Pelastussanoma

Me syytämme usein Jumalaa kaikesta maailman pahuudesta ja vaadimme häntä korjaamaan ja suojelemaan meitä ja muita siltä kaikelta pahuudelta. Me emme useinkaan käsitä sitä, ettemme me ole ansainneet muuta kuin kuolemamme.

Me kuulemme jatkuvasti puhuttavan syyttömistä uhreista, vaikka tiedämme varsin hyvin ettei syyttömiä ole, jos lapsetkin kerran kantavat isiensä syntejä.

Me pidämme lapsiamme synnittöminä, emmekä koskaan tajua missä se raja kulkee, milloin lapsesta tulee syntinen syntivastuunkantaja.

Me pidämme aina jotain syyntakeettomana, sivullisena uhrina ja jopa marttyyrina, vaikka kannamme kokonaisena luomakuntana syntitaakkaa. Ja kaiken lisäksi kun katsomme Paavalia tai Pietaria ja muistamme miten heille kävi… kuulostaako siltä että Jumala sallimus heidän kohtaloistaan oli heidän tekojensa mukaan ansaittua?

Jatkuvasti olemme kysymässä miksi tapahtui niin ja miksi näin. Jumala ei silti anna vastausta kysymykseen, miksi maailma on niin paha ja miksi joku kärsi niin paljon.

Mutta kaiken tämän sijasta, Jumala antaa erityisen vastauksen sille, miten pelastua tästä maailmasta vaikkemme usein edes muista minkä sivullisen ja viattoman uhrin hinta SE UHRI oli.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:16

Siunausta juuri sinulle, joka valitat ja voihkit surkeuttasi, kuten minäkin aina teen!