Pelastussanoma

 

Päivittäistä seurantaa



 
 
20.2.2017
 

Jälleen kerran – Hedelmistä puut tunnetaan

En missään nimessä edes mielen viereenkään yritä nyt puhua tämän miehen edesottamusten puolesta, vaan luoda kokonaiskuvaa, syy- ja seuraus akselista, joka on paljon laajempi kuin tämä piikki, johon kaikki ikävästi lopulta päättyi.
Mehän voimme päivitellä kouluampumisia, kauppakeskussurmia ja kaikkia näitä tragedioita sillä silmällä että näemme suppeasti vain sen mihin kaikki johti, emmekä luo laajempaa katsetta mistä kaikki johtui.

Minun on helppo puhua avioerosta, koska olen kärsinyt sellaisen ja erityisen traumaattisen ja minua kohtaan hyvin häijyn ja kieron sellaisen. Se tunne mikä silloin oli sisimmässä, niin se purkautuisi varmasti tuolla tavalla, mikäli minulla ei olisi Jumalaa, johon voisin luottaa ja jonka puoleen kääntyä.

Avioeron tekeminen ilman yhteissopua ja ymmärrystä on tämänkin surmatyön toinen osapuoli, joka voidaan laskea aivan yhtä syylliseksi tekoon kuin tämä mies joka se teki. Naisen vastuu siis tässä kohtaa vaan ei näy missään, joka kuitenkin toimi melkein kuin palkkamurhaajan toimeksiantaja, joka sanoi vain asian puolivahingossa että mene ja tapa joku, piittaamatta seuraamuksista.

Hedelmistä puut tunnetaan, joten ei meidän tarvitse ihmetellä avioerojen seurausten pohjalta olivatko ne loppujenlopuksi hyvä asioita vai eivät. Siellä lapset jäävät ilman vanhempia, perheet hajoavat, eivätkä lapsilla ole enää mummoloita, joissa vaari ja mummi voisivat näyttää esimerkillään pitkästä vankasta avioliitosta.

Uusioperheissä ei koskaan lapset kasva suorassa pyyteettömässä isän ja äidin rakastavassa ilmapiirissä, vaan siellä on aina ”me ja te” asetelma, jossa rakkaus on suorastaan vitsi, koska siellä kilpaillaan huomiosta.

Valtiovalta ei kiinnitä avioliiton ja biologisen perheen merkitykseen juurikaan huomiota. Se kiinnittää vain siihen, onko lapsilla huoltaja vai ei ja onko niitä ruokittu ja onko heillä vaatteet ja koulunkäynti kunnossa. Siihen se jää, vaikka syy- seuraamusjännite on valtavan suuri rikkoutuneessa perheessä.

Sosiaalivirasto yleensä nielee heti kaiken minkä nainen sanoo, koska olettaa että tämä huolehtii jälkikasvusta ja sitten ohjeistavat miten tehdään avioero, vaikka vasta tuossa kohtaa kun nainen ilmoittaa perheen ongelmista, pitäisi jo kiireen vilkkaa aloittaa aikaa vievä perheterapia pelastamaan avioliittoa kaikin keinoin. Ja vaikka siellä ei saataisikaan aikaan sopua tai ymmärrettäisiin sen olevan mahdotonta, niin siellä terapiassa pitäisi nämä avioeroasiat puhua halki ja poikki nippuun, ettei sitten pakettiauto tulisi vastaan samalla kaistalla teinien päälle.

 

Takaisin