Pelastussanoma

Tuntuuko sinusta hyvä sisar tai veli, että elämäsi on mahdotonta ja kaikki mikä tulee, se menee saman tien, eikä elämällesi kerry mitään maan päällä? Onko tuttua?! ON!

Älä silti huoli, koska Raamattu ei opeta keräämään sen enempää mammonaa, kuin rakentamaan mitään edes hätävaralle. Raamattu sanoo varsin suorasanaisesti monilla esimerkeillä, kuinka Herra itse pitää meistä huolen, älkääkä mitään täällä itsellenne rakentako. Autuas on se, joka turvaa vain Herraan!

Tunnetko siis turhaan huonoa omaatuntoa, koska et ole selvästikään yhteiskuntakelvollinen, koska sinulla on tilin saldo aina plus miinus paikkeilla. Koskaan ei mitään jää, eikä mihinkään pysty edes pientäkään säästämään. Katsos kun Jumala sanoi jo Moosekselle, että se ruoka minkä hän antaa, se ei pitkään säily. Mannaa he saivat Taivaasta ja kun he sitä varastoivat, niin se oli heti pian jo pilalla. Mutta he saivat joka päivä annoksensa elintarpeisiinsa.

No mitä pahaa sitten on rakentaa taloja ja säästää vaikkapa moottoripyörään? No ei sinänsä äkkipäältä mitään mutta sepäs siinä on, että säästätkö sinä itsellesi turhuutta, jos voit antaa sen niille, joilla mitään ei ole. Se pikkuhiljuaa nävertää sisimpääsi ja paaduttaa sydämen luulemaan, että Jumala on antanut sinulle tämän kaiken, siunaa sinua mammonalla koska olet niin hyvä ihminen. Alat kuuntelemaan lihasi halua ja empatiasi katoaa.

Nyt kun itse olen saanut maistaa kumpaakin elämänlaatua, niin osaan ymmärtää kumpaakin tietä varsiin hyvin. Lihamme alkaa valehdella hyvin mielellään meille, että me ansaitsemme jotain, kuten vanhassa testamentissa oli joillain juutalaisilla osana olla rikas koska oli tehnyt Jumalan tahdon. Me emme elä enää vanhassa liitossa, vaan armon liitossa. Me emme ansaitse teoillamme mitään muuta kuin kuoleman ja saamme olla todella nöyrää tyttöä ja poikaa, koska meille on annettu armo. Armossa me olemme jo kaiken saaneet, joten mammonaa ja kesäautoja emme todellakaan enää sen päälle ansaitse.

Kerätkäämme kaikki mammona Taivaaseen ja eläkäämme hyvällä omalla tunnolla kädestä suuhun pieninä palasina, älkäkäämme mitään jättäkö tähteelle. Eläkäämme joka päivä, niin kuin se olisi viimeisemme, tiedostaen, että Jumalamme näkee ja tietää tilanteemme. Laskut on maksettava, vuokrat on hoidettava ja ruokaa on ostettava. Mutta älkäämme elatuksestamme murehtiko.

Eräänä jouluaaton aattona minulla näytti tulevan todella kuiva Joulu. Tililläni ei ollut enää mitään ja ei ollut ruokaakaan kaapissa, kuin juuri sen verran, etten nälkään kuolisi. Sitten soi ovikello jota soitti silloinen vuokraisäntäni vaimoineen, jotka olivat tunnetusti aina kitsaita, kuin mitkä roopeankat. He tiesivät tilanteeni, koska olin sen heille kertonut. Siinä he seisoivat minun ovella viiden ison ruokakassin kanssa toivottelemassa hyvää Joulua. Siinä oli kaikkea paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan itse ostaa, vaikka olis edes ollu rahaa millä ostaa.

Se Joulu jäi niin hyvin mieleen, kuinka Jumala hoitaa jopa raharikkaan paatuneen ja ahneen sydämen kautta omilleen yltäkyllin. Jumala oli heitä koskettanut erikoisella tavalla.

Älkäämme siis murehtiko elannostamme, vaan eletään kädestä suuhun, kuten teemmekin.

-jarmo-