2.1.2010 |
Uudenvuoden pahe Suomen kansalle (ei kiihotusta herättävä, vaan päin vastoin sapiskaa tulee) |
Kaikesta on luovuttu ja perimmäisimmätkin ihanteet ovat saaneet roskalaatikon viimeiseksi sijakseen ennen Jumalan vihan syttymistä roihuunsa. Voi Suomi parkaa kun valitushuudot kuuluvat korviini, katumuksen valitukset kun ihmiset kävelevät ympäriinsä verestävin silmin ja tyhjin vatsoin kuin juutalaiset keskitysleirillä noin 70 vuotta sitten. Heitä piinasivat alituisen nälän ja janon lisäksi taudit ja syöpäläiset. Koko ajan piti lisäksi pelätä henkensä puolesta vaikka vaikka se kuolemakin olisi vain pelkästään armo tuskan keskellä. Jumalan hylkääminen on vakava synti ja hylkäämisestä jokainen saa oman osansa tavallaan. Kulutusjuhlat ja sokea itsekkyys kaikessa elämänasenteessa on toinen rangaistus kansalle köyhyytenä, puutteena ja nälänhätänä kun suomalainen saa taas tuntea mitä keripukki oli toisen maailmansodan aikana. Irstas elämä saa kokea oman vitsauksensa sairauksissa ja mielenvikaisuutena. Jumalan sanan ja sananjulistajien pilkkaajat saavat kokea häpeää, jollaista ei kukaan ole vielä kokenut. He saavat osakseen vihaa ja vainoa. Rahanahneet joutuvat toteamaan kauhukseen, etteivät he voi syödä kultaansa, timanttejaan, korujaan, kellojaan ja osakkeitansa. He eivät voi juoda pankkitilejään, obligaatioita, eikä omaisuuttaan joka on käynyt yllättäen täysin arvottomaksi. Heillä on jopa hyödyttömiä ja arvottomaksi käyneitä autoja, joita kaikki vihjaavat jo muutenkin, joissa ei ole edes bensaa. |