Pelastussanoma

Aluksi kaikki ajatteli että Raamatun keskeisin sanoma on tasa-arvo ihmisten kesken ja joku kiiltokuvamainen hyvä tahto jota pitäisi tavoitella. Mutta kukaan ei ymmärtänyt ettei Jumala edes luonut meitä tasa-arvoisiksi, vaan eriarvoisiksi ja vieläpä kirosi Nooaa pilkanneen pojan ja tämä kaikkien jälkeläisten olemaan muiden orjia ja palvelijoita. Ja kun Jumala näin teki, niin kuka kiistää sen ja sanoo että ei Jumala sitä niin tarkoittanut. Tarina ei kerro mutta näistä ilmeisimmin syntyi ns. mustat afrikkalaiset, jotka sittemmin joutui juuri siihen asemaan.

Entäpä kun Jumala käski kuningas Saulin tappaa kaikki aikansa filistealaiset, naiset, lapset, karjankin ja kaikki, muttei tämä kuitenkaan tehnyt niin, vaan alkoi tehdä kauppaa niiden kanssa. Mitä tasa-arvoa tämä osoitti Jumalalta tai sanaa, yhdenvertainen ja yhtä arvokas. EI MITÄÄN! Silti se oli Jumalan silmissä vain vähemmän haitan periaate ja nyt me olemme nähneet mihin tuo Sinearin maan kansa on maailman johtanut, Islamiin ja väkivaltaan. Jumala oli viisas kun antoi tuon käskyn Saulille mutta tämä taas oli tyhmä, josta syystä Jumala ei sallinut Saulin enää jatkaa kuninkaana ja antoi Israelin kuninkuuden paimenpojalle Daavidille.

Mikäli Jumala olisi halunnut meidät tasa-arvoisiksi, niin hän olisi luonut meistä samanmittaisia, samannäköisiä ja saman kokoisia sekä samalla älykkyydellä ja muilla taidoilla varustettuja. Mutta koska näin ei ole, niin me emme ole tasa-arvoisia, joka on aivan eri asia kuin Jumalalle yhtä tärkeitä. Mutta silti kysyn, onko saatananpalvoja Jumalalle sitten yhtä tärkeä? Vastaus on: on ja ei ole, riippuu mistä näkökulmasta katsotaan. Jumalan näkökulmassa tämä asia on katsomista ajattomuuden kautta ja meidän ajallisuuteen sijoittuen, joten Jumala ei ole tasa-arvoisessa asemassa tässä ajattelussa.

Kuinka yllättävää, miehille tämä raamatullinen oikea Jumalan näkökulman yhdenmukaisuus on paljon helpompi ymmärtää kuin naisten ja niinpä miesten tehtäväksi jäi opettaa raamatullisen tasa-arvon merkitys.

Naisten hakemassa tasa-arvossa nimittäin vaaditaan naisten oikeuksia ja aina vaan vaaditaan jotain, eikä se vaatimus lopu koskaan vaikka miehet katoaisivat planeetalta, koska tällä haetaan vaatimuksen kautta tasa-arvoa.

Vain mies voi ymmärtää mitä tarkoittaa kun asettuu toisen alamaisuuteen, menettämättä itse vähimmässäkään määrin omaa asemansa. Se kuulostaa omituiselta mutta se ei ole sitä.

Kuvassa mm. myrskyisä kohupappi Toiviainen

Naisia alettiin alistaa Raamatun sanan mukaan JÄLLEEN vaatimuksen kautta, Raamatussa lukee että sinun pitää olla minulle alamainen. Sen sijaan kukaan ei osaa katsoa Raamattua tuota lausetta pidemmälle, jossa sanotaan selvästi että sinä vahvempi, luovu oikeuksistasi ja asetu heikomman alapuolelle. Olkaa toisillenne alamaiset.

Mutta kaikki toivo ymmärryksestä alkoi luhistua sijoilleen, kun luterilaisen kirkon alasajo alkoi Skandinaviassa jo vuonna 1948 aivan kuten lopunajatkin, jossa Israel itsenäistyi ja moni viimeisten päivien profetia alkoi täyttyä. Paavali varoitti pastoraalikirjeissään meitä sanoin ”nainen ei saa opettaa seurakunnissa”, eli nainen ei saa toimia pappina luonteensa heikkouden vuoksi, josta minä tässä puhuin. Isä on erilainen aina kuin äiti. Äidin ei sovi alkaa tehdä isän töitä.

Tanska sai ensimmäisen naispappinsa jo vuonna 1948 ja kaikki alkaa naisten vaatimuksesta saada olla tasavertainen miehen kanssa. Aiemminkin jo 1700 luvulla, naisliikkeiden varhaisajoilla jotkut naiset rikkoivat Jumalan sanan varoitusta naisten vaikenemisesta seurakunnissa ja puhuivat siellä opettaen. Nämä vetosivat heikkojen ja ”hyväsydämisten” ihmisten kautta harhautumaan olemaan pelkäämättä Jumalaa, vain tuijottaen naisten oikeuksia hyvänä asiana. He eivät katsoneet enää Raamatun sanaa, eivätkä pelänneet seurauksia ja niin he saivat oman pappispuheensa välillä ilman pappeutta. Kuitenkaan naisia ei koskaan ole kielletty profetoimasta seurakunnissa tai tekemästä muuta sielunhoidollista palvelutyötä diakoniatyötä ja sen sellaista. Sen sijaan kirkon päättäjänä nainen ei saa olla ja tämän säännön rikkominen on johtanut kirkon koko moraalin rappeutumiseen.

Imatran kirkkoherra Olli Aalto halusi muuttua lesbonaiseksi.

Suomen ensimmäiset naispapit vihittiin virkaansa vasta 40 vuotta myöhemmin, elikkä 1988, jolloin pappisvihkimyksen sai kaikkiaan 94 naista, joka johti ensin siihen että systemaattisesti kaikkea tasa-arvoa alettiin lisätä ja vaalia, vastoin Jumalan ilmoitusta. Ensin syntiä alettiin sallia sen suvaitsemalla päältä katsoen ja sitten sallimalla sen toteuttaminen. Lopuksi asetettiin uusia synnin sallimisen portteja, kunnes maassamme on kirjava ja saastainen sortimentti leipäpappeja jotka vihkii ketä vaan vaikka ensitreffit alttarilla ja antavat saatananpalvojien käyttää kirkkojaan. Sitten on näitä sukupuoltaan vaihtaneita pappeja, lesbopappeja. Sitten vielä siunataan homoja ja pidetään sateenkaariväelle omia messuja. Synti tuli siis kirkkoon katon rajaa myöden täyteen naispappeuden ja tasa-arvo ajattelun kautta ja kaiken huipuksi arkkipiispamme edistää näitä kaikkia aatteita ja on Vapaamuurari yhdistyksen jäsen, jonka tunnemme saatanan palvonta yhdistyksenä.

Tämä oli Jumalan Pyhästä sanasta ja seison tämän sanoman takana, koska se kaikki on ymmärrystä siitä, miten Jumala on asian meille antanut. Yhdellekään naiselle tämä ei saa olla loukkaus, vaan meidän on alistuttava Jumalan sanan alapuolelle ja pelättävä rikkomasta sitä ja väheksymättä tosiasioita. Asettukaamme toistemme alapuolelle, kuten Raamattu meitä kehottaa tekemään. Sen sijaan joka kerta kun sanot että ”asetu sinä ensin itse, niin katotaan…”, niin silloin rikot tätä Pyhää Sanaa ja saatat Pyhän Hengen murheelliseksi.

Kysynkin: Mitä hyvää sanat ja käsitteet, naispappeus, tasa-arvo ja suvaitsevuus on saanut aikaan? Sillä hedelmistähän te sen aina tunnette, sanoo Pyhä Sana. Ei mitään hyvää ole niiden takaa tullut tähän maailmaan.