Jeesus häpeä

[Sanna]

Kirkko lähetti yli kahdelle miljoonalle suomalaiselle postia – alkoi ainutkertainen vyyhti, jonka selvitys jatkuu yhä
Kirjekuoren ulkoasusta oli pääteltävissä, että vastaanottaja on tietyn seurakunnan jäsen. Hallinto-oikeuden mukaan seurakunta ei noudattanut yleistä tietosuoja-asetusta.

https://yle.fi/a/74-20145021



Siis miksi ihminen kuuluu kirkkoon, jos näkee vaivaa siitä, että kirkon lähettämää joukkopostia tipahtaa laatikkoon? Miksei sitten vain eroa kirkosta ja säästä veroissa? Onko ihmiset niin naiiveja, että ne luulevat pelastuvansa kirkkoon kuulumalla, vaikkeivat kävisikään ikinä rakennuksessa?
Ollaanko me tulossa jenkkimeininkiin, jossa oikeuteen saa haastaa mistä tahansa mielipahasta ja todennäköisesti vielä voittaa jutun.

Ja miksi tämä juttu ei ole palannut bumerangina takaisin? Ihan sama, jos alettaisiin haastamaan terveyskeskuksia oikeuteen siitä, että ne lähettää meille postia. Sehän tarkoittaa että meillä ei ole "varaa" käydä yksityisellä eli olemme vähintäänkin sosiaalihuollon asiakkaita, jos vuositarkastus hammashuoltoon pärährää postilaatikkoon

Ja viimeisimpänä, luuleeko joku oikeasti, että postinjakajaa (joka oletettavasti kuuluu kirkkoon) kiinnostaa/on aikaa tutkia mitä postia saamme, saati sitten jakaa tietoja johonkin

[Sanna]

Vaikka ylläoleva ei koskisikaan meitä uskovia, pohdintana, häpeätkö Jeesusta? Veikkaampa, että moni meistä häpeää, vaikka ehkä osin tahtomattaan/tietämättään.

Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee kirkkaudessaan ja Isän ja pyhien enkelien kirkkaudessa.

Luukas 9:26



Testi meille kaikille:


1.Häpeänkö lukea Raamattua junassa?

2.Häpeänkö laittaa Raamattua työpöydälleni?

3.Häpeänkö rukoilla veljen tai sisaren kanssa julkisesti?

4.Häpeänkö puhua asioista, jotka ovat tärkeitä Jeesukselle?

5.Häpeänkö mainita Jeesusta sosiaalisessa mediassa?

6.Häpeänkö kiittää Jeesusta, kun puheenaiheet töissä sivuaa asioita, joissa Jeesus on auttanut?

7.Häpeänkö kirjoittaa "uskossa" Facebook-profiili tietoihini

8.Häpeänkö mainita nimen "Jeesus", kun olen ihmisten kanssa, jotka eivät ole kristittyjä?

10.Häpeänkö kiittää Jumalaa ateriastani tai lukea ruokarukousta, kun läsnä on tuntemattomia uskosta osattomia ihmisiä?

11.Häpeänkö ilmaista paheksuntaani, kun kollega tai ystävä pilkkaa Jeesuksen nimeä tai kristinuskoa?

13.Häpeänkö selittää, että syy "hyvyyteeni" (en kiroile, rehellisyys töissä jne.) ei johdu siitä, että olen mukava, vaan siksi, että rakastan Jeesusta?

14.Häpeänkö evankelioida julkisesti/jakaa sanaa Jeesuksen hyvyydestä/parannuksen teosta julkisilla paikoilla; kuten junassa, kaupassa, leffateatterissa tai ravintolassa?


Vaikka ylläolevissa reputtaminen ei olisikaan pelastuskysymys, rakastammeko Jeesusta sen verran, että yritämme petrata asiassa?

[Rakastettu]

Häpeän kyllä. Häpeän muutenkin koko ajan 24/7. Häpeä on mun perustunne. Häpeän kaikkea itsessäni, ulkonäköä, persoonaa, ajatuksia, mielipiteitä, mielenkiinnonkohteita, uskoa, olemassa oloani, syntisyyttäni, menneisyyttäni, ihan kaikkea. Häpeän aina ihmisten seurassa ja häpeän myös Jumalan seurassa kun rukoilen tai luen Raamattua. Häpeän aina kun sanon tai teen jotain.

[Rutger]

Vaikka ylläoleva ei koskisikaan meitä uskovia, pohdintana, häpeätkö Jeesusta? Veikkaampa, että moni meistä häpeää, vaikka ehkä osin tahtomattaan/tietämättään.

Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee kirkkaudessaan ja Isän ja pyhien enkelien kirkkaudessa.

Luukas 9:26



Testi meille kaikille:


1.Häpeänkö lukea Raamattua junassa?

2.Häpeänkö laittaa Raamattua työpöydälleni?

3.Häpeänkö rukoilla veljen tai sisaren kanssa julkisesti?

4.Häpeänkö puhua asioista, jotka ovat tärkeitä Jeesukselle?

5.Häpeänkö mainita Jeesusta sosiaalisessa mediassa?

6.Häpeänkö kiittää Jeesusta, kun puheenaiheet töissä sivuaa asioita, joissa Jeesus on auttanut?

7.Häpeänkö kirjoittaa "uskossa" Facebook-profiili tietoihini

8.Häpeänkö mainita nimen "Jeesus", kun olen ihmisten kanssa, jotka eivät ole kristittyjä?

10.Häpeänkö kiittää Jumalaa ateriastani tai lukea ruokarukousta, kun läsnä on tuntemattomia uskosta osattomia ihmisiä?

11.Häpeänkö ilmaista paheksuntaani, kun kollega tai ystävä pilkkaa Jeesuksen nimeä tai kristinuskoa?

13.Häpeänkö selittää, että syy "hyvyyteeni" (en kiroile, rehellisyys töissä jne.) ei johdu siitä, että olen mukava, vaan siksi, että rakastan Jeesusta?

14.Häpeänkö evankelioida julkisesti/jakaa sanaa Jeesuksen hyvyydestä/parannuksen teosta julkisilla paikoilla; kuten junassa, kaupassa, leffateatterissa tai ravintolassa?


Vaikka ylläolevissa reputtaminen ei olisikaan pelastuskysymys, rakastammeko Jeesusta sen verran, että yritämme petrata asiassa?

Tästä oivana esimerkkinä on Tasavallan Presidentin kieltäytyminen vastaamaan uskoonsa liittyvään kysymykseen.
Ja oiva esimerkki jatkuu hänen selityksessään, että se on yksityisistä asioista yksityisin. Siitä ei kulttuurissamme puhuta.
Kellä onni on sen piilottakoon.
Tähän kun vielä lisätään Suomalainen perusluonne että mistään muustakaan kuin säästä ei kodin ulkopuolella puhuta, niin vaikeneminen on taattu.
En ehkä kutsuisi sitä tietoiseksi häpeilyksi vaan koulutuksen tulokseksi. On luontaista pitää suunsa kiinni.
Institutionalisoitu viikonloppukristillisyys on mielestäni iso syyllinen vallitsevaan tilaan. Ei oikeasti eletä uskossa vaan hommat hoidetaan ja katellaan sitten jos sattuu aikaa Jeesukselle sunnuntaina hetki jäämään.
En ole julistajan kutsumusta itsekään saanut mutten todellakaan häpeä Jeesusta asiasta kysyttäessä.
Muistan kyllä ajan nuorena miten työmaalla Jumalanpilkkaa kuullessani en siihen puuttunut kuin korkeintaan vaihtamalla puheenaiheen mielestäni taitavasti jotten joutuisi sitä kuulemaan enkä halunnut toisten kaivavan hautaansa syvemmäksi.
Tässäkin on perusteltu puolensa olla heittämättä helmiä sioille kun työkaverinsa tuntee.
Omaa nuoruuden uskon heikkoutta siis itsekseni välillä kadun ja välillä mietin sen olleen Jumalan tahto minun vaieta, silloin kun asia mieleeni jälkeenpäin tulee.
Nykyään vastaavissa tilanteissa retostelijalla alkaisi korvat punottamaan.