Pelastussanoma

Maailma on täynnä vannoskelijoita, rakastan-rakastan, lupaan ja lupaan elämäni loppuun saakka, kaiken kunniani ja äitini haudan kautta… JA KAIKKI RIKOTAAN! Niin rikotaan rakkauslupaukset, kuin pyhästi vannotut ystävyys ja taloussuhteet. Kaikki menee kuin halpahallissa tai huutokaupassa kun joku tarjoaa enemmän. Mistään ei enää välitetä, eikä tämä ole kuin se lankeemus osuus koko stoorissa.

Tässä nimittäin on vielä iso juttu, kun asiaa katsoo lähemmin, miksi ihmiskunta ei tunnusta ja korjaa vääryyksiään, vaikka tietää niin tehneensä? Se kaikki johtuu ylpeydestä ja asemasta olla hyvä ja kelpaava. Taustalla piilee itsevalheet ja kauhea henkimaailman solmu jossa on sekä vikojemme vartijoita että lietsontahenkiä. Nämä kaikki yhdessä muodostavat kammottavan paikan ihmisen päästä eroon synneistään.

Vain yksi lääke tepsisi, jos ihminen tunnustaa uskovansa. Se on Jeesuksen työ ristille mennessä. Ajattele mihin hintaan Jeesus sen teki? Hän ei miettinyt sitä että kuinka halpana me voimmekaan pitää Hänen vertaan.. ei, vaan hän meni silti ja vaikka hänen vertaankin pilkataan, niin hän sen silti teki. Mieti sitä? Siis sellainen joka taistelee oman uskonsa kanssa, hänen täytyy muistaa tämä. Ei Jeesus koskaan kieltänyt Isäänsä ja omaa kuninkuuttaan Jumalan poikana . Hän sanoi aina vain sen mikä totta on, välittämättä seurauksista. Siis miksi me emme toimi kuin Hän? Me pelkäämme sanoa, julistaa tai tunnustaa, pelkäämme mitä muut ajattelee tai tekee, mihin minä joudun kun sanon jotain, joka olisi vain täyttä totuutta ja Psalmi 91 todistaa sen kuinka turvassa me silti olemme, vaikka uskomme onkin heikkoa.

Siksi ihmisen on niin vaikea korjata virheitään. Ihminen mieluummin kärsii loppuelämänsä sydämen tuskia, kuin tunnustaisi tekonsa vääriksi ja haluaisi korjata tekemisiään. Tuollainen tie johtaa vain lopulliselle tuomiolle ja se ei ole hyvä juttu, jos pikkusenkin mietit.