14.6.2018 |
Danielin patsas ja viimeinen aika – savi ja rauta ei sekoitu! |
Daniel 2:31-35 Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare-ei ihmiskäden voimasta-ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan. Lopussa tuossa jalkaterissä on kaaos, jossa kulttuurit kohtaavat eikä mitään kotouttamista tapahdu, vaan savi ja rauta ei sekoitu! Sitten tulee kivi, ei ihmisen kädestä, joka huom! kesäisillä puimatantereilla, murskaa koko kyhäelmän. |