Kymmenen päivää meni ja ne muutama variaatio 3. Mooses. 23:15-17 jakeista on vielä käytettävissä, kuten pääsiäissapatin jälkeisestä päivästä 7 viikkoa ja 50. päivään saakka, joka olis sitten 20.7.
Toisaalta taas pakanakansojen pääsiäinen olisi taas yhden kuunkierron jäljessä ja siten osuisi siten 29.6.
USA taas on juuri hajoamaisillaan liitoksistaan ja on sinällään kertomassa meille lopunaikojen alkamisesta ja maailman johtovaltion murenemisesta, joka johtaa kaaokseen, koska Venäjä ja Kiina saisivat tehdä mitä lystää näiden jälkeen, koska USA ei tule väliin.
Sama pätee ISraelin tilannetta, joka on vielä tulenarempi kaikilla mittapuilla. Se joutuisi yksin kaikkien keskelle, kuten lopunaikana sen kohtaloksi asettuukin. Rukoillaan Israelin kansalle armoa ja siunataan sitä.
Voi että ku taas harmittaa eilisen jälkeen, että täällä ollaan vaan edelleen. Nyt pitää sitte taas jatkaa odottamista sen 10 päivää, joka on ilmestyskirjaan merkitty sellaisena vihjeenä, josta kukaan ei oikeen ole koskaan ole voinu antaa selvää ja järkeenkäypää selitystä, mitä sillä oikeen tarkoitetaan.
Ilm. 2. luvussa kirjoitetaan näin:
Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää.
Elikkä onko tässä nyt alkanut tämä 10 päivää, mene ja tiedä?
Sen jälkeen tuokaa Herralle uutisviljasta leivottu kaksi kakkua jotka ovat näyte siitä, millainen sato tulisi.
Arkin katto avataan, eikä sitä enää suljettaisi… ylösotot ja sadonkorjuu voivat siis alkaa. Päässäni kuului nyt sanat, ”näin sanoo Herra”.
Morsian on siis hyvin-hyvin pieni joukko mutta kun siihen liitetään vielä suuri joukko vastasyntyneitä ja pikkulapsia, niin uutinen katoamisesta on sellainen, että se ravistelee koko maailmaa korona potenssiin kymmenen.
Korona tulee jäämään varjoksi niiden ongelmien edessä, jotka maata pian kohtaa, kun ylösotto on tapahtunut.
Kun uutinen katoamisista saapuu tiedoitusvälineistä ulos, niin monella uutistenlukijalla ei pysy kontrolli, vaan he romahtavat tätä uutista lukiessa ja kesken lähetyksen joudutaan vaihtamaan uutisten lukijoita. Ja kun päivä pitenee ja kaikkialta maailmasta kuuluu samoja viestejä, niin kansaan iskee paniikki, nyt se on tapahtunut, jolle on naurettu vuosikymmenet. Jeesus sittenkin tuli ja haki salaa omansa, kuin varas yöllä, eikä ottanutkaan niitä, jotka niin pyhästi esittivät uskovaisia. Ylösotossa lähti vain nöyrät ja köyhät. Mieleltään nöyrät ja mieleltään köyhät, kuten vauvat, vammaiset ja pienet lapset.
Kun te jotkut sitten jäätte odottamaan häävieraan roolia, niin minä en näiden 14 vuoden tutkimusteni valossakaan osaa sanoa, meneekö siinä vain ensi syksyyn, vai vuoden päähän, vai jopa kolmen vuoden päähän. Mutta joka tapauksessa syksyllä pääsadonkorjuun ajankohtaan se pääsato korjataan, aivan samoin, kuten morsian oman ajankohtanaan, kesän kynnyksellä. Ei nämä vertauskuvat ole turhaan tehty ja aivan satavarmasti Jeesuksen näkyvä paluu osuu palmusunnuntaille, tasan 2000 vuoden päähän siitä, jolloin Hän edellisen kerran aasillaan tuli läpi Kultaisen portin Jesursalemiin. Niin tekee myös tässä muutaman vuoden päästäkin, vaan ei enää palvelijana ja aasilla, vaan suurena kuninkaana, koko maailmankaikkeuden Herrana ja luojanamme.
Alan kirjoittaa tätä siksi taas, koska 7 päivää ennen vedenpaisumusta, Nooa käskettiin arkkiin ja on siis Raamatussa vertaus, niin oli Nooan päivinä, kuin on lopunpäivinäkin, ihmiset söivät joivat jne. ja Nooa meni arkkiin.
Siksipä minä nyt 7 päivää ennen taas selitän sitä samaa mitä joka vuosi tähän aikaan, mitä tämä omerin laskenta tarkoittaa.
Omer perustuu 3. Mooseksen 23. luvun viljankorjuutapahtumaan, joka on syväluotaava vertauskuva ”harvest” viimeisten päivien sadonkorjuusta, jonka koko maailma tulee kohtaamaan.
Ensin otetaan morsian, elikkä 3. Mooses 23. luvun uutisvilja. Näyte, joka otetaan kahdesta kymmenenneksestä lestyjä, siis parasta nisua, elikkä parhaastakin osasta vain 1:10 tai 2:20 miten se nyt menee, koska niistä tehdään kaksi valmista kakkua herralle uutisleiväksi, happamena, elikkä synnissä leivottu. Samalla kun Raamattu puhuu myös suoremmin elossa olevista ja kuolleista, elikkä tässä nämä kaksi kakkua ovat, morsian, kaikki synnissä leivottu valmiiksi sieluksi Herralle, joka antaa meille uuden ruumiin, ”pitkät valkoiset vaipat”. Elikkä hyvin hyvin pieni osa on morsian, joka lähtee.
Sama paikka, 3. Mooses 23. luku kertoo myös ajankohdan, josta aletaan laskea joka vuosi pääsiäissapatin jälkeisestä päivästä, aina viidenteen kymmenenteen päivään saakka, joka on siis tänä vuonna 31.5. klo 18 koska Israelissa vaihtuu vuorokausi silloin.
Sama luku jatkaa, että ”…ja sen jälkeen tuokaa…” elikkä jälkeen 31.5. klo 18 muttei sano suoraan, kuinka paljon sen jälkeen. Olettaisi että 24h aikana mutta koska ilmestyskirjassa sanotaan, että joudutte olemaan 10 päivää ahdistuksessa… joten se marginaali täytyy aina muistaa.
Kuitenkaan kauaa aikaa ei saa mennä, koska Laulujen laulu 2:10-13 puhutaan talven väistymisestä ja Daavidin pojan kutsusta, ”nouse sinä kaunokaiseni ja tule”. Elikkä talvi on nyt väistymässä ja kesä on tulossa. Ei kuitenkaan enää juhannuksen jälkeen voi pitää näitä raamatunpaikkoja relevantteina jälkikäteen katsottuna Jumalan sanana, jos nämä tätä kuvaavat. Niinpä meillä on aikaa tämä viikko… ensi maanantaiaamuna ja siitä 10 päivää ja siinä kaikki.
Meistä kukaan ei ole synnitön, eikä meistä kukaan voi väittää, ettei pelkäisi vähän ainakin ja että pelko mittaa juurikin uskon vähyyttä ja sen määrää, joka vahvimmillaankin on vain sinapinsiemenen kokoinen.
Näin ollen, kun meistä kukaan ei ole synnitön, se selittää myös, ettemme voi kohdata kuolemaamme täysin pelottakaan. Kuolema siis on se joku, joka siellä taustalla aina kuumottaa.
Kuolemanpelko on meissä kaikissa mutta millä tavalla se vaikuttaa meissä synnissä eläville ja Kristukseen uskoville?
Kristukseen uskoville kuolemanpelko ei aiheuta kuoleman lähestyessä, iän ja vaivojen karttuessa paniikkia tai stressiä, koska Jeesus Kristus antaa meille uskoa riittävästi sydämeemme, jotta saamme rauhassa kohdata vain pientä pelkoa tuntien elämämme lopun.
Sen sijaan uskosta osaton joutuu kuolemanpelosta hakemaan sen pelon voittaakseen ainakin näitä seuraavia pääpiirteittäisiä asioita:
1. hyväksyntää kanssaihmisiltä, kuitenkaan välittämättä heistä, vaan vain itsestään
2. rahaa, jotta voisi ostaa kuoleman lähestyessä itselleen aikaa ja terveyttä
3. valtaa, jotta voisi käskeä muita tekemään edestään kaikkensa
Yksikään näistä keinoista ei kukaan ei kykene viemään kuoleman hetkellä pelkoa mukanaan mihinkään, vaan se juuri tekeekin näistä tavoitteista itsekeskeistä ja turhaa sijaistoimintaa, joka on oiretta sille, ettei ole etsinyt eikä kohdannut vapahtajaa.
Itsekeskeisyys pohjautuu siis kuolemanpelkoon hyvin kiinteänä osana ja on oire siitä, ettei ole koskaan vielä tuntenut synnintuntoa, havaitakseen mikä voisi olla syy tuolle pelolle ja sen aiheuttamille seurauksille.
No jotkut tietysti ostavat omaa tuntoa jollain teoilla ja rahalla, jotta he voisivat katsoa peiliin ja todeta, että olen hyvä ihminen ja kelpaan siis mutta lopputulos on tyhjyys, jota pitää pönkittää vain lisää näillä samoilla asioilla. He etsivät rahalla, vallalla ja ystävillään omaatuntoa, joka soimaa vain edelleen. Kuitenkaan he eivät keinoilla millä hyvänsä tee mitään hyvää, kuin itsensä eteen, pönkittämään tuota kadonnutta omaatuntoaan.
Toiset hakee sitä päihteistä, toiset taas tekemällä lisää syntiä ja eräät tieteestä, itselleen valehteluista ja niin edelleen. Näistä ei tyylipisteitä jaella, ne ovat kaikki vain keinoja voittaa tuo alituinen pelko sydämessä.
Mutta kun omatunto lakkaa soimaamasta, vaihtuu sen pönkittäminen täysin maallisiin mittoihin ja raha, valta ja näennäinen hyväksyntä vie ihmisen kaiken huomion. Itsekeskeisyys on päässyt silloin täyteen mittaan ja sielun paatumus on tapahtunut, sydän on sysimustan kiven sisään juuttunut kuoleman kivisydän, joka ei aukea kuin ihmeestä, jonka vain Jumala voi tehdä.
Joku voi näennäisesti olla äärimmäisen hyvä ihminen muttei koskaan ole tehnyt mitään tekoa muun, kuin itsensä vuoksi. Hän ei koskaan ole löytänyt itsestään mitään, jonka vuoksi herääminen voisi olla mahdollista. Vähitellen hän on itselleen valehdellut olevansa riittävä sellaisena kuin on, ilman katumusta, ilman Jeesusta, ilman armahdusta.
Tämä oli synkkään luettavaa mutta pidin tarpeellisena kertoa, tuli hengessä aiheeksi tähän hetkeen.
Puhutaan nyt imatralaisen koulun pihalla tapahtuneesta nuorten kohdistamasta väkivallanteosta toiseen nuoreen. Tätähän on tapahtunut aina kaikkialla, enmmäkseen huonomaineisilla alueilla ja niissä kouluissa, jotka sijaitsevat noissa lähiöissä.
Mutta miksi ei sivulliset aikuiset sitten puutu näihin väkivaltaisuuksiin, vaikka selävästi näkevät tällaista tapahtuvan? Siksi koska he muuttaisivat historian kulkua siten, että he itse olisivat sitten nopeasti lehtien palstoilla pahoinpideltyään lapsia.
Lehdistö on varsin julma, koska se haluaa edistää omaa agendaa ja sensaatiomyyntiä. Samoin yhteiskuntamme on ajanut jatkuvasti elämäämme ja maailmankatsomustamme liberaalimpaan suuntaan, joka estää niin opettajia, kuin sivullisia aikuisia, jopa vanhempia puuttumaan lasten asioihin ja edesottamuksiin.
Ei kukaan uskalla mennä väliin, syytteeseen joutumisen pelossa. Jokainen aikuinen näkee vaaran heti jos joutuu puuttumaan nuorison ja vieraiden lasten tekemisiin. Jos he puuttuvat asiaan ja estävät nämä pahoinpitelyt, niin kukaan ei näe tätä lopputulosta, koska he estivät sen mutta samalla he asettuivat muiden aikuisten arvosteltavaksi ja syyttämäksi liiallisesta voimankäytöstä tai jopa lapsen pahoinpitelystä. Ei kukaan halua joutua siihen vaaraan ja siksi lapset saavat tehdä mitä lystää.
Koko maailman pitäisi muuttua takaisin 70-luvulle, jota juuri ne liberaalit kutsuvat ”pimeäksi keskiajaksi” koska he juuri muuttivat maamme säkkipimeään nykyaikaan, jossa vanhemmat tappaa lapsiaan ja lapset tappavat vanhempiaan ja toisiaan. Laittomuus on saanut vallan ja rakkaus on kadonnut, siitä on tullut pornoa ja seksiä, eikä kukaan enää tunne mitä aito Rakkaus on. Koko sanakin on kärsinyt täyden inflaation, eikä kukaan enää tiedä mitä se tarkoittaa. Niinpä kaikki kääntävät katseensa muualle, välittämättä kenestäkään, ettei itse joudu vastuuseen.
Elämme niin arvomaailmaltaan sairaalloisia aikoja, että en tiedä mitä enää sanoisi, koska pahuus on se joka nyt vie kaikkialla oikeutta.
Minun on pakko pyytää rukouksin, että Jumala, anna sen miekan iskeytyä tämän maan ylle ja tuo sille epätoivo jotta tämä kansa kääntyisi puoleesi, kuten se teki Joulukuussa 1939 ja tekisi parannuksen, heittäisivät nuo jumalattomat liberaalit ulos eduskunnasta ja laskeutuisivat polvilleen rukoilemaan heille armoa. Tätä pyydän ja rukoilen kansamme vuoksi.
Ilmestykirjan mukaa, sataa leiviskän kokoisia rakeita. Me olemme kuulleet Texasissa olleen golfpallon kokoisia. Mutta raamatulliset rakeet ovat siis leiviskän kokoisia, elikkä tuosta sellaisia keilapallon kokoisia. Elikkä puhutaan useamman kilon kokoisista jäälohkareista, joilla maailmaa murjotaan, jotta ihmiset kääntyisivät. Juttu ei siis ole näköjään pakottamisesta, vaan ihmisen nöyryyden hakemisesta.
Me emme nöyrry, ilman syytä. Me olemme ja elämme oman voinan tunnossa.
Vasta kun nöyrrymme Jumalan eteen, me voimme pelastua.
Me emme kykene pelastumaan, jos luulemme. Sydämemme tuottaa epäilyksen pelastumisestamme ja se kertoo vain totuuden.
Tunnetko sydämessäsi pelastusvarmuuden, vai epäiluksen? Tässä se menee koko raja.
Tästä syystä koko luterilainen kirkko on vastuussa koko kansan eksyttämisestä luulemaan jotain, jota se ei pysty takaamaan.
Kaikki kauheudet se on sallinut ja siunannut, välittämättä sana totuudesta.
Maailma ohjaa ihmisiä ja toiset saattavat olla hyvinkin kuuliaisia sille, vaikka kuinka hälytyskellot soivat päässä.
Kristillinenkin maailma seuraa tämän maailman yleiskuvaa ja sallii kuin kiero asianajaja, kaiken minkä tämä maailma tahtoo. Kirkkomme seuraa maailmaa ja sen menoa, välittämättä vanhoista raamatullisista opeistamme.
Ihmiset menevät edelleen naimisiin toistelle vanhoja rakkauslupauksiaan, piittaamatta sanojen tarkoituksesta.
Maailma kulkee siten, että jokainen elää itselleen, emmekä me ota huomioon, että me olemme symbioosissa kuin pulla, jota pitää syödä alusta loppuun, jättämättä siitä muruakaan.
Eräät ihmiset elävät poimien elämästä vain parhaat puolet ja hylkäävät ja lakaisevat maton alle kaiken sen, mikä ei maistu. He eivät ymmärrä, ettei elämää voi elää sillä tavalla että vien hautaan saakka vain rusinat, mantelit ja sokerin pullan pinnasta ja jätän kaiken muun syömättä. Ei kukaan voi viedä tällä tavalla elämäänsä Jumalan eteen, luullen sen olevan ihan ok. ja että jätän kaiken Jumalan hoidettavaksi. Siinä käy itselle kaltoin ja joutuu Jumalan tuomion alle.
On paljon uskovia, jotka olettavat että kyllä se Jumala hoitaa minun asiani ja eikös se mennyt niin, että Jeesus oli minulle asianajaja, joten en minä mitään tarvitse. Voin elää kuten haluan ja kaikki hoituu.
Tällä samalla valheella on valtion kirkko seurakuntaansa pettänyt ja jättänyt kertomatta parannuksenteosta ja katumuksesta. Otatte vaan sen minkä tykkäätte hyväksi ja loput voitte hylätä. Avioerot ovat yksi tällainen seikka ja vastuun kanto ihmissuhteista. Hylätään vanhukset ja eletään kuin heitä ei olisikaan, kunnes ne kuolevat yksinäisinä. Sitten vasta kuoltuaan heistä vanhemmista muodostuu kaikkein rakkaimmat ihmiset jne. joita sitten muistellaan. Ei silti muisteltu elossa ollessa.
Mennään uusiin- ja taas uusiin naimisiin, välittämättä mitään mistään. Ei moraalista, eikä elämän kristillisistä arvoista. Jos ei homma liitossa toimi, niin ei kun ero vireille ja uutta matoa koukkuun. Ei kanneta vastuuta siitä, että Jumala oli sinulle järjestänyt miehen ja tälle vaimon, eikä se ole ollut mikään sattuma. Ei Jumala ole ohjannut sinulle vääriä henkilöitä, eikä tehnyt sinusta vahingossa naista vaikka lihasi himoissasi olet kyllästynyt olemaan sitä ja siksi haluaisitkin nyt olla mies ja aiot korjata leikkauksella Jumalan tekemän virheen. Tällä tavalla ihmiset ajattelee. He eivät ota huomioon sitä, että Jumala on tehnyt sinulle sellaisen elämänpullan, joka on syötävä alusta loppuun rusinoineen ja muruineen, kaikkineen, eikä siitä jätetä muruakaan, eikä siitä nypitä vain parhaita paloja ja osia, jotka maistuvat. Loput pitää sitten piilottaa jotenkin, kun se ei maistu.
Todellinen Rakkaus löytyy siitä, että ottaa kaiken vastaan nurisematta ja antaa Jumalan toimia ympärillä meidän kaikkien hyväksi. Älkäämme menkö korjaamaan Jumalan suunnitelmaa omanlaiseksemme, koska Jumala on luojamme ja ainoa, joka todella tietää minkä meille tarkoitti hyväksi.
Suomella on velkaa tänä päivänä niin paljon, että jos se langetettaisiin jokaiselle suomalaiselle kerralla maksettavaksi, niin jokaisen osuus tuosta velasta olisi vajaa 20th euroa.
Eipä tässä kaikki, vaan kamalinta on se, että suomalaislla on ulosotossa keskimäärin 17th euroa velkaa, joten maamme ulkomaanvelka on nyt suurempi häpeä pilkku, kuin kotimaiset maksuhäriöt yksityissektorilla. Yritysmaailmasta emme edes vielä maininneet sanaakaan.
Taloutemme on siis vääjäämättä tuhoutumassa, emmekä me enää sille voi mitään.
Omeriin aikaa 21. päivää ja tässä mennää kohti tulevaa uutta.
