Pelastussanoma

Kuningas Saul oli Israelin ensimmäinen kuningas ja tällä oli yksi ainoa poika, Joonatan. Käytän raamatullisia termejä, koska se selventää hieman sinulle mitä koitan tässä hakea.

Lähtökohta vertauksessa pitää katsoa mikä kaikkeus on Jumala ja Hänen poikansa välinen yhtälö. Hehän ovat samaa henkiolentoperhettä. Sanotaan, että Jumala on henki, jolla on seitsemän henkeä. Luku 7 on siis täydellisyyden luku, eikä numeraalinen. Jeesus on siis yksi hänen hengistään ja samalla kaikki.

Raamatun alussa ja Jobin kirjassa puhutaan Jumalan pojista ja saatana heidän joukossansa. Jumalalla on siis ainakin ollut montakin poikaa mutta Jeesuksen kuollessa ristillä, hän olikin enää ainokainen ja saatana on siis ollut Jeesuksen veli. Noh, eihän Jumalasta puhuessa voida ajatella lihallisesti, veriveli koska saatanalla ei ole ruumista.

No mitä noiden Jumalan poikien ruumiisiin tulee, niin heillä on siis ollut ruumis. He olivat selvästi niitä langenneita Jumalan poikia, koska Raamatussa sanotaan, että he ihastuivat ihmistyttäriin ja ottivat heitä vaimoikseen ja heidän jälkeläisistä tuli jättiläisiä.

Jumala on siis ilmeisesti vedenpaisumuksen myötä kieltänyt henkiolennoilta ruumiin lihan ja näinpä henkiolennot kulkevat lihan himoissaan ilman lihaa. Se koitui heille kiroukseksi ja rangaistukseksi ja siksipä nuo henkiolennot ovat muuttuneet riivaajiksi.

No sitten kun Jumalalle jäi enää yksi ainoa poika, hän antoi tälle oikeuden tulla lihaksi maan päälle ja täyttää ihmisten synnin anteeksianto kuolemallaan. Jeesus on siis ainoa henkiolento ja Jumalan ainoa poika, jolla on ruumis.

Jumala on poikansa kanssa yhtä. Symboliikassa taas vertauskuvana kuninkuuteen ja poikaan, tämä yhtälö on hyvin monimutkainen, kun vielä lisätään tähän kuolemattoman kuolema, ristinkuolema.

Tällaisesta lähtökohdasta on hyvin vaikea selittää mitään, ehkä mahdoton. Mutta Pyhä Henki auttakoot ymmärtäväisiä ymmärtämään, mitä yritän selittää.

Luetaan aluksi Johanneksen 1:1-5 jakeet:

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

Nyt tätä peilikuvaa vasten lähdemme purkamaan vertauskuvaa, jonka koitan luoda.

Saul oli siis vanha alkuperäinen Israelin kuningas, elikkä oletettaisiin tämä vanhan testamentin Jumalaksi, joka puhui mm. palavassa pensaassa Moosekselle. Joonatan taas oli Saulin poika, joka taisteli isänsä rinnalla ja hänestäkin on vanhassa testamentissa erilaisia kuvauksia, kuten esim. Saalemin kuningas, Melkisedek Jumalan korkeimman pappina. Jumalan ainokainen poika siis taisteli vanhan testamentin ajan läpi yhdessä Jumalan kanssa voitosta voittoon.

Nyt tarkkana… Verrataan nyt koko luomakuntaa Israelin kansaan ja sen ensimmäiseen kuninkaaseen.

Lähdetään ihmiskunnasta liikkeelle ja Jumalan näkökulmasta ja palataan aikaan ennen vedenpaisumusta, jolloin Jumalan pojat olivat jo langenneet ja verrataan tätä Israelin kansan ensimmäisen kuninkaan aikaan.  kun Jumala sanoi kuningas Saulille, että hävitä kaikki filistealaiset. Mitä Saul silti teki? Hän ei tappanutkaan kaikkia, vaan säästi heistä osan, joka koitui hänen kohtalokseen.

Tässä kohtaa päästään Jumalan silmissä hänen itsensä päätökseen, säästää ihmiskunta vedenpaisumuksesta ja salli 8 hengen joukon pelastua. Jumalalla oli siis ihan sama tilanne kuin Saulilla, koska kuinka todellisuudessa kävikään noiden kahdeksan jälkeen? Ihmiskunta rakensi Baabelin tornin, loi Sodoman ja Gomorran. Eikä edes mennyt kauaa, kun ihmiskunta oli taas aivan kauhea moraaliton ja väkivaltainen. Näin kävi myös Saulille, kun hän säästi nuo ihmiset silloin.

Tämä päätös johti siihen, että kuninkuutta oli vaihdettava. Elikkä Saulin oli luovuttava ja Jumalan ja pojan oli kuoltava. (Jumala ja poika ovat yhtä) Saulin ja Joonatanin oli kuoltava, jotta uusi kuninkuus ja sovitus voisi tapahtua ja niin tapahtui.

Näin valta siirtyi entiselle paimenpojalle, kuningas Daavidille, jonka poika Salomon rakensi temppelin ja valtakunnan, joka kesti tuhat vuotta. Kuulostaako tutulta? Daavidista Jeesukseen tuhat vuotta.

Kun katsotaan suhdetta vanhan kuninkaan Saulin kautta Daavidiin ja vanhan kuninkaan pojan, Joonatanin kautta Salomoniin, niin me näemme tässä jälleen Jumalan ja hänen ainokaisen poikansa. Sitä paitsi, Daavidin poika, Salomon oli tunnettu viisaudestaan ja paljoista vaimoistaan. Vertauskuvat lyövät komeasti kättä tässä asiassa.

Jos siis joku vielä epäröi, mikä on Johanneksen ilmestyksen valkealla ratsulla ratsastava henkilö, niin hän on Jeesus, jolla on kädessään Joonatanin jousi, koska kun Jeesus nousi ylös taivaaseen laakeriseppele päässään, voideltuna kuninkaan, hän muuttui jälleen soturiksi, Jumalan poikana, mutta kuninkaiden kuninkaana, kahden vallan kuninkaana, taivaan ja maan.

Minä en suoraan osaa sanoa, miksi tämä vertaus on tärkeä ymmärtää. Mutta sen tiedän, että vain harva on huomannut tämän asian pikkutarkasti luodun yhtälön, kuinka hienosti Jumala tässä onkaan antanut meille ymmärtää, mistä oli kysymys, kun hän meinasi tuhota koko luomakunnan. Noh, ajattele itse ja mieti Saulin kohtaloa, kun hän teki päätöksen armahtaa muutama filistealainen. Väitän että niitä oli myös kahdeksan, vaikkei sitä tiettävästi luekaan missään.

Mieti mitä Jumala ajatteli tietäessään täysin varmasti, että jos hän säästäisi Nooan ja ne kahdeksan, hänen itsensä oli kuoltava lopulta. Saul sen sijaan ei sitä tiennyt mutta me tässä vertauskuvassa voimme sen ymmärtää. Jumala ja Jeesus ovat yhtä, heidän oli kuoltava yhdessä, jotta meille jäisi mahdollisuus elää myös ikuisesti heidän kanssaan, uuden liiton Daavidin ja tämän pojan Salomonin morsiamineen, jotka me olemme.

Kaikki yhdistyy meidän edessämme vain Jeesukseen Kristukseen!