Pelastussanoma

Tänään tein ranskalaisia uunissa ja pari jauhelihapihviä, kun huomasin että suola oli aika lopussa, joten pistin muistilistalle. Sitten aloin miettimään että jos mulla ei olis ollu suolaa, eikä edes ketsuppia, kuinka kamalia ranskanperunat olis voinu olla ilman.

Tämän jälkeen mietin hengellisesti suolattoman ja suolaisen maustetun ruuan merkitystä.

Lakiteksti on aivan kauheaa, etenkin niiden pitkiä määritteitä ennen varsinaista subjektitekijää, joka konkretisoi mistä on kyse. Esimerkiksi:

Jos kansaneläke tai muu perhe-eläke kuin lesken alkueläke on enintään 150 euroa kuukaudessa tai verovelvollinen saa pelkästään muuta eläkettä kuin lesken alkueläkettä, eläkkeestä ei ole toimitettava ennakonpidätystä, ellei kansaneläkelaitokselle ole annettu ennakonpidätykseen velvoittavaa määräystä ennakkoperintälain 10 §:ssä määrätyllä tavalla tai erikseen verotoimistosta.

Kuinka tätä jaksaa hengästymättä lukea loppuun? Hirveetä sooppaa, ellei asiaa ole mukailtu isommalla tekstimäärällä käytännön tapahtumaketjuiksi.

Mutta kuinka äärettömän samaa asiaa Jeesus tarkoitti suolattomalla ruualla ja erityisesti huomio, se ”muuttuu suolattomaksi” kun puhutaan julistustyöstä ylipäätään. koska kaikki julistus muuttuu suolattomaksi kun toistelet niitä samoja fraaseja joka sunnuntai ja kansa toistelee sen perässä, ”haukuonkalahaukionkala…”

Kerronnasta puuttuu suola ja kaikki mausteet, jos kopioit raamatunkohta toisensa perään ja sanot ”bon apetit”.

Mutta kun alat löytämään omasta elämästäsi tai muusta elämisen tavallisista päiväaskareista syy-yhteyksiä noihin raamatunkohtiin, niin siinä on suola. Sitten kun saat kerronnallasi vapautta tuoda ne raamatunkohdat omin sanoin mukaan keitokseen, niin voimme sanoa yhdessä että ”bon apetit” ja sitten tutkia se raamatunkohta ja verrata sitä niihin mitkä me toimme esille.

Haluan jälleen viitata tässä rakkaaksi muodostuneeseen Jaakobin kirjeen sanomaan, olkaa myös sanan tekijöitä, älkääkä vain sen kuulijoita.