18.11.2019 |
Suvaitsevaisuus ei ole mikään hyve |
Törmäsin taas siihen suvaitsevaisuusihannointiin, aivan kuin se olisi tavoiteltavissa oleva asia ja ominaisuus ihmisessä. Ei todellakaan ole! Kun lähdetään katsomaan mitä suvaitaan, niin sillä listalla ei ole todellakaan sellaisia asioita, joita yleisesti kukaan haluaa suvaita. Ei suvaitsevaisuus ole sitä, että suvaitaan yleisesti hyväksyttyä, vaan suvaitaan yleisesti paheksuttua. Sitä on suvaitsevaisuus. Lievimmästä päästä käytöstavat, kuten vaikka jonossa kiilaaminen, piereskely hississä tms. suljetussa tilassa, karkkipaperien heittely kadulle, tupakointi julkisissa sisätiloissa, virtsaaminen julkisesti tai julkijuopottelu. Tässä hyvin lyhyt lista mitä tarkoittaa niitä asioita, joita pitäisi suvaita. Montako näistä sinä olet valmis suvaitsemaan? Nämä olivat vain niitä, joista ei ole vielä mainittu rikoslaissa erikseen. Entäpä sitten vakavammat suvaittavat teot, kuten liikenteen vaarantaminen, veronkierto, eläinrääkkäys, julkinen itsensäpaljastelu ja lasten hyväksikäyttö. Tähän kategoriaan aikoinaan kuului homoseksuaaliset teot. Kaikki nämä saavuttavat jo rikoksen tunnusmerkistön, paitsi tuo viimeinen, joka siitä on poistettu. Ensimmäiset kaikki ovat rikoslakiin merkitty. Olisitko sinä valmis suvaitsemaan nämä teot? Suvaitsevaisuus on tämä joka erottaa nämä toisistaan ja kun se ylittää yleisen hyväksynnän, niin sellainen saatetaan rikoslaista poistaa hyväksyttynä. Mutta pahinta on se, että sellainen teko, joka ennen oli vähintäänkin paheksuttavaa ja jopa rikollista, niin eduskunnan päätöksellä tämä kirjoitetaan lakiin, sen suojaamana hyväksyttynä tekona. Tämä lakiin kirjoittaminen tekee sitä edelleen vastustavat rikollisiksi. Siksipä meillä Suomessa on tänä päivänä mielipiderikollisia. Pitäisi odottaa kokonaisia sukupolvia, jolloin asia olisi yleisesti täysin hyväksyttyä ja vasta sitten kirjoittaa se lakiin, jos on enää tarvetta. Kannattaa siis tarkkaan miettiä, mitä suvaitsevaisuus on, ennen kuin ryhtyy suvaitsevaisuutta ihannoimaan hyveenä. Nimittäin suvaitsemattomuus lähtee lainkuuliaisuudesta ja suvaitsevaisuus taas lainvastaisuuden hyväksymisestä. |