Pelastussanoma

Moni luulee, että tuhatvuotiskaudella kaikki on täydellistä, kaikki tasa-arvoisia ja elämä on silkkaa ikuista nautiskelua, lepoa ja iloa, jossa kukaan ei enää kuolisi. Näin ei kuitenkaan ole ja Raamattu sen kyllä hyvin vahvasti todistaa.

Ainoa suuri ero mikä tulee olemaan, on se, ettei siellä ole enää sotia, eikä henkimaailma villitse ihmisiä. Myöskään siellä ei ole enää ateismia, koska kaikki tietävät, eikä siis ole enää uskoa. Tieto on kadonnut, koska emme tarvitse tietoa, koska meillä on aina kaikki. Samoin profetiaa emme enää tarvitse ja kaikilla on myöskin sama puheenparsi ja kieli. Puhumme siis kaikki samaa kieltä.

Olemme siellä Kristuksen pappeja ja tuomareita. Kenelle me siellä pastoroimme ja tuomaroimme, mikäli kaikki siellä olisivat Kristuksen pappeja ja tuomareita. Siellä on oltava myös niitä, joille joudumme opettamaan ja olemaan tuomarina.

Danielin 12. luvun lopussa sanotaan, että autuas on se joka odottaa ja saavuttaa 1335 päivää, joka on tuhatvuotiskauden alku. Tuhatvuotiskaudelle siis jää myös niitä ihmisiä, jotka eivät Jeesusta tunteneet.

Autuas on se, joka on mukana ensimmäisessä ylösnousemuksessa, sillä toisella kuolemalla ei ole heihin valtaa. Elikkä morsian ja häävieraat ovat ne, jotka ovat nostetut ja ovat siis mukana ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Samoin säkkipukuiset kaksi todistajaa, kuolivat ja nousivat kolmantena päivänä. Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa ja nämä toimivat tuhatvuotiskaudella Kristuksen pappeina ja tuomareina.

No sitten aarteiden kerääminen Taivaaseen. Miksi kerätä aarteita taivaaseen, jos siellä oltaisiin tasa-arvoisia? Tähän vastaa myös Raamattu aika monessa kohdin, joka itsensä tässä maailmassa ylentää, se siellä alennetaan ja päinvastoin, joka täällä itsensä alentaa, se siellä korotetaan. Tuhatvuotiskaudella siis on selkeää kastijakoa, suurempia kruunuja ja pienempiä kruunuja. Jollain enemmän aarteita sinne kerättynä, jollain vähemmän. Ei siis ole, eikä tule täydellistä tasavertaisuutta, eikä vielä mikään ole silloinkaan täydellistä, vaan edelleen oppilaita ja opettajia.

Sanalla sanoen, tuhatvuotiskausi on oppimista ja opiskelua edelleen.

No entäpä kuolema ja ikuinen elämä? Kuten jo tuossa yllä mainitsin, niin ensimmäisessä ylösnousemuksessa mukana olleisiin ei toisella kuolemalla ole valtaa. Olemme siis niitä Kristuksen pappeja ja tuomareita, joihin ei enää kuolemalla ole valtaa. Sen sijaan kuolemaa ja syntiin lankeemusta edelleen tuhatvuotiskaudella on ja tulee olemaan.

Jesaja 65:17-25 Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.

Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä. Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.

Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.

Elikkä tuhatvuotiskausi ei ole sellainen, kuin sitä yleisesti luullaan. Se on Jeesuksen hallitsema, jossa ei ole enää ateismia, eikä kukaan kiistä Jeesuksen kuninkuutta. Esimerkiksi Sakarja 14. luvussa mainitaan, että he tulevat vuosi vuodelta viettämään sinne ylös lehtimajanjuhlaa ja joka ei tule, häntä kohtaa vitsaukset. Aika hurjaa siis edelleen, vaikkei saatana enää kykene villitsemään ihmisiä. Siellä siis tehdään syntiä ja langetaan, koska tänä päivänä ei enää ihmiset käsitä miten syvällä me elämmekään tässä ajassa synnissä. Tuhatvuotiskaudella ihmisille paljastuu vasta, kuinka syvällä synnissä me olimmekaan.

Teemme myös tuhatvuotiskaudella työtä, kuten Jesaja kirjoittaa. Viljelemme ja me pyhittyneetkin teemme omaa pappisvirkaamme. Kaikki tekevät edelleen työtä, se ei ole poistunut. Sen sijaan vietämme säännön mukaisia lepopäiviä, kuten kuuluu.

Tuhatvuotiskausi tulee olemaan täynnä iloa mutta siellä on myös murhetta. Lapset eivät kuitenkaan synny kuolemanomina ja vammaisina. Ihmisen DNA on ilmeisesti korjattu johonkin tasolle, koska nuorin kuolee vasta satavuotiaana ja ilmeisesti vanhin ns. jumalattomuudessa syntynyt eläisi siellä yhtä kauan kuin elivät ennen Nooaa, siis satoja vuosia. Näkisinkin, että tuhatvuotiskausi muistuttaa hyvin paljon Nooan aikoja mutta ilman saatanan vaikutusta.

Ja vasta kun ne tuhat vuotta ovat menneet, herätetään kaikkina aikoina eläneet ihmiset ja päästetään saatana vankeudestaan, joka lähtee villitsemään kaikki jumalattomat ihmiset sitä Pyhää kaupunkia vastaan. Siitä ajasta ei tiedä kuin yksin isä, ei edes poika, eikä taivaan enkelit. Silloin kaikkien ihmisten tuomiot langetetaan heidän päälleen ja saatana heitetään tuliseen järveen. Henkiolennotkin siis kokevat kuolemansa tai heidät asetetaan ihmisen kaltaiseen olemukseen. Hengistä en sitten osaa sanoa, koska en tunne, enkä tiedä henkien kuolemaan liittyvää opetusta olleen missään. Jumala on antanut kaikelle elolliselle hengen, joten Hän voi ottaa sen myös pois, joten se siitä.

Sielun ainoa oikea ja joka suuntaan takaava vakuutuskirja on Jeesus Kristus, joka meidän tulee ottaa sielumme takuumieheksi. Ilman Jeesuksen Kristuksen armonverta, me olemme vain maasta tullutta tomua, emme juuri muuta. Elämme hetken vain ja se on sitten siinä.

Se pitää vielä lisätä, ettei tuhatvuotiskausi todellakaan ole ihmisen lepopäivä, vaan Jumalan luomistyön lepopäivä.