Pelastussanoma

Tänään törmäsin omien ajatusteni ja ulkopuolisten ärsykkeiden kautta jälleen tähän kahteen vanhaan tapaan kokea armo.

Ensimmäinen kokee olevansa syntisenä armahdettu ja kaikin keinoin taistelee syntiä vastaan, jopa verinaarmuja ottaen, kokee ja uskoo olevansa synnitön.

Toinen taas kokee joka päivä syntisyydessä syyllisyyttä, kilvoittelee myöskin yhtälailla kaikin voimin mutta tietää olevansa voimaton lankeemusten edessä totuuden polttavaa valoa vasten. Mutta yhtä kaikki tietää olevansa armossa kuitenkin puhdas, ei veritahraa, eikä likatahraa.

Miksi näin?

Molemmat kokevat olevansa synnittömiä ja vain teoissa näyttäisi olevan kummankin punnitusmittari, vaan ei olekaan. He molemmat ajattelevat eri näkökulmista. Ensimmäinen luulee kykenevänsä elämään synnitöntä elämää ja toinen taas tietää ettei kykenisi siihen niin täydellisesti kuin Jumalan kaikki valaiseva totuus vaatisi. Jälkimmäinen siis tuntee Jumalan paremmin! Siitä on kyse ja se juuri tekee toisen synneistä monikertaisen.

Tehdäänpä esimerkki: Me kaksi himoamme toisen puolisoa, hän salaa ja minä teen sen avoimesti ja kerron ja tuskailen, että voi miksi minä sitä himoankaan, en haluaisi mutta kuitenkin teen niin. Hän puolestaan kiistää että hän tekee niin ja siksi tekee vielä toisen synnin ja kolmannen, valehtelee itselleen ja Jumalalle.

Ainoa ero tässä oli se että me emme tehneet sitä fyysisesti, emmekä me vieneet lähimmäisemme puolisoa, vaan vain ajatuksessa teimme sen.

Jeesus sanoi: Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. (Matteus 5:27-28)

Sama siis pätee mihin rikokseen muuhun tahansa. Ajatuksissa olemme kaikki jo tappaneet monet lähimmäisemme, joten me olemme kaikki jo valmiiksi murhaajia. Eikä siinä kaikki, vaan pelkkä väkivallanteko ajatuksissa on jo tappamisen siemen, eli ei yhtään sen parempi kuin kokonainen harkittu murha, SILLOIN KUN MITTAAMME JUMALAN POLTTAVAN VALAISEVALLA MITTAPUULLA. Siinä mittapuussa ei ole harmaasävyjä, vai luuletteko että pelkän hedelmän syöminen olisi ollut niin rankka synti, että siitä piti koko ihmiskunnan kärsiä. KYLLÄ OLI, Jumalan silmissä koska Jumalan silmissä synnin mittapuussa ei ole harmaasävyjä.

Toisin sanoen! Toinen on rehellisesti syntinen ja nöyrä sen edessä. Hän katsoo Mooseksen sauvaan, jossa on tuo käärme, joka symboloi meidän syntiä ja se sauva, ristiä jossa käärme on sidottuna. Meidän tulee siis nähdä syntimme, eikä katsella jalkoihimme, missä ne käärmeet vilistää. Jalkoihin katsominen tarkoittaa sitä että tarkkaamme vain tekojamme ja varomme ettemme syntiä tekisi ja meiltä jää huomaamatta kuinka syntisiä me jo valmiiksi olemme. Sitten me lähdemme valehtelemaan itsellemme ja Jumalalle lisää koska elämämme perustuu vakuutteluun synnittömyydestämme.

Jeesus osti meidät kalliilla verellä vapaiksi synnistä, kilvoittelemaan syntiä vastaan muttei Jeesus tullut tänne hurskaita varten, vaan syntisiä. Niin kauan kun me kykenemme katsomaan ja näkemään käärmeen oman syntimme ristipuussa, niin kauan Jeesus armahtaa meitä. Hän tietää ettemme kykene!