuksesta kertoa asioita joita on syytä ottaa huomioon kun profetoidaan.
Ensinnäkin profeetan tehtävä ei ole mikään herkkuhomma, johon kannattaa riemulla ryhtyä. Sitä paitsi kun katsellaan kenen tahansa raamatullisen profeetan taustoja, niin heissä on kaikissa yhteinen nimittäjä, nöyryys ja vaatimattomuus itsensä suoriutumiseen siitä annetusta tehtävästä. Samaa koin itsekin, kun aloin saamaan näitä profetioita julistaakseni niitä.
Profeetta ei koskaan myöskään itse sano tai väitä olevansa yhtään mitään, vaan pelkästään keskittyy kertomaan sen, minkä Jumala Pyhän Henkensä kautta tahtoo meille ilmoittaa.
Maailma tuntuu olevan täynnä ns. ”wannabe” profeettoja, jotka haluavat patsastella Jumalan suuruuden siipiveikkona. He ottavat kunnian mutteivät tajua, ettei se meille kuulu.
Aidon profetian huomaa taas siitä, että sitä vastustetaan, niin uskovien, kuin uskosta osattomienkin puolelta. Eikä juuri kukaan tunnu antavan arvoa itse sanomalle, vaan kääntävät sen profetian kertojaa vastaan, juuri niillä argumenteilla, joilla he itse tietävät ottavansa Jumalalle kuuluvan kunnian. He siis syyttävät profeettaa siitä, miten itse toimivat.
Oikean profeetan on pakko kertoa sanomansa mutta joutuu puun ja kuoren väliin. Toiset nauraa siksi, että tämä kertoo ”satujaan” foliohattu päässä ja toiset taas pilkkaa siksi että profeetta koittaa korottaa itseään ja kertoo omasta päästään keksittyjä tarinoita. Siinä sitä ollaan sitten…
Sen sijaan epäaito profetia saa vapaasti edetä. Siitä pitää henkimaailma huolen. Itseään korottavan profeetan viisaat uskovat tajuavat nopeasti ja kavahtavat tätä mutta muut saattavat eksyä luulemaan että suurella suulla saa aikaan suuria tekoja. Niin ei tietenkään ole.
On ollut kuitenkin ikävää nähdä niin monen sanovan, minä se olen ja ihmetellä mistä tämä itsensä profeetaksi nimittäminen oikeen juurtaa. Ei ainakaan nöyryydestä ja vaikka sanassa sanotaan, että Jumala vihaa ylpeitä silmiä ja rakastaa nöyrää mieltä, niin silti niin moni sanoo, minä se olen.
Kun Jeremia sai profeetan tehtävän varoittaa Israelin kansaa, niin hän sanoi Jumalalle, että älä minulle anna, en minä osaa, en minä voi olla se ja olen vielä niin nuorikin vielä. Samoin Joonan kanssa sama homma… hänkin kieltäytyi niin pitkälle, että Jumalan oli otettava vakavia toimia kääntääkseen Joonan pään.
Lopunajan herätyskään ei ole sellainen, jonka useat ajattelevat sen olevan, suuria telttoja ja stadioneita. Ei, vaan pieniä muutaman hengen kulmakuppikuntia ja niitä on kaikkialla.
Niin paljon ihmisillä näyttää olevan aina tarvetta suuruuteen. Olkaamme nöyriä ja alentakaamme itsemme ja jos Jumala ojentaa meille tehtävää, niin tehkäämme se niin kuin kykenemme ja niin hyvin kuin meidän on vajavaisina mahdollista. Ei Jumala meiltä liikaa pyydä mutta älkäämme ottakko sitä, mikä Jumalan on.
118 päivää enää omeriin ja alle 50 päivää enää raamatulliseen vuodenvaihteeseen. Aika menee nopeammin kuin osasimme odottaa. Pian meillä on omerin laskenta edessä ja jännät paikat miten jalkamme asettuvat lähtötelineisiin.
Itsellä on aina ollut sisäisesti tiedossa, että saamme kokea jonkin oikean käännekohdan, jossa asiat selvästi alkaa kulkea tietyllä tavalla toisin kuin ne meni ennen tuota käännekohtaa. Olen kutsunut sitä ”suureksi sivuksi” joka käännetään auki, kuin uusi aukema jollekin uudelle aikakaudelle.
Jos menemme siihen Nooan aikaan, jossa tätä samaa pitäisi nähdä siinä ajassa, niin Jumala käski Nooan perheineen arkkiin, jotka sinne ensikehotuksesta menivät ja sitten Jumala itse sulki sen arkin ovet. Juuri siinä pisteessä tämä 02.02.2020 kuvastaisi olevan, elikkä päivämäärä, joka ei ole meidän käsissämme mitenkään.
Jos aika olisi juna, joka hitaasti pysähtyy, vaihtaa veturin toiseen päähän ja lähtee sitten hakemaan uutta vauhtia pysähdyksistä, niin se ei lähde heti sataa mihinkään, vaan nytkähtäen se alkaa kiihdyttää ja loppu tulee rutosti ja äkisti, kun se pääsee vauhtiin.
Siis pitää muistaa, että tämä on vain tulkintaa ja ko. päivämäärä muistuttaa käännekohdasta. Minä en ole varma mistään muusta kuin profetioista, joita olen saanut julistaa. Nämä kaikki ovat vain taivaalle tähyilemistä ja valvomista.