Pelastussanoma

Minulla on ollut ilo huomata sellainen seikka, että aina kun käsittelen, näen, tai puhun Jeesuksen verestä, punaisesta lunastusverestä, niin alkaa tapahtua kummia. ”He ovat pesseet vaatteensa karitsan verellä” sanotaan.

MUTTA MIKÄÄN EI AUKENE, ENNEN KUIN JUMALA SEN SALLII!!!

Olin tuossa tilaisuudessa kertonut rukousryhmässä tyttäreni adventistikaverista, joka oli tullut käymään tyttäreni kanssa viikonloppuna luonani joskus vuosia sitten sisäoppilaitos lukioaikoinaan. Tytön kaveri kertoi että hän on pyytänyt itselleen armolahjaa, eikä ollut saanut sellaista. Kerroin että ystävälläni on kielilläpuhumisen lahja ja se on todella kaunis kun rukoilemme. Tyttö sanoi että hän kyllä uskoo että sellainen on aitoa.

Sitten aloimme puhua anteeksiannosta ja sovituksesta. Tuo tyttö imi kuin sieni kaiken itseensä ja näin kuinka hän ikään kuin näki kaiken ihan toisin silmin kun kerroin Jeesuksen veren voimasta, millainen se oikeasti on. Hän oli saanut sellaisen enemmän tekojen oppien kautta uskon, jossa usko ei ole se niin olennainen ja siksi henkikään ei ole niin vahvana läsnä. Siksi hän oli vähän kuin olisi uudelleen syntynyt, kun hän alkoi ymmärtää veren voiman merkitystä.

Illalla tytöt palasivat lukioonsa ja tyttäreni meni pelaamaan sählyä, kun tämä toinen tyttö jäi huoneeseensa. Mutta kun tyttäreni palattua huoneeseen pelin jälkeen, tämä kämppäkaveri on polvillaan keskellä lattiaa käden ylös kohotettuina, kyyneleet valuu silmistä ja puhuu kielillä.

Niin on veressä valtava voima ja silloin alkaa tapahtua ihmeitä, niin tuossakin ryhmässä. Yhtäkkiä yksi heistä, vanhempi nainen ilmoitti ensin sanat, aika on tullut, johon sanoin että minä sain saman sanoman, aika ei ole enää lähellä, vaan se on tullut. Sitten hän vielä sanoi tuntevansa isänikin ja sanoi nimenkin ääneen yllättävästi. Se oli merkillinen hetki.

Sitten istuin siinä iltapäiväkahvien jälkeen pöydässä ja vieressä oleva nainen avasi keskustelua sanomalla että onpas ollut ihmeellisen kylmä kevät, johon vastasin että on ollut sellainen kolmen vuodenajan vuosi, kevät on puuttunut välistä kokonaan. Sitten muistutin että Raamatussa on eräs paikka jossa on tämä sama ilmiö, Kuningas Daavidin pojan laulu 2:10-13 jossa sanotaan että katso talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse ja kesä on tullut… haluatko että luen sen, kysyin perään ja aloin räplätä Raamattua. Tähän nainen katsoo minua ja haluaa keskeyttää sanoen että arvaan mitä ajat takaa, ei maksa vaivaa lukea.

Jäin siihen ihmettelemään kun Jeesuksen paluuseen kohdistuvat merkit eivät ole innostava puheenaihe. Ihmiset tulevat omantuntonsa vuoksi laastaroimaan sydäntään kuulemalla sanaa armosta mutta lähtevät ilmeisesti sitten samat synnit mukanaan kotiin. Valitettavasti tiedän itse useita tällaisia. Joka kerta he menevät rukoiltavaksi mutta he eivät kuitenkaan luovu synneistään, vaikka väittävät aivan muuta. Silloin Jeesuksen todellisesta paluusta puhuminen muuttuu ahdistavaksi ja siitä ei haluta keskustella ollenkaan.

Sitten siinä istuessani tunsin että minun pitää täällä kertoa Inarin profeetasta ja herätyksestä joka alkaa, miten alkaa, minne menee ja mitä tapahtuu ja millainen se on. Sitten ohitseni ulko-ovelle käveli mies jolla oli päällään verenpunainen takki ja hetken kuluttua palaa, kävelee jälleen ohitseni, sitten kääntyykin kohti minua ja pysähtyy eteeni. Mies ojentaa kättään verenpunaisessa takissaan ja kysyy, kuka olen. Tunnistan mieheksi joka juuri hetki sitten piti tunnin mittaisen esittelytuokion Turun kupeessa, Naantalissa sijaitsevasta Armon Klinikka nimisestä paikasta, jonka olivat perustaneet suurten ihmeiden saattelemina. Sitten hän kysyy että olitko se sinä joka oli tullut uskoon ennen kouluikää, kun jossain kohtaa kysyttiin, onko salissa sellaista ja minä ainoana viittasin. Sanoi että olenhan minä ja muistelin rukoilleeni jo siinä 3-4 vanhana kun kuulin ja jotenkin ymmärsin että joku voi kuolla. Se pelotti minua ja rukoilin Jeesusta, koska olin kuullut että hän on se jolle meidän pitää aina pyyntömme antaa. Lapsi uskoo mitä sille sanotaan ja henki todistaa sen lapsen sydämeen, niinpä minun oli helppoa olla lapsena jo uskossa. Se oli maailman luonnollisin asia.

Sitten kerroin olevani suuri Jeesus fani ja Jeesuksen suorittaman tempauksen odottaja. Kerroin että tarkkailen jatkuvasti merkkejä ja odotan innoissani sitä hetkeä koska Jeesus hakee omansa pois. Mies sanoi että niin hänkin, halleluja. Sitten kerroin että minulla on profetoimisen lahja ja jokunen väkevä profetia mutta olen joutunut puun ja kuoren väliin, koska minua hyljeksitään jos kerron ja kun kerron Jeesuksen paluusta, niin moni kavahtaa ja se pelottaa monia. Hän myötäili ja sanoi että hän on pannut saman merkille.

Kun huomasin että hän on samanmielinen ja hän selvästi odottaa aidosti joka hetki Jeesusta, niin sanoin että voin keroa sinulle väkevän profetiaketjun, jos haluat kuunnella. Siihen tämä mies sanoo että mennään tuonne viereiseen huoneeseen, niin saat rauhassa kertoa.

Istuimme alas ja aloin kertoa sen minkä sydämeeni olin saanut tuolla kertoa alkaen hänen punaisesta takistaan, joka pisti silmään ja sanoin Hengelle että en sano mitään, ellet tuo minulle ja osoita selvästi kelle minä saan kertoa. Olen jo tarpeeksi saanut väheksyntää ja suoranaista pilkallista halveksuntaa osakseni, joten en enää halua sanoa mitään, ellet osoita minulle sellaista joka kuuntelee. Sitten sinä tulit siihen karitsanverenpunaisen takkisi kanssa, johon uskallan antaa sanomani johon liittyy monta niin käsittämätöntä profetiaa, ettei niiden jakaminen ole mitenkään helppo tehtävä. Tajuat sen kohta kun alan kertoa pala palalta. Nimittäin moni tähän liittyvä asia kuulostaa juuri sellaiselta että ”nonnih, mikähän pöhlö tämä sitten on” ja sitten henki katoaakin pois ja profetia litistyy alas kuin pannukakku.

Mutta sitten aloitan kertomuksen:

Muistatko kun Michael Schumacher lasketteli Alpeilla kiveen ja vajosi koomaan? Hänhän on 7-kertainen, täydellinen maailmanmestari verenpunaisella autollaan.

Tämä saarnamies huomautti että hänellä on muuten Ferrarin takki ja hän on aina pitänyt siitä koska se muistuttaa myös Jeesuksen verestä…

Näin kaksi unta peräkkäin, keväällä 2014 kuitenkin niin että niissä oli parin viikon väli toisiinsa. Ensimmäisessä unessa näin Michael Schumacherin makaavan koomassa liikkumattomana. Menin hänen luokseen ja kosketin häntä käteen ja sanoin, ”herää Michael” ja yhtäkkiä hän vain avasi silmänsä ja oli hereillä.

Sitten sanoin että tämä on siinä mielessä hassua, koska en koksaan ole ennemmin nähnyt unta mistään formuloista enkä julkkiksista. Ne eivät yksinkertaisesti kiinnosta minua niin että tulisivat noin vain uniini.

Sitten jatkoin että toinen uni parin viikon päästä oli samassa paikassa, tulin hänen vuoteelleen, jossa Michael oli puolimakaavassa asennossa, selkänojaa oli nostettu ja hän oli aika pirteä. Sitten hän sanoi että häntä on mietityttänyt eräs asia minkä hän siellä koomassa oli nähnyt tai kokenut.

Siihen uni päättyi, eikä Michael kertonut mitä hän oli nähnyt tai kokenut sen enempää.

Sitten näiden unien jälkeen en enää koskaan nähnyt siitä mitään unta mutta kaikki huippuneurologitkin tuomitsivat Michaelin kasviksi, joka ei koskaan enää heräisi. Mutta kun mentiin kesään 2014 juhannuksen paikkeille, puolen vuoden päähän onnettomuudesta, niin hups, tulikin uutinen että Schumacher on herännyt. Mutta tämän jälkeen asiaa on pidetty täysin salassa, missä kunnossa ja onko hän ylipäätään missään maailmassa läsnä edes. Kaikki on epätietoisuudessa.

Sitten kerroin saarnamiehelle että mietipäs jos ajattelemme Michaelia hengellisesti ja vertauskuvallisesti 7-kertaisena voittajana, kuin valkoinen hevonen joka lähti voittajana voittamaan. Mutta sitten tapahtui jotain… luopumus kivi tuli vastaan ja voitto tyssäsi, herätys ei mennytkään eteenpäin, vaan kansa vajosi jo kuolemaansa, vain toivo jäi jäljelle.

Jeesuksen veren voittamattomuus makaa liikunta- ja toimintakyvyttömän ja vain pieni osa siitä on enää hengissä, juuri ja juuri. Missään teoissa emme voi nähdä elävää voittajaa, vaan luopumus vie seurakuntia kadotuksen tielle.

Sitten sanoin että nyt täytyy irrottaa nämä kaksi edellistä unta seuraavasta hieman ja alan kertoa uutta unta heti perään kun Schumacher oli herännyt. Tuossa unessa on vain hengellisesti samat elementit ja alan bussimatkasta, joka liittyy jälleen verenpunaiseen autoon, bussiin joka on sekä ulkoa että sisältä verellä pesty. Olemme siis eri kyydissä, kohti autuutta.

Alan kertoa matkasta jossa menemme etupenkiltä katsoen suhteellisen pienellä bussilla ennen näkemättömään paikkaan, emme tiedä varmasti minne mutta tiedämme että jonnekin pohjoiseen. Istuin kuskin vieressä etupenkillä ja kun katsoin taakseni, bussin takaosissa on väkeä jotka ovat kaikki hyviä ystäviäni mutten tiedä ihan varmaa keitä he ovat. En tunnista kasvoja mutta olemme kaikki matkalla samaan paikkaan.

Matka tuntui kovin pitkältä ja se uuvutti meidät ja päätimme jo kääntyä takaisin, olimme lopen kyllästyneitä jo matkustamiseen. Niinpä me käännyimme takaisin mutta sitten yhtäkkiä kuin silmänräpäyksessä, me emme enää olekaan matkalla, vaan siinä bussimme seisoo kauniin maatilan pihalla ja me siinä kaikki ulkona. Näin että siellä oltiin järjestämässä valtavan suuret juhlat.

Tuohon aikaan kun näin unen, olin juuri pari viikkoa aiemmin täyttänyt 50 vuotta ja siksi se tuli uniin siten että luulin että minulle oltiin järjestämässä yllätysjuhlat ja siksi olin valmistautumassa kiitospuhetta pitämään. Kuitenkin siinä seistessäni näin kun silmänkantamattomiin velloi ihmisiä, laulaen hengellistä ylistyslaulua Jeesukselle ja he palmunoksat kädessään siirtyivät jonnekin takapihan puutarhaan ja siinä minulle valkenee, ettei nämä olekaan minun 50-vuotisjuhlat, vaan nämä ovat häät. Joku on menossa naimisiin, minä mietin.

Sitten menin katsomaan erästä maatilalla olevaa tallia, jossa näin niin ison hääkakun, etten muista eläessäni nähnyt moista edes elokuvissa. Se oli asetettu lavitsalle, jossa oli sen kantamista varten tehdyt reiät alustassa erikseen. Se muistutti liiton arkkia, mutta suurempaa ja se oli hääkakku.

Sitten siihen tuli miehiä jotka alkoivat asetella kakkuun kantoaisoja ja ymmärsin että sitä aletaan pian siirtää jonnekin. Siihen heräsin.

Saarnamies kuunteli ja tajusi että menimme verenpunaisella bussilla karitsan häihin ja matkan ollessa siinä vaiheessa että kaikki olimme jo lopen kyllästyneitä, tapahtui ”PAM” ja yhtäkkiä olimmekin häissä. Selkeää sanomaa…

Sitten sanoin että äläs vielä… tämä oli uniprofetioiden osuus tähän asiaan ja nyt alkaa tämä oli vasta alkua. Nyt alkaa vasta ihmeiden ilotulitus, jos maltat kuunnella vielä. Mies oli pelkkänä korvana ja välillä suusta tuli aamen ja välillä halleluja.

Kerroin että helmikuussa 2015 tyttäreni tuli kylään ja kertoi että minusta tulee isoisä. Olin siis saamassa esikoislapselleni lapsen ja kun tuo lapsi syntyi, se oli esikoispoika ja syntymäpäivä oli 29.9.2015 joka oli verikuun päivä, pasuunasoiton päivä, jolloin mm. Israelissa nähtiin ns. superverikuu. Mutta asia ei ole vielä näin yksinkertainen, vaan kun poika ristittiin, niin ei tytär eikä hänen miehensä tienneet itse minkä nimen he pojalle antoivat, vaan he vain sydämestään antoivat pojalle nimeksi Eeli… Saarnamies hämmästyi, eeli ellei lama, sabaktani ja alkoi kertoa että siinä sanotaan että miksi Jumala hylkäsit minut, mutta kaikkihan me tiedämme ettei Jumala suinkaan hyljännyt.

Oli hieno nähdä kun hänen silmänsä leiskuivat ja sitten ne suorastaan rävähtivät auki, kun sanoin että ei tässä vielä kaikki, vaan tuon pojan isän nimi on Joona… Olisittepa nähneet sen ilmeen… hän tajusi heti ”Joonaan merkki”. Hän sanoi heti että te paha avionrikkoja sukupolvi, te pyydätte merkkiä, muttei teille anneta kuin Joonaan merkki. Halleluja, mies naureskeli ja ihmetteli.. Halleluja, totta tosiaan, Joonaan merkki se oli. Minä olen se paha avionrikkojasukupolvi, avioliittoni hajosi ja jouduin itsekin kuin Joona kalan vatsaan hullujenhuoneelle kolmeksi päiväksi, vailla mitään kontaktia tähän maailmaan. Avioliittoni meni murskaksi ja olen elämäni myrskyissä tosiaankin kokenut olevani pettäjä Jaakobbi, joka saa ensin oman sokkotreffinsä Taivaassa ja vasta sitten vaimonsa takaisin, kun ne toiset 7 vuotta ovat menneet.

Mutta nyt kysyn erikoista yhtälöä!? Miksi muka minun tyttäreni poika olisi joku Joonaan merkki? Enkös minä nyt korota itseäni aika pahasti? Totta ja minunkin mielestäni kyllä! Mutta oli vaan pakko miettiä silti vielä että kun Suomessa syntyy keskimäärin 153 lasta päivässä ja vain noin 70 niistä on poikia, niin kuinka monen Joona nimisen miehen esikoispoikaa syntyi verikuuna 29.9.2015 jolle annetaan vieläpä nimeksi Eeli, joka kuvastaa Jeesuksen veren lunastustyötä ristillä ja kuinka ollakaan, nimi Eeli annetaan vain 153 lapselle vuodessa. Muistatteko mikä luku oli 153? Se oli Pietarin kalansaaliin luku. Yhtälö meni jo täysin mahdottomaksi tässä kohtaa…

Eikä siinä vielä, vaan kaiken sen päälle vielä tuon Eeli pojan isoisä on kiihkeä Jeesuksen paluun odottaja ja pitää sivustoa www.pelastussanoma.fi yllä, sekä laskenut Omeria jo kymmenen vuotta ja kysynyt merkkiä 24/7 Taivaasta, aivan kuten Raamatun jakeessa sanotaan, ja on vielä tuo paha Jaakobbi ja avionrikkoja? Miten mahtaa olla? Voiko näin täydellisesti mikään sattua sattumalta? Ei voi tietenkään! Etenkin kun katsoo asiaa vielä tämän päälle eteenpäin…

Sitten kului aikaa, Schumacherista ei kuulu mitään, eikä mistään muustakaan, menee vuosi kun tulee uusi pasuunasoiton päivä vuonna 2016 syksyllä ja eräs lapsuuden kaverini soittaa minulle Vaalasta ja sovimme että menen hänen luokseen kylään, emmekä pidä mitään kiirettä, vaan ostan vain menolipun sinne. Sovimme että vasta kun alkaa kyllästyttää, niin palaan takaisin, jolloin tuo saarnamies heti osasi yhdistää unen matkan kyllästyttämisestä.

Sitten kerroin että enhän minä siinä kohtaa tajunnut mitä tein, vaan ostin lipun miten halvimmalla Vaalaan pääsee ja niin ostin sen Onnibussin kautta.

Kun matkapäivä tuli ja istuin bussiin, joka oli päältä punainen ja sisältä myös verenpunainen, niin väkisinkin tuli mieleen tuo uni. Sitten kelasin että hei tässä täyttyi myös toinenkin asia, nimittäin sovimme etten osta paluulippua, ennen kuin matka alkaa kyllästyttää. Lisäksi matka suuntautui pohjoiseen, paikkaan jossa en koskaan ollut ennen käynyt, niin oli koossa jo kolme erillistä asiaa, jotka täyttyivät prikulleen… mutta en istunut etupenkillä.

No sitten meillä oli monta mukavaa päivää Vaalassa ja oli aika hankkia netistä Onnibussiin paluuliput. Harri vei minut ensin Pulkkilaan autolla, josta hyppäsin punaiseen bussiin ja koska bussi oli varsin ahdas, niin minä menin invapaikalle, koska olen melkoinen järkäle.

Siinä istuessani mietin, kaikki täsmää, palaan kun kyllästyttää ja istun pienehkössä bussissa joka on silti yllättävän suuri vetoisuudeltaan, se on punainen, samoin koko sisusta on punainen, kuten unessa. Ainoa asia on se ongelma, että unessa istuin etupenkillä, eikä busseissa edes ole etupenkkiä, niinpä aloin hylätä koko ajatusta. Mutta se ei antanut rauhaa, vaan sitten minä sanoin Pyhälle Hengelle sielussani että jos sinä voit tehdä mitä tahdot, niin miksi minä en ole etupenkillä, kuten piti?

Herää kysymys, montako kertaa olet istunut bussissa ja montako kertaa elämäsi aikana kuljettajan vieressä linja-autossa. En minä ole edes nähnyt koskaan että joku olisi istunut siellä. Siinähän on ovi siinä kohtaa ulos, eikä siinä ole mitään istuimia, jossa on kojelauta nenän edessä kuljettajan vieressä. Mutta unessa minä istuin kojelautaa puristaen kuljettajan vieressä.

No matka oli sellainen että Pulkkilasta meni bussi Jyväskylään ja siitä vaihto toisella bussilla Lempäälään jossa pääsin sitten tyttäreni luo.

Hyppäsin siis ulos ensimmäisestä bussista ja menin ostamaan Paniinin matkakeskuksesta ja palaan laiturille, josta on määrä lähteä Tampereen läpi Turun tielle menevä bussi, jolla pääsisin Lempäälään.

Juuri kun tulen bussin etuoven kohdalle, aikeissa kävellä takaovesta sisälle etsimään invapaikkaa, niin bussista hyppää ulos eteeni kuljettaja. Siinä seisomme kasvotusten ja minä sanon että Kexi Heinäharju, johon tämä sanoo että Ek… ek.. johon sanon Eklund. Olimme darts harrastuksesta kavereita parinkymmenen vuoden takaa ja hämmästys oli tietenkin suuri.

Muutama sana siinä vaihdettua, sanoin että menen tuonne taakse invapaikalle, johon Kexi sanoi että oota vähän, hän laittaa noi laukut tosta tonne taakse ja jäin seisomaan siihen. No sitten hän tulee sieltä, on aika lähteä ja hän sanoo minulle että hyppääs tonne etupenkille mun kanssa juttelemaan ja minä suu auki, etupenkille… ja sitten Kexi veti jostain seinästä siihen eteen ylimääräisen istuimen ja kun istuin siihen, näkemästäni unesta tuli 1:1 täydellinen. Ei piiruakaan vaille, eikä yli.

Saarnamies hämmästeli ja totesi että kaksi kaksiosaista unta, joista kummastakin on toetutunut täydellisesti ensimmäinen osa ja Joonaan merkkikin on saatu. Enää jäljellä vain häät ja suuren herätyksen, Schumacherin nouseminen kuolinvuoteeltaan, eli symboloi että seurakunta nousee kuolinvuoteeltaan eloon kertomaan evankeliumia.

Sitten kerroin kun olin tekemässä ruokaa, joskus 2008 ja näin näyn kesken kaiken. Minulle näytettiin Suomineidon kartta, Inarin järvi, jossa Pohjan Tähti syttyy ja alkaa antaa valoaan aluksi himmeästi, sitten se valo johtaa herätystä reitillään alemmas ja alemmas Suomea päätyen aina Turkuun saakka.

Siellä Turussa tuo valo kerää voimaa, energiaa ja se kirkastuu kirkastumistaan aivan supernovan kaltaiseksi silmiä satuttavan kirkkaaksi pisteeksi, joka lopulta kuin räjähtää siitä joka suuntaan.

Sitten vedettiin karttaa kauemmas ja näin kun Inarista Turkuun vedetty jana lähetti säteitään perästään joka puolelle. Turusta taas lähti paksu viiva sekä itään että länteen, joita seurasi kuin hehkusäteinä jokaiseen ilmansuuntaan koko ajan valoa.

Mutta profeetta itse alkoi muodostaa paksua viivaa suoraan alas karttaa läpi Euroopan, päätyen lopulta Jerusalemiin.

Sanoin että lopulta näin valtavan ristin, jossa muodostui jana Inarista Turkuun, josta itään ja länteen lähti paksu jana ja samoin alas maahan, Pyhään maahan Jerusalemiin, jonne evankeliumi palasi. Sanoi että pakankansojen ajat päättyvät tuonne ja evankeliumi julistetaan loppuun siellä mistä se alkoi.

Vasta tämän jälkeen uskalsin sanoa tuon aran asian, että näin vielä näyn, juurikin Rauno Helpin kokouksessa Tuusulassa jo 2006 kesällä ja minut nostettiin katon rajaan, jossa minulle kerrottiin että Inarin järveltä lähtee mies jonka Jumala on valinnut. En kertonut asiasta sen enempää, koska ei minun enää tarvinnut, se ei ollut enää olennaista, vaan vain tieto siitä että sieltä se tulee, mies joka ei ole mistään seurakunnasta, mies on aarniometsän mies, lukenut ja sivistynyt, kovia kokenut mutta lähes erakoitunut.

Profeetta tulee Inarin järven rannoilta. Kerroin että myös silloin minulla oli käytännön elämän kokemus, ennen kuin edes tajusin mistä oli kysymys. Nimittäin juuri edellisenä jouluna etsin koko Helsingin läpi pelastusrengasta tuolle profeetalle, hänen kalastusveneeseensä, enkä mistään löytänyt. Näin tuo vene ei koskaan saanut pelastusrengastaan.

Sitten henki puhui minulle, muistatko kun hait sitä rengasta läpi Helsingin? Ei Ari tarvitse pelastusrengasta Inarin järvellä kalastamista varten, vaan annat hänelle aivan toisenlaisen renkaan. Sitten kirjoitin Arille kirjeen, jossa kerroin hänelle hänen tulevasta tehtävästään, jota hän on pitänyt huuhaana siitä asti.

Aika on kuitenkin tullut, eikä kukaan, eikä mikään mahti maan päällä kykene sitä kaikkea miksikään muuksi muuttamaan. Profetia on annettu, eikä mikään voi sitä muuksi muuttaa.

Enää on jäljellä vain tempaus ja sitä seuraa herätys. Evankeliumi nousee koomastaan ja Ferrarin punainen seitsenkertainen voittaja nousee Inarista alkaa voittamaan ja kalastamaan sieluja. Amen!

Saarnamies totesi jotenkin tällä tavalla että hän on saanut ison osan tämän herätysporfetian sanomani paloja, mutta sinä toit siihen ne puuttuvat palat ja nyt se on valmis. Hän oli myös koko alämänsä ajan miettinyt POhjan Tähden hengellistä merkitystä ja nyt se vahvistus tuli. Pohjolan Valo on se maailman suurin herätys ja Jumalan henki liikkuu lopun aikana pohjoisten maiden yllä. Pohjolan Valo on herästyksen henki joka lähtee Inarin järven rannoilta.

Tämän jälkeen saarnamies vielä kysyy että mistä sinä Jarmo olet kotoisin, johon vastaan hetken mietittyä, etten oikeen mistään… olen kait vain Taivasten valtakunnasta… toki olen Helsingissä syntynyt mutta sitten vietin osan lapsuudestani ja nuoruudestani Torniossa ja Turussa. Sitten mies katseli kummissaan ja sanoi että niin hänkin. Minä tulin uskoon syntymästä ja hän 40-vuotiaana ja molemmat elimme samoissa kaupungeissa. Hän oli aika äimänä kaikesta. Menee varmaan hetki miettiä tätä kaikkea.

Mutta se miksi tämä kaikki monimutkainen profetian paljous ja miksi tämä kaikki piti mennä näin ettei yksikään profetia yksin ole paljon mitään, kukaan ei niistä yksinään pidä niinkään suurena asiana. Mutta kun laskee kokonaisuuden ja summaa ne yhdeksi suureksi profetiasarjaksi, niin siitä tulee suorastaan ällistyttävän huikea. Se kaikki siksi että profetia ei saa lähteä liian aikaisin leviämään, vaan kaikki pitää lähteä aikataulussaan.

Mutta tämän profetian teho ja sen syy on puolestaan siinä että Suomen tuleva profeetta otetaan vastaan vakavasti, eikä pitkin hampain niin että ”kukahan se sinäkin vielä luulet olevasi” ja että ”kaikkihan me tänne jäimme, niin sinäkin, joten et ole yhtään enempää kuin kuka tahansa muukin”.

Hänellä siis täytyy olla erityisen vankka pohja luotuna, jotta kaikki asettuu tämän edessä oikeanlaiseen suhtautumiseen, ei palvoen mutta suurella kunnioituksella, koska nimenomaan Turussa, jossa on valtavasti muutenkin sitten sellaisia ihmisiä jotka luulevat paljon, joten sen Inarin profeetan pohjatyö täytyy olla vankka kuin kiinamuuri. Turun on otettava hänet vastaan juuri sellaisena kuin hänet pitääkin ottaa, koska sitten se kehittyy vasta suureksi herätykseksi, jollaista maa ei ole koskaan ennen kokenut. Silloin jää maanviljelijän aura pellolle, silloin jää vartijan pyssy ja pamppu siihen vartiopaikkaansa sijoilleen ja pankkiirin kolikot ja rahat siihen laskijansa pöydälle laskematta, kun se herätys vie mennessään. Monille kaikki silloin muuttuu kuin veitsellä leikaten, eikä mikään muu ole tärkeämpää enää maailmassa kuin etsiä Jeesusta.

Silloin alkaa pakanakansojen laskenta alkaa ja heistä tulee se täysi luku 144000 oksastettua Israelin kansaa kaikilta neljältä ilmansuunnalta, koska 12 on opetuslasten luku ja 1000 on kansojen luku. Nämä yhteensä muodostaa Jeesuksen seuraajien luvun 12 000 yhtenä sukupuukansana ja se kertaa 12 porttia, joista tullaan sisälle, on 144 000 täysi luku sisälle tulleena ja pakanakansojen ajat voivat olla päätöksessään ja karitsan hääjuhla voi alkaa!