Pelastussanoma

Suomalaiset ostavat omaa tuntoa monin tavoin ja sen näkee joka paikassa, kuinka ihmisillä on paha olo, huono omatunto ja jos vain rahalla siitä pääsee, niin he ovat valmiit sen hankkimaan.

Omaa tuntoa kun ei voi ostaa, eikä kultaa ja hopeaa voi syödä. He tulevat tämän vielä kohta huomaamaan, kun kädet herpoaa, polvet notkahtavat ja jalat käyvät veltoiksi. Kun morsian katoaa ja moni asia muuttuu, he heittävät omaisuutensa kadulle, koska se on saastaiseksi heille tullut.

Ennen he ylpeilivät sillä, kuinka paljon he omistavat ja antoivat kalliita lahjoja, rikkaat toisilleen ja kilpailivat sillä, kumpi on anteliaampi. Köyhän sukulaismiehen he silti jättivät makaamaan köyhyyteensä, korkeintaan puistelivat päätään inhosta halveksuen.

Tulee päivä, kun tämä kaikki muuttuu ja katumus, nöyryys ja moni muu unohtunut tunne tulee eteen. Totuus vetää verhon pois edestä, silmävoide avaa rikkauksiin sokeutuneet silmät ja oma köyhyys paljastetaan. Voi sitä häpeän määrää, sinä päivänä!