Pelastussanoma

Mitä tapahtuu, kun käytetään sanaa antikristus, kun puhumme Paavalin mainitsemasta laittomuuden ihmisestä ja ilmestyskirjan 13. luvussa mainitsemasta pedosta?

Käyttämällä sanaa antikristus, ajatuksesi menee automaattisesti harhaan, aivan kuten nimikin jo sanoo. Liha tulee ylitsesi ja alkaa sekoittaa mieltäsi, rakentamalla ihan omia kuviaan sanan jatkeeksi.

Kun käytetään sanaa antikristus, niin se sana korottaa itsensä niin korkealle, ettet enää näe sen taakse mitään. Tuon sanan takana on paljon asioita, jotka jäävät antikristuksen nimen taa huomiotta.

Yleensä ne, jotka käyttävät nimeä antikristus lopunajan päähenkilönä, heiltä hämärtyy kaikki raamatulliset muut ennustukset siitä mistä pitäisi puhua. He rakentavat antikristuksen ympärille vastakristushahmon, joka ottaa vallan koko maailmasta YKSIN, eikä jaa mitään kenenkään kanssa.

Tässä tulee mieleen sana sapatti, joka on omilleni, eli adventisteille tullut niin suureksi, etteivät he kykene enää näkemään sen sapatin takaa mitään muuta. Ei siellä ole enää mitään muita tärkeitä käskyäkään, ei pelastusta missään muussa, eikä mitään muuta kuin se sapatti, joka heidät pelastaisi. Sapatti, jota he pitävät epätoivoisesti sekunnilleen auringonlaskun aikaan ja päättävät sen siten samoin. Talvella taas valehtelevat itselleen pitäneensä sen kunnolla, vaikkei auringosta apua aiheeseen ole. Sitten he kaiken lopuksi tajuavat, että ”haa, sunnuntaihan se onkin se antikristus” ja ovat vielä pahemmin metsässä asiansa kanssa.

Täsmälleen samalla tavalla eksyy tämän antikristuksen perässä nuuskijat. Heille ei ole mikään muu mitään, vaan se sana, koska se on Kristuksen vastakohta, niin sen täytyy olla jotain aivan huikeeta… vaan ei ole. Paavali kirjoitti Johannekselle ja kertoi hyvin tarkkaan, mikä on antikristus!

Antikristus on henkiolentojen kokonaisuus. Ei siis yksi, eikä kaksi, vaan monta, heitä on paljon ja nämä ovat vanhempia kuin maapallo ja nämä vastustavat Kristusta, Jeesusta. Eikä mitään muuta. Sellainen on antikristuksen hengessä, joka on mm. ateisti. Eikä yhtään sen enempää siinä ole mitään glamouria, eikä suuruutta. Marx oli antikristuksen hengessä, samoin Lenin ja Stalin ja niin moni muu Mao Tse Tung. He kaikki olivat antikristuksen hengessä ja siinä kaikki.

Sen sijaan lopunajan peto ja väärä profeetta muodostavat kokonaisuuden, johon silloin kannattaa kiinnittää huomiota ja olla varuillaan. He ovat kaksi, eikä yksi. Sitä paitsi, se ensimmäinen peto ei saa niin paljon näkyvyyttä, kuin se toinen, joka tulee tekemään ne ihmeet, jotta se saa ihmiset tekemään kuvan ensimmäisestä pedosta ja kumartamaan sitä.

Väärällä profeetalla on siis paljon suurempi ja näkyvämpi rooli, vaikka ensimmäinen peto aikanaan julistautuukin jumalaksi Jerusalemissa. Väärä profeetta on silti tälle jonkinlainen ylipappi ja suu, joka puhuu.

Nämä asiat siis jäävät täysin huomiotta, kun alkaa kutsua petoa antikristukseksi. Siinä eksyy!