|
Sanon alkusanoina että viisaus on äärettömän lähellä hulluutta, tieto on äärimmäisen lähellä tietämättömyyttä, meri on äärimmäisen lähellä rantaa ja ymmärrys ymmärtämättömyyttä. Ei siis ole ihme jos Jumalan sanaa, Raamattua pidetään sekä elämää suurempana totuuden kirjana, että sitä myös kutsutaan maailman ensimmäiseksi satukirjaksi, jossa sanotaan että tämä sana on hullutus maailmalle mutta Jumalaa pelkääville se on totuus pelastuksesta.
Sisariemme ja veljiemme kirjoituksia maailmanmenosta:
Uskonnonvapautta tuntuu olevan se, ettei Herraamme saa mainita. Kenen kädenjäljet siinä näkyvät, selvää se. Ainoa lohdutus on, ettei tämä suunta voi jatkua loputtomiin ja vaikka vielä kestäisikin, niin mikään, mikä ei perustaudu Jumalaan, ei voi kestää. Tämä maailma haluaa aina ”vapautta”. Vapautta mistä? Ihminen haluaisi olla ”vapaasti”. Vapaasti mistä? Yleensä aina tuon ”vapauden” kaipuun taustalla on tahto tehdä syntiä, ”vapaasti”. Herrassa olemme vapaat tuosta kaikesta
t.eero
**************
Minun nuoremman tyttären haluaa olla aikuinen, ottaa ja imee maailmaa. Hänellä on empatiaa homoja ja lesboja kohtaa sillä tavalla että hän tietää Jumalan sanan osuuden mutta ei millään usko että asia nyt vaan on niin kuin sen Raamattu sanoo. Hänet on kastettu ja hän uskoo Jumalaan ihan kuten muutkin joita ei vielä ole tulessa silleen koeteltu ja siksi hän ei näe vielä kunnolla. Sitä on vaikeaa lähteä sanomaan että kyllähän sinä tiedät mitä minä ajattelen mutten pysty sulle sitä samaa tietoa saamaan kokonaan, vaan vain jonkinlaisena sellaisena joka jättää hänelle epäilyksen, kuin Eevalle puutarhassa että ”niinkö tosiaan Jumala sanoi”.
-jarmo-
***************
Ihminen tulkitsee Jumalan Sanaakin väärin ja saattaa jättää jotain poiskin, että saa hyväksytettyä omat mielihalunsa ja himonsa ja syntinsä, samalla tehden Jumalasta valehtelijan.
Hän haluaa vapautta, että saa tilaa ja oikeutta omille mielihaluilleen. Korvasyyhyisinä, ei haluta nähdä Jumalan tahtoa eikä totuutta, vaan vellotaan omassa tahdossa ja totuudessa.
Sinetti
|