Suuri ahdistus on alkanut sinä hetkenä,
kun hävityksen kauhistus
seisoo pyhässä paikassa.

Matteus (24:15:21) kirjoitti:
Kun te siis näette
hävityksen kauhistuksen,
josta on puhuttu profeetta Danielin kautta,
seisovan pyhässä paikassa
- joka tämän lukee, se tarkatkoon -
silloin ne,
jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;
joka on katolla,
älköön astuko alas noutamaan,
mitä hänen huoneessansa on,
ja joka on pellolla,
älköön palatko takaisin
noutamaan vaippaansa.
Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
Mutta rukoilkaa,
ettei teidän pakonne
tapahtuisi talvella eikä sapattina.
Sillä silloin on oleva suuri ahdistus,
jonka kaltaista ei ole ollut
maailman alusta
hamaan tähän asti
eikä milloinkaan tule.
Hävityksen kauhistus
tulee ensimmäisen kerran esille
Danielin kirjan luvussa 8.
Tosin mutkan kautta.
Eli tarkkaan ottaen tuo sanonta
hävityksen kauhistus
löytyy 1 Makkabilaiskirjan kohdasta,
jossa kerrotaan
sen tapahtuman toteutumisesta,
joka oli Danielin kirjan luvussa 8 ennustettu.
Ja siinä yhteydessä Makkabilaiskirje
(1 Makk 1:54)
käyttää ilmaisua
hävityksen kauhistus:
Danielin kirjan luvussa kahdeksanhe pystyttivät
hävityksen kauhistuksen
alttarille
Daniel näkee
kuinka kaksisarvinen oinas riehuu
kunnes uhkeasarvinen kauris
tallaa sen maahan.
Kauris kasvaa suureksi,
mutta sitten sen uhkea sarvi katkeaa
ja tilalle kasvaa neljä uutta,
joista yksi poikii alussa vähäpätöisen sarven,
joka kuitenkin lopulta kasvaa
ja ulottuu ihanaan maahan asti
lakkauttaen siellä olevan pyhäkön
jokapäiväisen uhrin.
Tuo kauhistava rikos kestää
2300 iltaa ja aamua,
sitten pyhäkkö asetetaan
jälleen oikeuteensa.
Gabriel selittää näyn Danielille
vaihe vaiheelta:

Ja nyt tarvitaan enääDaniel (8:20-26) kirjoitti:
Kaksisarvinen oinas,
jonka sinä näit,
on Meedian ja Persian kuninkaat.
Ja kauris on Jaavanin kuningas
...
Mutta sinä lukitse näky,
sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa.
vain pieni vilkaisu historiaan,
ja voimme nähdä,
että kauan Danielin päivien jälkeen
näky toteutui pilkun tarkasti
alkaen Meedian valtaannoususta
ja päätyen siihen,
kun neljännestä sarvesta
puhjennut sarvi
lopulta häpäisee
Jerusalemin temppelin
vihkimällä sen
Zeuksen palvontapaikaksi
irstaine uhrimenoineen.
Hävityksen kauhistus on siis mainittu
ensimmäisen kerran asiayhteydessä,
jossa Jumalan temppelistä on tehty
epäjumalan palvontapaikka
irstaine uhrimenoineen.
Raamatun viimeisessä kirjassa tuo
'kauhistus' liitetäänkin juuri porttoon:

Jeesus puhuiJohannes (Ilm 17:4-5) kirjoitti:
Ja nainen oli puettu
purppuraan ja helakanpunaan
ja koristettu
kullalla ja jalokivillä ja helmillä
ja piti kädessään kultaista maljaa,
joka oli täynnä kauhistuksia
ja hänen haureutensa riettauksia.
Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi,
salaisuus:
'Suuri Babylon,
maan porttojen ja kauhistuksien äiti'?.
hävityksen kauhistuksesta.
Se ei tietenkään tarkoita
Makkabilaiskirjaan
tallennettua tapahtumaa,
koska sehän oli jo toteutunut.
Matteus niinkuin Markuskin
pyytävät lukijoitaan huomioimaan
alussa lainaamani kohdan.
Missään muussa kohdassa niin ei tapahdu.
Matteus ja Markus
siis selvästi ymmärsivät tapahtuman
olevan lähellä, oven edessä.
Myös Paavali antoi jopa avio-ohjeita
lähestyvää ahdinkoa silmällä pitäen.
Apostolit olivat siis tietoisia siitä,
että hävitys on hyvin lähellä.
Ja sitten vuonna 70 temppeli häväistiin
viemällä sinne Roomalaisten voitomerkki.
Ja tuhoamalla temppeli.
Hävityksen kauhistus
oli siis jo kerran tapahtunut,
ennen Jeesuksen puhetta.
Toiseksi se oli kohta toteutuva.
Mutta Jeesuksen puhe
tuossa kohden on hyvin hienosyinen.
Tuo puhe hävityksen kauhistuksesta
lipuu viimeiseen
hävityksen kauhistukseen asti.
Ja silloin itse antikristus
astuu Jumalan temppeliin,
ja julistaa olevansa
JUMALA.
Tämä tapahtuu
Danielin kansalle säädetyn viimeisen
eli 70. vuosiviikon puolivälissä.
Alkutekstin ilmaisu
ei tarkoita vain silmillä näkemistä.
Paremminkin asiasta tietoiseksi tulemista.
Esimerkiki Pilatus näki,
ettei mikään auttanut,
niin hän pesi kätensä
ja antoi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.
Samoin tavalla tai toisella
Jeesuksen sukupolven ihmiset
tajusivat vajaat neljäkymmentä
vuotta Jeesuksen ristiinkuolemasta,
että nyt tilanne on
Jeesuksen kuvauksen mukainen,
ja toimivat Jeesuksen ohjeiden mukaan
ja pelastuivat vuorille.
Tuo hävitys olisi voinut
jäädä viimeiseksi ja suurimmaksi,
jos Israel olisi kääntynyt
sen seurauksena.
Mutta näin ei tapahtunut
ja niin suurin ja kauhein
on vielä edessäpäin.

Daniel (12:11-12) kirjoitti:
Ja siitä ajasta,
jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan
ja hävityksen kauhistus asetetaan,
on oleva
tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.
Autuas se,
joka odottaa ja saavuttaa
tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.
Tämän ennustuksen lopputäyttymys
on siis vielä edessäpäin.
Ja kun se toteutuu,
niin se kestää
1260 päivää
eli
42 kuukautta
eli
3½ vuotta.
Eli vihan aika on päättynyt
tuohon aikajaksoon,
jonka pituus on
aika, ja kaksi aikaa ja puoli aikaa
eli 1260 päivää.
Israelin kansan tuomio kestää
30 päivää eli kuukauden.
Pakanakansojen tuomio 45 päivää
yksi ja puoli kuukautta.
Ymmärrän siis niin,
että nuo kaikki kaikkein kauheimmatkin
kauheudet ovat päättyneet
tuon aikajakson kuluessa
vihan maljojen vuodattamista myöten.
Ja sitten Jeesus tulee takaisin
ja perustaa Valtakuntansa.
Ja tähän prosessiin sisältyy se,
mihin Danielia jo valmisteltiin
tekstin edellä (Dan 12)
eli ylösnousemukseen ja tuomioihin.
Eli Danielkin nousee kuolleista
eli kokee ruumiin ylösnousemisen
tuossa hetkessä.
Ja samoin koko Danielin kansa
eli Israelin kansa.
Ja heidät tuomitaan.
Myöskin ahdistuksen ajan lopussa
pedonmerkistä kieltäytyneet
ja sen tähden surmatut
heräävät eloon tuossa vaiheessa.
Ja heidät tuomitaan.
Siis palkitaan.
Tästä kertoo Ilmestyskirja.
Mutta paitsi ruumiin
ylösnousemin kokeneet,
myös ahdituksen ajan läpi
elossa selvinneet ihmiset tuomitaan.
Tästä kerrotaan jo evankeliumeissa.

Matteus (24:29-30) kirjoitti:
Mutta kohta niiden päivien
ahdistuksen jälkeen
aurinko pimenee,
eikä kuu anna valoansa,
ja tähdet putoavat taivaalta,
ja taivaitten voimat järkkyvät.
Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla,
ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat;
ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan
taivaan pilvien päällä
suurella voimalla ja kirkkaudella.
Tämän maininnan jälkeen Jeesus kertoo
usean eri kertomuksen muodossa
Israelia koskevista tuomioista.
Vuoroin elossa olevista
miespuolisista ja naispuolisista
palvelijoista.
Mutta sitten kaiken päätteeksi
eli viimeiseksi Jeesus
puhuu ahdistuksen läpi
elossa selvinneiden pakanakansojen tuomiosta.

Matteus (25:31-46) kirjoitti:
Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan
ja kaikki enkelit hänen kanssaan,
silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat,
ja hän erottaa toiset toisista,
niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen,
mutta vuohet vasemmalle.
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville:
- 'Tulkaa, minun Isäni siunatut,
ja omistakaa se valtakunta,
joka on ollut teille valmistettuna
maailman perustamisesta asti.
Sillä minun oli nälkä,
ja te annoitte minulle syödä;
minun oli jano,
ja te annoitte minulle juoda;
minä olin outo,
ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston,
ja te vaatetitte minut;
minä sairastin,
ja te kävitte minua katsomassa;
minä olin vankeudessa,
ja te tulitte minun tyköni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen:
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille:
- 'Herra,
milloin me näimme sinut nälkäisenä
ja ruokimme sinua,
tai janoisena
ja annoimme sinulle juoda?
Ja milloin me näimme sinut outona
ja otimme sinut huoneeseemme,
tai alastonna
ja vaatetimme sinut?
Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa
ja tulimme sinun tykösi?'
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville:
- 'Totisesti minä sanon teille:
kaikki, mitä olette tehneet
yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni,
sen te olette tehneet minulle'.
- 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut,
siihen iankaikkiseen tuleen,
joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Sillä minun oli nälkä,
ja te ette antaneet minulle syödä;
minun oli jano,
ja te ette antaneet minulle juoda;
minä olin outo,
ja te ette ottaneet minua huoneeseenne;
minä olin alaston,
ja te ette vaatettaneet minua;
sairaana ja vankeudessa,
ja te ette käyneet minua katsomassa.'
Silloin hekin vastaavat sanoen:
Silloin hän vastaa heille ja sanoo:
- 'Herra,
milloin me näimme sinut
nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa,
emmekä sinua palvelleet?'
Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen,
- 'Totisesti minä sanon teille:
kaiken,
minkä olette jättäneet tekemättä
yhdelle näistä vähimmistä,
sen te olette jättäneet
tekemättä minulle'.
mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
Tämä pakanakansojen tuomio
tapahtuu siis sen jälkeen,
kun Jeesus on palannut
taivaasta takaisin maan päälle.
Tuomion perusteena on se,
miten nämä pakanat
ovat suhtautuneet ahdistuksen aikana
Jeesuksen vähimpiin veljiin.
Tämä kaikki siis tapahtuu
vasta ahdistuksen ajan jälkeen.
Ja näihin tuomioihin
ymmärrän kuluvan
tuon 30 + 45 päivää.
Ilmestyskirjassa meille
annetaan tarkka selvitys siitä,
miten Danielin kirjassa oleva
ennustus Danielin kansan
eli Israelin kansalle säädettyjen
70 vuosiviikon viimeinen
vuosiviikko menee.

Daniel (9:26-27) kirjoitti:
Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä
tuhotaan voideltu,
eikä häneltä jää ketään.
Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää
hyökkäävän ruhtinaan väki,
mutta hän itse saa loppunsa tulvassa.
Ja loppuun asti on oleva sota:
hävitys on säädetty.
Ja hän tekee liiton raskaaksi monille
yhden vuosiviikon ajaksi,
ja puoleksi vuosiviikoksi
hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin;
ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä.
Tämä loppuu vasta,
kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.
Tuossa puhutaan
yhdestä vuosiviikosta.
Siis 7 vuotta kestävästä aikajaksosta.
Sen jälkimmäisestä puoliskosta
on sitten erityishuomio annettu,
joka viittaa hävityksen kauhistukseen.
Ja aivan samoin
Ilmestyskirjassa
puhutaan aikakaudesta,
joka jakaantuu kahteen
3,5 vuoden aikajaksoon.
Eli Gabriel lupaa Danielin kansalle,
että tuo 70 vuosiviikkoa päättyy
johonkin yli kaiken ymmärryksen käyvään
ihanuuteen.
Vielä tämä ihanuus ei ole toteutunut.
Eli 70 vuosiviikkoa
Danielin kansan kohtaloissa
ei ole vielä täyttynyt.
Milloin tämä ihanuus sitten on täyttynyt.
Silloin,
kun synti sinetillä lukitaan,
kun itse paholainen
heitetään syvyyteen
ja se lukitaan sinetillä hänen jälkeensä.
Silloin alkaa tuhat vuotta kestävä
Israelin kansan pappisvaltakunta
jolloin kaikki muut kansakunnat
virtaavat Jaakobin Jumalan temppeliin,
joka on se kaikkein pyhin,
joka voidellaan.
Silloin Danielin kansan luopumus on päättynyt.
Ja silloin Danielin kansa eli Israel
on syntynyt uudesti.
Jaakobista (pettäjä)
on tullut Israel (Jumalan ruhtinas).
Mutta ihanuutta edeltää aikakausi,
jolloin hävityksen kauhistus eli
antikristus asettuu tuohon Jumalan temppeliin
ja julistaa olevansa Jumala.
Ja tuota kauhistusta kestää 3½ vuotta.
Ahdistuksen aika on kokonaisuudessaan
seitsemän vuotta,
mutta suureksi se muuttuu siinä vaiheessa,
kun pakanakansojen merestä nousee peto,
joka asettuu Jumalan temppeliin.
Merestä eli pakanakansojen joukosta
nousee peto vasta
Ilmestyskirjan luvun 13 kohdalla.

Johannes (Ilm 13:1) kirjoitti:
Ja minä näin pedon nousevan merestä
Vähän ennen tätä eli luvun 12 kohdalla
sen sijaan itse paholainen,
jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan,
heitetään taivaan avaruuksista maan päälle.

Johannes (Ilm 12:7-9) kirjoitti:
Ja syttyi sota taivaassa:
Miikael ja hänen enkelinsä sotivat
lohikäärmettä vastaan;
ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat,
mutta eivät voittaneet,
eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.
Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme,
jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan,
koko maanpiirin villitsijä,
heitettiin maan päälle,
ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
Eli tässä kohden
ensin itse paholainen tömähtää maan päälle
ja sitten pakanakansojen merestä
tulee pariksi peto.
Ja sitten tulee vielä kolmanneksi pyöräksi
toinen peto ja tällä kertaa maasta
eli Israelista.
Tämä toinen peto ilmentää
sekä paholaista
että ensimmäistä petoa.

Johannes (Ilm 13:11) kirjoitti:
Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta,
ja sillä oli kaksi sarvea
niinkuin karitsan sarvet,
ja se puhui niinkuin lohikäärme.
Eli tämän pahan kolminaisuus
astuu näyttämölle vasta tässä vaiheessa.
Mutta sitä ennen
jo kuudennessa luvussa
on alkanut Jumalan ja Karitsan
vihan suuri päivä.

Johannes (Ilm 6:17) kirjoitti:
Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut,
ja kuka voi kestää?
Ja tämän jälkeen kerrotaan
muun muassa
kahden säkkipukuisen todistajan toimintakaudesta,
joka on 42 kuukautta eli 3½ vuotta.
Ja vasta sen jälkeen,
kun he jo ovat saaneet surmansa
ja herätetyt kuolleista
ja nousseet ylös,
alkaa pahan kolminaisuuden
eli lohikäärmeen ja kahden pedon
hallintakausi.
Mutta antikristuksen henkivalta
on vaikuttanut maailmassa
Genesiksen alkulehdiltä alkaen
ja erityisesti nyt
seurakuntakauden aikana.
Mutta kun seurakunta
eli itse asiassa Kristuksen ruumis
temmataan yläilmoihin,
niin silloin ei enää mikään
pidätä antikristuksen henkivallan
toimintaa maan päällä.
Ja tämän ymmärrän tapahtuvan
Ilmestyskirjan seuraavassa kohdassa:

Johannes (Ilm 4:1) kirjoitti:
Sen jälkeen minä näin,
ja katso:
taivaassa oli ovi avoinna,
ja ensimmäinen ääni,
jonka minä olin kuullut
ikäänkuin pasunan puhuvan minulle,
sanoi:
"Nouse ylös tänne,
niin minä näytän sinulle,
mitä tämän jälkeen on tapahtuva."
Siis kaikki tuosta eteenpäin kerrottu
on tämän seurakuntakauden (Ilm 2-3)
jälkeen tapahtuvaa.
Ja silloin lähtee liikkeelle
Valkea hevonen ratsastajineen.
Siis nyt tuo henkivalta pääsee
vihdoin liikkeelle ja ei enää
pidättäjän pidättämänä
vaan voittajana ja voittamaan.
Ja kun kolme ja puoli vuotta myöhemmin
kaksi säkkipukuista todistajaakin surmataan
syvyydestä nousevan pedon toimesta,
niin ei enää ole mitään estettä sille,
että pahan kolminaisuus astuu näyttämölle.
Mutta asioiden ei olisi tarvinnut mennä näin.
Ne olisivat voineet mennä toisin
kuin nyt menevät,
ja meille on siis kerrottu Ilmestyskirjassa se,
miten ne nyt menevät
Ja silti kaikki vanhat ennustukset
myös antikrituksesta olisivat toteutuneet.
Jo apostoli Johannes kirjoitti
sen ajan antikristuksista.
Ja antikristuksia löytyy
myös Vanhan Testamentin kirjoituksista
ihan alkupuolelta saakka.
Minä ymmärrän siis niin,
että Vanhan liiton viimeinen antikristus
(Antiokus Epifanes)
olisi voinut jäädäkin viimeiseksi antikristukseksi.
Israel olisi voinut ottaa Jeesuksen vastaan.
Mutta näin ei sitten käynyt,
vaikka Jeesus tuli omiensa tykö.

Johannes (1:11) kirjoitti:
Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Eli juutalaiset olisivat ihan oikeasti
voineet ottaa Jeesuksen vastaan.
Roomalaiset sotilaat olisivat
siinäkin tapauksessa tietenkin
ristiinnaulinneet Jeesuksen,
mutta tämä nykyinen
pakanain armotalouskausi olisi jäänyt väliin,
ja Jumalan Valtakunta,
joka jo oli tullut lähelle,
olisi toteutunut maan päällä hyvin pian,
ja Israelista käsin olisi
jo silloin saarnattu Valtakunnan evankeliumi
maan ääriin saakka,
ja sitten olisi tullut loppu.
Mutta kun Israel joutui
jälleen kerran sakkokierroksille
ja nyt todella pitkälle sellaiselle
(2 päivää eli 2 millenniumia),
niin asiat tulivat menemään toisin,
kuin ne olisivat voineet mennä.
Ja miten ne nyt sitten tulivat menemään,
sen Jeesus paljasti aikanaan Johannekselle.
Ja vähän ennen tätä loppupaljastusta,
Jeesus paljasti Paavalille salaisuuden,
joka koski seurakunnan tempausta.
Sekin siis ihan uusi asia,
joka tuli kuvioihin mukaan
Israelin kansan tekemien ratkaisujen myötä,
jotka estivät Messiaan Valtakunnan
tulemisen tuon sukupolven aikana.
Mutta siitä Jeesus ei puhu halaistua sanaa
lopunajan puheessaan opetuslapsilleen.