|
Olen aina ollut sitä mieltä, että me saamme nähdä ennen ylösottoa päivän, jona kaikki muuttuu. Siksi Paavali juuri sanoi, ettei se päivä yllätä meitä. Päivä, jona profetiat alkavat muuttua todeksi ja pilkkaajien naama vääntyy vaikean näköiseksi ja pelokkaaksi. Penseät ystävät ja sukulaiset alkavat kysellä meiltä, että kuinka tärkeää on se valvominen, jota sinä olet koko ajan tehnyt jne.
Päivä, joka muuttaa kaiken. Sellaista päivää olen odottanut, vaan ei sitä ole vielä tullut. Kaikki hiljeni, kuten on aina joka kevään kynnyksellä tehnyt tähän saakka ja sitten aika on laukannut jälleen ohi kesän, syksyyn ja talveen ja uuteen kevääseen.
Minulle toki kelpaa mikä päivä tahansa! Tärkeintä on, että pääsemme pois, vaikka se tapahtuisi kuinka yllättäen. Kaipuu Jeesuksen luo on niin valtavan suuri, että se voittaa kaiken pelon, jonka ihminen voi kokea maallisessa elämässä.
Tänään illalla auringon laskiessa päättyi pakanaomerin laskenta ja nyt jäämme ihmettelemään.
Toki laulujen laulunkin voi vielä ”saivarrella” kesän pituiseksi jaksoksi. Vai miten sinä tämän miellät:
Laulujen laulu 2:10-13 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: ”Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
Näetkö sinä tässä koko kesän pituisen jakson, vai vain kesän kynnyksen?
|
