Pelastussanoma

Artikkerlista IL lehti: kun nuoret tappavat toisiaan ja heidän väkivalta on noussut hälyttävällä tavalla vain muutamassa vuodessa. Lehti otsikoi: Mikä nuoria oikein vaivaa?

Että mikäkö nuoria vaivaa? Se, ettei kukaan välitä tutkia juurisyitä, vaan puututaan vain korjaamaan ja hoivaamaan sen mitä pystytään, silittelemään päitä, tarjoamaan turvakoteja ja tehdään lasten huostaanottoja, eristetään isä tai äiti kokonaan lapsistaan jne. jne.

Kaikki pahuus alkaa siitä, että laitetaan lapset aivan liian aikaisin päivähoitoon, heti 6-9kk. Aamulla aikasin viedään ja sitten haetaan illalla pois. Mitä lasten etua tää on?

Lapsi tarvitsee biologisen äidin 0-4 ikävuoteen saakka, riippuen vähän lapsesta. Kun lapsi hakee selvästi kavereita, ottaa siis kontaktia toisiin lapsiin, niin silloin lapsi vasta voidaan alkaa sijoittaa jonnekin hoitoon, ei missään nimessä ennen sitä.

Lapsi tarvitsee aidon biologisen ISÄN ja aidon geneettisen ÄIDIN ainakin vähintään murrosikään saakka, eikä mitään jotain ”vanhempia” vain joka antaa huomiota, ruokkii ja huoltaa.

Kun perheissä syntyy parisuhdeongelmia, niin niihin ei puututa mitenkään, ennen kuin on liian myöhäistä ja silloinkin tarjotaan vain jotain sosiaalipalveluita, kuten turvakotia, sitten heti perään annetaan oikeuaputoimiston yhteystiedot ja avioeropaperit.

Ei siis yhtään panosteta perheen tulevaisuuteen perheenä, yhdessä pysymiseen, sen hyvinvointiin, jonka sisäisistä ja hyvinkin pienistä ongelmista kaikki ongelmat juontaa loppuviimeksi.

Jos tähän perheen yhdessäpysymiseen panostettaisiin ja nähtäisiin kuinka turhia nuo ongelmat loppupeleissä on ja niihin keskityttäisiin, niin se olisi kansantaloudellisestikin jo potenssiin voittona niin iso luku, että sen edestä kannattaisi tehdä monin verroin enemmän töitä, kuin nykyiseen lastensuojeluun.

Isän rooli taas näkyy pojassa kautta koko iän, tytöissä taas ennen murrosikää. Pojille äiti on aina rakkain ja tytöille isä. Tätäkään ei moni tajua ja jos tytöiltä viedään isä, niin se vääristää koko elämän.

Samoin jos pojat kasvaa vain äitinsä kanssa, ilman isän roolia, niin lopputulos on… en sano.. kauheaa vaan.

Sitten on tämä vanhempien liian helposti saatu ero ja liian nopea uusioperheiden yhdistäminen. Heti eron jälkeen ollaan Tinderissä ja lapset juoksee isä- ja äitipuolsta toiseen, veli- ja siskopuolesta toiseen ja kolmanteen. Sellainen tekee lapsista entistäkin epävarmempia, turvattomia, ahdistuneita ja yksinäisempiä.

Nämä asiat lapsia vaivaa!

No miksi sitten tämä ei ole jo tiedossa, vaikka asiaa on tutkittu ja hutkittu jo kymmeniä vuosia. Se on se kuuluisa itsekkyys, koska tässä koko stoorissa on kyse perheestä, jossa on epäitsekkäät vanhemmat, joiden PITÄÄ ajatella lastensa parasta, eikä itseään.

Kyllä ne puhuu paljon siitä, kuinka meidän pitää ajatella aina vain lasten etua, muttei se ikinä toteudu kuin sanoissa, ei teoissa. Jos se toteutuisi teoissa, se näkyisi myös lapsista, nyt ei se tee niin.

Vika on siis perheen sisällä ja yhteiskunnassa. Sieluni silmin kuulen ne sanat jälkikäteen, ”niin se oli silloin vaan tehtävä, ei ollut muuta vaihtoehtoa” ja kun katselee etäältä muutaman vuoden päästä, niin vaihtoehtoja olisi ollut pilvin pimein mutta silloin muka ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero.

Tämän itsekin olen kokenut ja tiedän mistä puhun. Vanhempien ylpeys on se vihollinen ja nöyryys ja uhrautuvaisuus olisi ollut pelastus.

Loppu oli vaan maton alle lakaisua ja turhaa selttelyä.

Tässä ollaan, eikä kukaan asialle enää mitään voi!