Pelastussanoma

Lapsethan ovat iästä riippuen ensin aivan avuttomia, sitten hyvin vajavaisia ja myöhemmin vain heikompia ja älyltään ja kokemukseltaan vajavaisia. Mutta yhä lähemmäs kun tullaan jotain omavoimaisuuden rajoja, sitä aikuisempina lapsiamme pidämme. Missä siis kulkee raja, vai onko sellaista?

Milloin voimme jättää sanomasta, että nyt ei kyse ollut enää lapsesta, koska maailma käyttää selvästi lapsia ja hekompiosaisia keppihevosena kaikenlaisiin tekoihin.

Kauhea esimerkki on tässä Ukrainassa rautatieasemalle iskeytyneestä Krad ohjuksesta, joka tappoi mm. lapsia ja sen kylkeen oli kirjoitettu venäjäksi teksti ”lasten puolesta”.

Me olemme Jumalan edessä kaikki lapsia, kun olemme ihmisinä ja sieluina. Meillä ihmisillä on vain kieroutunut taipumus kahteen erilaiseen asiaan, puolustella itseämme syyttämällä muita ja samaan aikaan käyttää muita heikompia tukemaan pahoja tekojamme muka sillä tavalla puolusteltavina.

Välillä tuntuu, että koko ihmiskunta on läpimätä, näine kaikkine valheineen. Ei ole mitään puollusteltavaa ylipäätään lähettää ohjuksia minkään tappamista varten, ei lasten, eikä aikuisten.

Joka tapauksessa kaikista lapsista tulee syntisiä ja joistain jopa tappajia.

On niin kauhea katsella tätä Ukrainankin tilannetta ja todeta, kuinka raakoja ihmiset saattaa olla, kun he oikeuttaan hakevat valheiden ja verukkeittensa kautta, jotka on jonkun sairaan ihmisen päässä kehittynyt saatanan kätyreiden vihan liennytykseksi.

Minun piti tänään tehdä videokin Hesekiel 38. luvun ja Ukrainan tapahtumista sellaisena päivitystilanteena mutta en saanut aikaan sitäkään. Toivottavasti huomenna saisin sitte… ehkä!