Kuinka rakastetaan lähimmäistä

[Maaret]

Varsinkin jos on aina yksin.

Tuolla toisessa ketjussa (musiikki) mainitsin tästä kitumisesta.

Silloin kun olin juuri tullut uskoon 1980-luvun lopussa niin koin suurta rakkautta jokaista vastaantulijaa kohtaan helsingin kaduilla. Jouduin lopulta välttelemään keskustaan menoa kun jokaiselle olisin halunnut sanoa "Jeesus rakastaa sinua".
Vuosia sain siellä evankelioida jonkin ryhmän kanssa. Nyt on tilanne se että vain vihaan elämää.

Eräs saarnaaja sanoi kummalliset sanat joita kukaan ei ole koskaan sanonut minun kuullen. Tvssä kertoi Jumalan sanoneen hänelle "jos et ota kutsua vastaan niin tulet vihaamaan koko loppu elämääsi".
Näin näyttää minulle käyneen. Mitä teen kun on vanha ja huonokunto ei voi kierrellä etsimässä ihmisiä joille kertoa eikä oikein enää yksin edes uskalla.

Harrastan esirukousta ja joskus kuulee että selvästi ovat saaneet vastauksia. Mutta tuntuu jotenkin hölmöltä pyytää hyvää muille ja itse vaan kitua ajatellen että Jumalalla on liian kiire muissa tärkeämmissä asioissa jotta ehtisi minua auttaa.

Eilen katsoin cafe raamattu tv7 ja siinä kesksutelija sanoi jotain jonka tulkitsin juuri noin. Puhui Jobista jolla Jumala kuvasi luonnon ihmeitä ja puhuja sanoi "Jumala hallitsee niin paljoa". Mutta minun mieli käänsi sen juuri niin että Jumala selitti Jobille "on ollut kiireitä tuon luonnonhallinnan kanssa jotta en ole ehtinyt kuunnella sun kitumista".

Toki ymmärrän ettei se noin ole mutta näin itsetunto ja tunteet sen tulkitsee välillä kun koko elämä on kitumista.

Jos tunteet on aina väärin niin miksi tunteet on luotu?

Puhuivat cafessa myös konkreettisen Jumalan todellisuudesta. Kun uskovat usein hengellistää kaiken ja sielu ja ruumis ovat vaan syntisiä. Niin Jumala ei tule todelliseksi myöskään uskottomille joita henkisyydet ei kiinnosta eikä henkisyys tuo ruokaa pöytään. Jos Jumala "olisi" todellinen niin Hän kykenisi tuomaan ruokaa pöytään. (ei nyt koske minua tuo ruuan puute vaan on esimerkki tilanteesta kun usko vaatii konkretiaa).

[Maaret]

Ylösnoustuaan Jeesus todisti konkretiaa pyytämällä syötävää opetuslapsilta. Ei Hän vaatinut vaan eteeristä uskoa kuten nykyään tehdään.

[Näkymätön Ninni]

Voi Maaret olet rohkea kun uskallat noin avoimesti avautua uskon elämän "vaikeuksista"!

Voin olla väärässä, mutta jotenkin tunsin jossain viestissäsi pientä katkeruutta! Anteeksi että sanon näin.
🥹

Mutta se vetää sanattomaksi, kun kuuntelee/lukee pitkään uskossa olleen sisaren "tilitystä" elämän tosiasioiden edessä. Sinulla on taivalta uskovana 40 vuotta. Minulla vasta 20. Ehkä minä vaikenen ja kuuntelen ja rukoilen!

Sen kuitenkin rohkenen sanoa, että Jeesus rakastaa sinua!

[Maaret]

Kiitos Ninni, kyllä sen tunsi että joku rukoilee. On jo ollut parempi mieli.
En pelkää tunnustaa että on katkeruutta. Kyllä Raamattu on täynnä rehellisten ihmisten purkausta, sieltä löytää paljon vertaistukea.

[Rutger]

Jumalan kuritus.

UT
Heb 12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
VT
San 3:12 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.

Jumalan Valtakuntaan ei oteta kurittomia kakaroita vaan Jumalan, Isämme nuhdetta rakastavia kuuliaisia lapsia.
Herra testaa jokaisen. Sen verran haluan kertoa, että minua on kuritettu mielestäni aikalailla ja ihan aiheesta. Kertaakaan en ole purnannut kuritusta enkä aio purnata. Jumala antaa ja Jumala ottaa.
Jostain syystä haluan lisätä tämän oppimani asian juuri tähän. Olen tutkinut ja ollut kauan kiinnostunut hengellisestä regimentistä.
Tärkeämpää kuin tutkia, on vaeltaa Jumalan kanssa, päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Jos hiekkaan jäi vain yhdet jäljet, et vaeltanut yksin vaan Jeesus kantoi sinua sen kovan pätkän.

Rakas Jeesus Kristus, Kaikkivaltias Jumala, Abba, Isä. Auta meitä kaikkia pelastussanomalaisia tarvitsemillamme moninaisilla tavoilla.
En lähde luettelemaan, Sinä, Isä, tiedät tarpeemme ennenkuin me ne itse tiedämme.
Kaikki Kunnia Sinulle rakas Isä. Kiitos että pidät meidän jalkamme maassa ja ajatuksemme Sinussa.
Me tiedämme Pyhästä Sanastasi että yksikään jolle on isä, äiti, puoliso taikka oma lapsi tärkeämpi kuin Sinä, ei ole arvollinen Sinulle.
Sinä olet numero Yksi, aina ja iankaikkisesti. Ole meille armollinen, Isä. Amen Maranatha

[Näkymätön Ninni]

Aamen!

[Marie]

Aamen

Kiitos Jeesus tästä palstasta. Auta jokaista yksinäistä, anna Sinun läsnäolosi voimakkaasti ja anna rakastavia ja ystävällisiä uskovia ystäviksi.

Kiitos Jeesus kun sain herätä täään tähän armon päivään. Anna tämän päivän olla ihaana elää Sinin kanssasi. Ole tänään lähempänä
minua kuin eilen. Anna minun tuntea läsnäolosi vahvempana kuin eilen ja puhu mminulle enemmän. Niin että tunnen että en ole
yksin enkä yksinäinen vaan Sinä olet kanssani koko ajan.
Ohjaa ja johdata koko päivän. Anna olla aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Anna voima tehdä työt ja iloita työn edistymisestä.

[Näkymätön Ninni]

Aamen!

[Näkymätön Ninni]

1 Tess.3 LUKU.

Paavali sanoo ikävänsä pakottamana lähettäneensä Timoteuksen tessalonikalaisten tykö 1-5 ja nyt iloitsevansa hänen tuomistaan hyvistä sanomista 6-10 ja rukoilee, että he yhä kasvaisivat rakkaudessa ja pyhyydessä 11-13.

1.Sentähden me, kun emme enää voineet kestää kauemmin, päätimme jäädä yksinämme Ateenaan,

2.ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan teitä ja rohkaisemaan teitä uskossanne,

3.ettei kukaan horjuisi näissä ahdingoissa. Sillä itse te tiedätte, että meidät on semmoisiin pantu.

4.Sanoimmehan, kun olimme teidän tykönänne, teille jo edeltäpäin, että meidän oli ahdinkoon joutuminen, niinkuin on käynytkin ja te tiedätte käyneen.

5.Sentähden minä, kun en enää jaksanut kestää kauemmin, lähetinkin tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain kiusaaja liene teitä kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt hukkaan.

6.Mutta nyt, kun Timoteus tuli teidän tyköänne meidän tykömme ja toi meille ilosanoman teidän uskostanne ja rakkaudestanne ja siitä, että te aina pidätte meitä rakkaassa muistossa ikävöiden meitä nähdäksenne niinkuin mekin teitä:

7.sentähden olemme teidän uskostanne, veljet, saaneet lohdutusta teihin nähden kaikessa hädässämme ja ahdistuksessamme;

8.sillä nyt me elämme, jos te seisotte lujina Herrassa.

9.Kuinka voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän tähtenne kaikesta siitä ilosta, mikä meillä teistä on Jumalamme edessä!

10.Öin ja päivin me mitä hartaimmin rukoilemme saadaksemme nähdä teidän kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.

11.Mutta hän itse, meidän Jumalamme ja Isämme, ja meidän Herramme Jeesus ohjatkoon meidän tiemme teidän tykönne.

12.Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meilläkin on teitä kohtaan,

13.vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa