Pelastussanoma

Noh, mitäs nyt teemme, muuta kuin odotamme? Emme kai muuta voi. Tänä aamuna rukoilin siinä kymmenen jälkeen, että Herra anna meille voimia jaksaa, jos tänään ei tule sittenkään lähtöä, nimittäin jos joku meissä on varmasti vilpitöntä ja aitoa, niin se sinun odottamisesi. Ethän sinä Herra voi jättää meitä tyhjän päälle, vaan vahvistaa mieltämme jaksamaan ja katsomaan eteenpäin.

Itse sain tänään kyllä heti omerin ykköspäivän mentyä klo 18 merkin ahdistuksesta. En viitsi kertoa sen enempää, mutta sain tappouhkauksen. Ei heti uskois mut niin vaan kävi. Ehkä aika harmiottoman, etenkin kun tiedän millaisia ne on yleensä. Olenhan aikoinani vartijana ollessa saanut niitä päivässä pari kolmekin ja illalla ja yöllä vielä ravintolan ovella pari lisää. Joten ei se minua sillä tavalla ihan kauheesti heilauttanut. Mutta on se vaan niin, että kun tässä olen ollut jo työelämästä sivussa pitkälle jo kahdeksatta vuotta, niin edellisestä uhkauksesta on kulunut jo aika paljon aikaa ja elämäkin on ollut varsin tasaista. Elikkä äkkipäältä kuultuna tämä tietenkin oli hätkähdyttävää. Enhän minä ole saanut sen 2014 jälkeen mitään uhkailuja. Tämäkin uhkaus tuli yhdeltä nuorelta mieheltä äkkipikaistuksissaan, kun oli ottanut minulta lainaan yhden vanhan tietokoneen ja rikkonut sen näytön suutuspäissään ilmeisen tahallaan nyrkillä. Minä sitten vaadin häneltä korvausta näytöstä ja siitä tämä soppa sitten syntyi, kun hän vielä koitti vetäytyä vastuusta ja sanoi vaimonsa sen rikkoneen sen, kun heille oli ero tulossa. Pitkä stoori… enkä edes meinannut puuttua siihen sen enempää… noh tämä riittää siitä.

Sain kuitenkin sellaisen ymmärryksen hengellä uhkaamisesta, ja että ahdistavaahan se oli kuulla sellaisenaan pitkästä aikaa. Heti siitä kyllä tuli mieleen, että ahdistuksen 10 päivää taisi saapua juuri nyt paikalle, kuin uusi ”timer”. Uhkahan kestää monta päivää, jos sellaisen saa. Siinä saa olla varpaillaan kuitenkin jatkuvasti.

No, aamulla sitten Markku veli kertoi maililla oman tarinansa tältä päivältä, joka vahvisti häntä ja meitäkin nyt:

Aloin aamulla paistamaan korvapuusteja, ne on puolivalmiita korvapuusteja kaupan pakaste pussissa. Pullat on taikina muodossa ja ne täytyy itse valmistaa kypsiksi uunissa.
Olen tehnyt aina niin, että otan pullat pakkasesta ja pidän niitä huoneen lämmössä jonkin aikaa, että saavat rauhassa sulaa ensin.
Tänään sitten hämmästyin, kun huomasin minkä ajan olin määrittänyt puhelimeni ajastimeen pullien sulatukseen. Ajaksi olilaitettu 50 minuuttia, tämä aika on aina siinä ollut, nyt vasta huomasin, et sehän on omer aika. Kun 50 minuuttia on kulunut laitan aina uunin 200 asteeseen ja tuo lämpö tulee kymmenessä minuutissa ja sitten pullat uuniin.

Huomaatteko kuinka täydellinen vertauskuva ensin 50 min odottamisvaiheesta ja sitte 10 min kuumenevasta uunista, siis ahdistuksesta. Tosi hieno vahvistus tässä taas. Elikkä odotellaan ja katsotaan läntistä taivaanrantaa illalla ja itäistä aamulla. Valoa kohden!