Pelastussanoma

 

Päivittäistä seurantaa



 
 
10.1.2017
 

Tosi-uskovan ja semi-uskovan pieniä eroavaisuuksia

Aihe on joka päivä havaittavissa kaikkialla uskovien keskuudessa. Luulenpa että tämä sama ilmiö on myös muissa uskonnoissa, kuin kristinuskovaisten keskuudessa. Toiset uskoo todella aidosti ja toisille usko on elämäntapa ja oman mielentasapainon vakauttaja, koska ateistilla tyhjän päällä on se kaikkein toivottomin olo.Ateistiuskovahan miettii todellisuudessa kuolemaa joka ikinen päivä, tosin kiistää sen, mutta miettii silti koska se on sille totaalinen loppu. Ateisteillahan ei ole syytä elämään tai kuolemaan ja se tekee heidän elämästään merkityksetöntä. Tällainenhan joutuu elämään luurankojen kanssa läpi elämänsä.

Mutta johonkin elämää ja kuolemaa suurempaan uskova uskoo tuonpuoleiseen ja kuoleman jälkeiseen elämään.

Kaikissa uskonnoissa on yksi merkillepantava tunnusmerkki, joka on tekojen vaatimus. Sinun täytyy tehdä sitä, tätä ja tuota, ennen kuin pääset kaikkivaltiaan suosioon. Tämä on se merkittävin ero Jeesus-uskovien ja muiden uskontojen välillä ja tämä sama vaatimus tunkeutuu eri uskonlahkojen kautta myös ihmisen ja Jeesuksen väliin myös kristinuskossa kirkkokunnittain.
Itse kun olen syntyperäinen Adventisti, niin minulle opetettiin vaatimuksia jotka pitää täyttää teoissa, jotta olisin kelvollinen. Jeesus vaan ei niin opettanut, vaan pyrkimykseen ja olla tekemättä pahaa.

Tosiuskovaisuus näkyykin helposti juuri tekemisten ja tekemättömyyden välimaastossa uskon kautta.

Elämässä tulee vaikeita ajanjaksoja joissa meitä koetellaan ja niissä koetellaan ennen kaikkea sitä lapsenomaisen uskon lujuutta. Näissä tilanteissa uskossa heikot tukeutuvat vaatimaan itseltään ja ennen kaikkea muilta tekoja mutta uskossaan luja tietää että Jumala tahtoo koetella, eikä Hän koettele yli meidän voimavarojemme. Tässä ero juuri tulee!

Uskossaan heikot korvaavat teoillansa luottamuksen Jumalaan ja alkavat tekemään Jumalan tahtoa vastaan työtä jota Hän ei tarkoittanut meidän tekevän, vaan luottaa Hänen voimaansa. Ihminen ikään kuin kaappaa Jumalan viranomaisuuden ja alkaa tekemään Jumalan puolesta tekoja jota tämä ei ollut tarkoittanut, kun taas todella Jumalan kaikkivoipaisuuteen luottava odottaa mitä Jumala aikoo tehdä ja katsoo sitten. Tämä taas semi-uskova tulkitsee laiskuudeksi tai laiminlyönniksi ja alkaa jakaa omaa oikeutta tuomitsemalla tämän joka tahtoo luottaa Jumalan voimaan, vaikka asiaa on jo verrattu Raamatun sanaankin. Semi-uskova kuittaa helposti sen sillä että kyllä meidän täytyy kantaa velvollisuus ja vastuu myös elämässämme, kun uskova ymmärtää että kyseessä on meidän voimavaramme ylittävä vaatimus. Semi-uskova on siis armoton ja vaatii enemmän kuin voisimme edes suorittaa.

Tämä kaikki oli siis retoriikkaa, ilman konkretiaa mutta voitte soveltaa tätä kaikkeen elämän vaiheisiinne ja varmasti löydätte sille paikan.

Mutta jos menemme konkreettiseen tilanteeseen tässä semi- ja tosi-uskovaisuudessa, niin se näkyy ennen kaikkea Jeesuksen odottamisessa. Tosi-uskova odottaa Jeesusta aivan yhtä konkreettisesti kuin odottaisi postimyynnin pakettia, miettimällä esimerkiksi mikä sitä viivyttää tai mikä sitä mahdollisesti nopeuttaisi. Se tulee ajallaan kun tulee mutta sillä erolla ettei Jeesus katoa, kuten postipaketti saattaisi tehdä, vaan Jeesus todellakin tulee ajallaan ja tämä saattaa jopa ärsyttää semi-uskovaisia. He jälleen vetoavat siihen samaan että meidän pitää tehdä jotain, eikä vain odottaa. Tätä samaa tekevät ne jotka odottavat Jeesusta posttribulationismin kautta, eivätkä usko tempaukseen ennen vaivan aikaa. He haluavat ”jonglöörata” Jumalan edessä ja näyttää kykynsä voida olla jotain Hänen silmissään. Siksi he haluavat mennä vaivan aikaan omavoimaisena ja näyttää kuinka vahvoja he ovat. He ovat kuin Israelin kansa Egyptistä päästyään luvatun maan edessä, mutteivät halua mennä sinne koska erämaakin on omavoimaiselle uppiniskaiselle kansalle muka parempi ratkaisu. He pääsevät näyttämään kuinka he voivat, osaavat ja kykenevät. Se on juuri tämä sama ero, koska morsian näyttää kuinka heikko hän on ja kuinka hän kaipaa Jeesuksen luo joka ikinen päivä. Siksi morsian odottaa Jeesusta jatkuvasti ja hyvin konkreettisesti. Morsian ei viihdy tässä maailmassa ja kokee olevansa ulkopuolinen koko maailman menolle. He sanovat: ”sinusta ei ole mihinkään ellet pysty”.

Tule Herra Jeesus!

 

Takaisin