Pelastussanoma

Kirjoitan tämän, koska en tee pitkää asiaa tästä ja aihe on muutenkin arka, joten menee vähempien ihmisten tavotettavaksi. Hyvä näin! Mutta tärkeää tässä on se, että me kerromme, mikä mättää, miksi ei kaikki mene niin kuin pitää, vaikka olisimme ns. uskovia. Olemme nimittäin ”luste ja nisu” vaiheessa!

Enkelit korjaavat parasta aikaa lustetta kimppuihin, jotta se ei sitten olisi leikkuaikana valittamassa, ettei ollut reilua. Näiden asioiden on siis tultava ilmi sitten, kun asiaa aletaan sydämissä punnitsemaan, mikä mättää, miksi minä en päässytkään? Miksi jäin? Miksi minua ei otettu?

Uskova ihminen käy vähän väliä laulamassa ja soittamassa, tekee kaikkea palvelustehtävää tukka putkella vain peittääkseen sydämessä vellovan tuskan, syyllisyyden tunteet ja katkeruuden. Tämä joku uskova luulee ja luottaa siihen, että hän saa rauhan sillä, että tämä palvelee jatkuvasti seurakuntaa, kristillisiä yhteisöjä ja on mukana vähän liikaakin. Aika nimittäin on juuri se vihollinen. Täytyisi päästä hiljaisuuteen kuuntelemaan mitä Jumalalla on sydämelle annettavaa, eikä hosua koko ajan omantuntonsa tappamiseksi… hiljaiseksi tekemisellä itsensä väsyksiin.

Tämä saattaa kuulostaa ankaralta puheelta mutta minä tiedän, että puhun asiaa ja haluan kertoa tämän niille, jotka niin ovat tehneet ja tekevät niin nytkin, jotta he sinä päivänä vihdoin pysähtyvät.

Armoa ei voi ostaa, ei hankkia kaupasta, kioskista, eikä sitä saa vastapalveluksena!

Armo on ilmainen, kunhan ensin rauhoitut, tunnustat syntisi… SYVIMMÄTKIN!

Aion puhua ensi sunnuntaina tästä hieman. Olen kirjoitellut aihetta alkuseurakunta VS. lopunajan tänne jääneet. Elikkä kun Jeesus lähti, tänne jäi 11 Jeesusta tiiviisti seurannuta miestä, sekä ryhmä naisia ja monia sen ajan heränneitä. Tätä voi verrata tilanteeseen, joka tulee eteen, kun morsian katoaa.

Sanalla sanoen, kun ylkä katosi VS kun morsian katoaa = yhtäläisyydet!