Mitä on evankeliumi?

[Rakastettu]

Mikä evankeliumista tekee ilosanoman? Mikä se iloinen osuus on?
Miten voi tehdä parannusta kun on läpeensä syntinen?

Tuntuu että oon soluja myöten niin mahdottoman syntinen etten tiedä miten olla. Sydän ja ajatukset on täysin pimeitä enkä mitenkään osaa toimia sanan mukaan. En saa edes 10 käskyä pysty noudattamaan.
Miten voin iloita siitä että tiedän joutuvani helvettiin kun en osaa tehdä parannusta vaikka miten yrittäisin.

En tiedä miten kuuluu uskoa? Mitä on pelastava usko? Mitä evankeliumi sinulle merkitsee?

[Tuija]

Evankeliumi – mitä se tarkoittaa?
EVANKELIUMI ON HYVÄ SANOMA



Toimiva sanoma jokaiselle

Evankeliumi on hyvä sanoma juuri sinulle. Se ei ole vain tietoa Jumalasta tai hänen armosta. Sen ytimessä on henkilökohtainen suhde Luojaamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta. Evankeliumi antaa ajallisen ja iankaikkisen elämän.

Ihminen ei voi itse voittaa synnin, kuoleman ja pahan valtaa. Hän on niiden armoilla: jokainen on syntinen, kuolevainen ja altis pahan voimille. Edes tiede ei voi pelastaa ihmistä, joka sekin on vain rajallisen ihmisen rajallista toimintaa. Siksi ihminen tarvitsee ulkopuolista auttajaa. Onneksi sellainen on: Jumala.



Evankeliumi ilmoittaa meille, että

Jumala välittää meistä ihmisistä
Jumala tulee meitä lähelle, meidän luoksemme
Jumala tulee ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa
Jumala sovittaa syntimme ristillä Jeesuksessa Kristuksessa ja antaa meille armonsa
Jumala avaa meille oven iäiseen elämään herättämällä Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä
Jumala antaa meille Jeesuksen tähden ikuisen armon, rakkauden ja elämän
Jumala on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan meidän hyväksemme


Evankeliumin vastaanottaminen merkitsee

Pelastumista pois:

ikuisesta yksinäisyydestä
arvottomuudesta
tarkoituksettomuudesta ja juurettomuudesta
rakkaudettomuudesta ja moraalittomuudesta
sairauden ja ikuisen kuoleman vallasta
pahan orjuudesta
toivottomuudesta
helvetistä
Pelastumista sisälle:

yhteyteen Jumalan ja Jumalan perheväen kanssa
suurimpaan mahdolliseen arvoon
tarkoitukseen ja mielekkyyteen
rakkauteen, pyhyyteen ja hyvyyteen
terveyteen ja eheyteen
hyvyyden vapauteen
tulevaisuuteen ja toivoon
Jumalan valtakuntaan ja paratiisiin


Monivaiheinen, elämänmittainen prosessi

Evankeliumin todellisuus on monivaiheinen prosessi, joka täydellistyy ylösnousemuksessa. Evankeliumin vastaanottaminen siirtää ihmisen välittömästi Jumalan valtakunnan osalliseksi ja Jumalan lapseksi. Ihminen saa syntinsä anteeksi ja anteeksiantamus jatkuu läpi ajallisen elämän. Ihmisen sisin alkaa uudistua ja eheytyä. Sisäinen rauha ja terveellisemmät elämäntavat tuovat terveyttä myös ihmisen fyysiselle olemukselle. Silti uskovakin on tämän elämän lainalaisuuksien alainen. Hän kohtaa elämän vaikeuksia, ahdistuksia, sairautta ja lopulta kuolemankin. Kuitenkin kaiken sen hän saa kohdata yhdessä Jumalan kanssa, joka kantaa perille ikuiseen kotiin. Vasta ylösnousemuksessa ihmisestä tulee täydellisen eheä ja terve. Evankeliumi ei ole kaiken heti antava pikavoitto vaan hieno, Jumalan mittaama prosessi, joka varmasti vie perille saakka.

Evankeliumin lahjaan liittyy monia keskeisiä raamatullisia termejä, jotka kuvaavat pelastuksen eri puolia. Näitä termejä ovat armo, sovitus, lunastus, vanhurskauttaminen, uudestisyntyminen, uusi luomus, lapseus, pyhitys ja kirkastuminen.



Evankeliumi on Jeesus Kristus

Evankeliumi on syvimmiltään persoona, Jeesus Kristus, jonka kautta Jumala kohtaa ihmisen ja antaa lukemattomat lahjansa. Kun katsomme Kristusta, näemme samalla Jumalan. Se, mitä Jeesus tekee ja sanoo, kertoo välittömällä tavalla Jumalan teoista, tahdosta, rakkaudesta ja pyhyydestä. Kristuksessa ikuinen kumartuu ajallisen puoleen, ääretön äärellisen, täydellinen epätäydellisen, pyhä syntisen puoleen. Niin kuin äiti tai isä kumartuu pienen lapsensa puoleen, ottaa syliin, katsoo silmiin ja rakastaa, niin meidänkin Luojamme ja Isämme kumartuu meidän puoleemme Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on kirkas polttopiste, tiivistymä siitä, mitä Jumala on. Kristuksessa ikuisuuden ja ajallisuuden väliseen verhoon tulee ihmisen kokoinen ja muotoinen aukko, josta Jumala katsoo meidän puoleemme ja tulee luoksemme.

Jumala tulee ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, jotta

Tuntisimme Jumalan syvimmän sydämen ja näkisimme hänen kasvonsa.
Saisimme ikuisen elämänyhteyden Luojaamme Jeesuksen sovittavan ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.
Ymmärtäisimme Jumalan samaistuvan meihin ja elämämme iloihin ja suruihin, haasteisiin ja kärsimykseen ja kuolemaan, sekä antaakseen meille täydellisen mallin ihmisyydestä.


Evankeliumi muuttaa ihmisen ja elämän

Kun synti on vääristänyt meissä Jumalan hienon luomistyön, Jumalan armo Kristuksessa alkaa muovata meitä kohti alkuperäistä ja hyvää luomistarkoitusta. Meidän syvin persoonallisuutemme ei muutu vaan se jalostuu. Sisäinen muutos heijastuu asenteisiimme, sanoihin ja tekoihimme. Samalla joudumme kantamaan synnin pimeää läsnäoloa kuin mustaa varjoa kintereillämme. Vasta täydellisessä kirkkaudessa vapaudumme siitä.

Ilman Jumalaa elävä ihminen on syvässä mielessä yksin. Hän on kuin pieni vauva, joka ei näe rakastavan äitinsä kasvoja. Sellaisena hän ei tiedä, kuka on, mistä tulee, miksi elää ja minne on matkalla. Hän ei tiedä, onko mitään Jumalaa. Hän on kosmisessa yksinäisyydessä eikä kukaan voi häntä siinä auttaa. Ihminen elää pinnallisesti vailla syvää tarkoitusta. Evankeliumin, Kristuksen kautta ihminen saa yhteyden Luojaansa ja ”näkee” hänen kasvonsa. Silloin ihminen löytää identiteettinsä Jumalan kuvana ja rakkauden kohteena. Silloin hän alkaa aavistella elämän tarkoitusta ja suuntautua sitä kohden.

Joitakin väläyksiä evankeliumin muuttavasta voimasta voit lukea näiltä raamattusivustoilta kohdasta ”Kristityn elämä” ja sen alla Elämäntarinoita. Voit myös tutustua yhteiskristilliseen ”Mahdollisuus muutokseen” evankeliointikampanjaan, jollaisia on pidetty ympäri Suomea. Kullakin kampanjalla on omat sivustonsa ja niihin on liitetty monia mielenkiintoisia kokemuksia Jumalan kohtaamisesta. Laita siis nettiin hakusanaksi tuo Mahdollisuus muutokseen. Etsi ja löydä!



Rukoile vaikkapa näin:

Taivaallinen Isä. Tapahtukoon sinun hyvä tahtosi kohdallani ja elämässäni.
Anna anteeksi kaikki syntini ja rikkomukseni. Armahda minua Jeesuksen tähden.
Tule Jeesus minunkin Vapahtajakseni ja Herrakseni.
Kiitos, että saan olla Jumalan lapsi. Johdata minua ja auta kaikissa elämäntilanteissani.
Näytä paikkani ja tehtäväni tässä maailmassa. Suo minun löytää hengellinen koti.
Pidä minusta ja läheisistäni huolta. Vie perille taivaan kotiin.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

[Tuija]

Sana evankeliumi on kreikkaa ja tarkoittaa ilosanomaa.

UT:n neljää ensimmäistä kirjaa kutsutaan nimellä evankeliumi. Niissä kerrotaan, miten Jumala tuli lihaksi, miten tämä Jeesus Kristus toimi ihmisenä tässä ajassa, miten hän kuoli ja miten hän nousi kuolleista. ELI EVANKELIUMI ON JEESUS KRISTUS – se mitä hän on ja se mitä hän teki. Pelastumme sen kautta mitä hän on ja sen kautta mitä hän teki: saamme synnit anteeksi, saamme Pyhän Hengen ja osallisuuden Jumalan valtakuntaan.

Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä puhutaan evankeliumista esim. Jesajan kirjan luvuissa 40–66: siellä se tarkoittaa pelastuksen sanomaa, jonka Jumala lähettää kansalleen. Jeesus ilmoitti Jesajan ennustuksen (Jes. 61:1) täyttyneen hänessä (Luuk. 4:18) ja laajensi hyvän sanomansa kohteeksi koko ihmiskunnan.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen apostolit puhuivat evankeliumista kahdessa merkityksessä: sekä Jeesuksen puhumat sanat että koko sanoma hänestä olivat evankeliumia. ”Iankaikkinen evankeliumi”, jota enkeli lopun aikoina julistaa (Ilm. 14:6) on ilosanoma lopullisesta pelastuksesta, joka koittaa Herran omille.

[Tuija]

Sinun tulee siis uskoa tuo Evankeliumi todeksi, se mitä Jeesus on ja mitä Hän teki myös sinun hyväksi. Se on valtava Ilosanoma.

[Tuija]

Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.”

Tästä nyt näet, mitä evankeliumi on; se on nimittäin iloinen julistus Kristuksesta, autuaaksitekijästämme. Se joka häntä oikein julistaa, julistaa evankeliumia ja pelkkää iloa. Saattaako sydän enää kuulla suurempaa iloa kuin sen, että Kristus annetaan hänen omaksensa? Enkeli ei sano ainoastaan: ”Kristus on syntynyt”, vaan hän omistaa Kristuksen syntymän meille sanoen: ”Teidän Vapahtajanne!”.

Evankeliumi ei siis ainoastaan tuo esiin kertomuksia Kristuksesta, vaan se omistaa ja antaa ne kaikille, jotka ne uskovat, ja se onkin, niin kuin yllä sanoimme, evankeliumin oikea luonne. Mitä auttaa minua, vaikka hän olisi syntynyt tuhannen kertaa, ja vaikka siitä minulle joka päivä mitä suloisimmin veisaeltaisiin, ellen minä saa kuulla sen koskevan minua ja kuuluvan minulle? Kun se ääni kaikuu, kaikukoon sitten kuinka hiljaisesti ja kehnosti tahansa, kuuntelee sydämeni sitä kuitenkin riemuiten; se saavuttaa tarkoituksensa ja kaikuu niin pohjattoman hyvältä. Jos jotakin muutakin olisi julistettava, olisi tämä evankelinen enkeli ja enkelievankelista siitä kyllä maininnut.

[Tuija]

Muistan kuinka alle kouluikäisenä kuuntelin kuinka Isä luki sanomalehdestä Pääsiäis sanomaa Jeesuksesta aamulla. Juoksin ulos itkien. Aurinko paistoi kirkkaasti ja minä istuin rappusilla itkien, kuinka niin hyvä mies oli tapettu. Rakastuin Häneen siinä paikassa. Hän tuli jo siinä hetkessä minulle todeksi. Uskoin Häneen pienen lapsen lailla kyseenalaistamatta. Ja kasvaessa minun ymmärrykseni myös kasvoi ja myös rakkauteni Jeesukseen ja siihen mitä Hän teki minunkin vuokseni. Hän teki sen meidän kaikkien vuoksi eikä yksikään jää siitä osattomaksi.

[Tuija]

Omassa voimassa emme voi tehdä mitään. Ainoastaan uskoa ja ottaa vastaan tuo mitä Jeesus teki puolestamme. Ilmoita se Hänelle ääneen. Kerro ettei sinulla ole voimaa taistella pahuutta vastaan ja anna Hänelle lupa taistella Hänen tahtonsa mukaan puolestasi. Huomaat että tämän luvan annettua pikkuhiljaa alkaa tapahtumaan muutoksia elämässä. Ole avoimin sydämin jotta näet sydämin silmin ne pienet ihmeet ja muutokset. Et ole heti valmis. Joudut Jumalan kouluun joka on elämäsi mittainen, mutta se kannattaa. Sano Jumalalle: Tapahtukoon Sinun tahtosi. Näin minkäkin teen yhä edelleen.

[Sanna]

Hienoja kysymyksiä sinulla.

Mikä evankeliumista tekee ilosanoman? Mikä se iloinen osuus on?

Kun uskot Jeesukseen niin pelastut. Se on se iloinen osuus. Ei tarvita omia tekoja tai synnittömyyttä.

Miten voi tehdä parannusta kun on läpeensä syntinen?

Uskonelämä on päivittäin kilvoittelua. Joka aamu saa pyytää Jeesukselta viisautta ja voimaa päivään.

Kun annamme itsemme kokonaan Jumalalle alamme pikkuhiljaa muuttua. Muutos ei tule omalla voimalla vaan Jumalan.

Tuntuu että oon soluja myöten niin mahdottoman syntinen etten tiedä miten olla. Sydän ja ajatukset on täysin pimeitä enkä mitenkään osaa toimia sanan mukaan. En saa edes 10 käskyä pysty noudattamaan.

Me kaikki olemme. Se joka sanoo olevansa synnitön tai noudattavansa esim. ensimmäistä käskyä valehtee, sillä Jumalan rakastaminen tarkoittaa Jumalan laittamista kaikessa etusijalle. Valintaa esim. istunko nojatuoliin vai menenkö kadulle evankelioimaan

Miten voin iloita siitä että tiedän joutuvani helvettiin kun en osaa tehdä parannusta vaikka miten yrittäisin.

En tiedä miten kuuluu uskoa? Mitä on pelastava usko?

Jos uskot Jeesukseen, että Hän on kuollut syntiesi puolesta, niin et mene helvettiin. Ihan sama kuinka kivikkoinen tai takkuinen polkusi on. Jos sydämestäsi tahdot parannusta, Jeesus pitää huolta lopusta.

Mitä evankeliumi sinulle merkitsee?

Sitä että minä, elämässäni rypenyt syntinen ihminen saan joku päivä astua taivaaseen. Olen pelastunut enkä todellakaan omilla ansioillani.

Evankeliumi merkitsee itselle myös sydämeen tullutta iloa ja rauhaa. Sitä että on joku joka pitää huolta eikä koskaan jätä. Joku jolta saa pyytää apua ja jolle jutella ja joka kuuntelee. Ja se on Jeesus.

[Tuija]

Ja tuosta synnistä. Me kaikki olemme syntiä tehneet ja teemme, mutta ne voimme viedä Herran eteen ja pyytää anteeksi, Hän antaa kyllä anteeksi, eikä vain kerran, vaan aina kun menet Hänen eteensä katuen. Hän rakastaa sinua ja meitä ja iloitsee että luotamme Häneen, että uskaltaudumme Hänen eteen.

[Kaidan tien kaahari]

Hienoa, että aloittaja on tässä rehellinen! Jumalan edessä, kun ei voi feikata eikä pelata pelejä.
Tästä asetelmasta kaikki lähtee, minulla ei ole mitään tuoda sieluni lunnaiksi.
Ilosanoman ydin, kaikki puolestani sovitettu.
Toki on hetkiä milloin sitä voi olla vaikea uskoa tai nähdä, on vaikkapa masennus, ahdistus, tuska tai epätoivo elämässä. Sellaisina hetkinä ei ole mikään kovin helppoa!

[Rutger]

Totta puhut. Meillä ei ole mitään millä velkamme ikinä maksaisimme. Siksi Herra Jeesus maksoi velat puolestamme.
Kiitos iankaikkisesti Jumalani.

[kalamos]

Avauksen otsikko kysyyy:
Mitä on evankeliumi?
Avaajan nimimerkki vastaa siihen
hienolla avattarella
Rakastettu

Evankeliumi on hyvä sanoma
Jumalan Rakkaudesta meitä kohtaan.

Tämä Rakkaus ilmeni siten,
että Jumala antoi ainokaisen Poikansa
tulla maailmaan
pelastamaan meidät,
jotka olisimme muuten tuomitut
ikuiseen eroon Jumalasta
syntiemme tähden.

Kaiikki Raamatussa
Alusta Aameneen saakka
julistaa sanomaa Jumalan Pojasta.

Mutta jos haluamme
löytää kuvauksen varsinaisesta
täytetystä hyvästaä sanomasta,
niin se löytyy
Uuden Testamentin puolelta
Roomalaiskirjeestä.

Otan nyt esille sen alkulauseen
eli vain yhden virkkeen,
joka alkaa näin:

Paavali,
Jeesuksen Kristuksen palvelija,
kutsuttu apostoli,
erotettu julistamaan
Jumalan evankeliumia

Roomalaiskirje on siis
Jumalan Evankeliumi.

Sen evankeliumin,
jonka Paavali meille julistaa,
Paavali on saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta
ilmestyksen kautta:

Sillä minä teen teille tiettäväksi,
veljet,
että minun julistamani evankeliumi
ei ole ihmisten mukaista;
enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut,
eikä sitä ole minulle opetettu,
vaan Jeesus Kristus
on sen minulle ilmoittanut.

Matteus, Markus ja Luukas
samoinkuin Johannes
ovat tallentaneet meille
Jeesuksen elämäkerran.

Ja toki niistä löytyy evankeliumi
- Valtakunnan evankeliumi -
eli ilmoitus
tulevasta Jumalan Valtakunnasta.

Mutta Jeesus paljasti
useita salaisuuksia
vasta Paavalille.

Yksi näistä salaisuuksista on
armon evankeliumi.

Jeesus antoi suoraan Paavalille
- pakanain apostolille -
ilmestyksen kautta tiedoksi
tämän nyt meneillään olevan
armotalouskauden salaisuuden.

Sen takia minä,
Paavali,
teidän, pakanain,
tähden
Kristuksen Jeesuksen
vanki,
notkistan polveni -

olette kaiketi kuulleet siitä
Jumalan armon taloudenhoidosta,

mikä on minulle
teitä varten annettu,

että näet tämä salaisuus on
ilmestyksen kautta
tehty minulle tiettäväksi,

niinkuin olen siitä
edellä lyhyesti kirjoittanut

Salaisuus
viittaa
nyt meneillään olevaan
armotalouskauteen,
johon hänen julistamansa
armon evankeliumi
liittyy,
ja jonka evankeliumin
hän oli saanut
ilmestyksessä Jeesukselta.

Siis Paavali ei saanut
julistamaansa evankeliumia tiedoksi
esimerkiksi Jeesuksen opetuslapsilta.

Armo ei ole sormien läpi katsomista.
Vanhurskas Jumala ei voi niin tehdä.

Jos Hän tekisi niin,
emme ikinä pääsisi eroon
paholaisestakaan,
vaan Jumalan täytyisi päästää
paholainenkin joukkoineen taivaaseen
olemaan meidän kiusanamme
aina ja iankaikkisesti.

Jumala lähetti
ainokaisen Poikansa,
joka otti päälleen
meidän syyllisyytemme
ja kärsi siitä aiheutuvan
Jumalan vanhurskaan tuomion.

Ja niin Jumala voi
sormien läpi katsomatta
lukea meidät syyttömiksi
eli vanhurskauttaa meidät,
koska Hänen ainokainen Poikansa
otti päälleen rikkomuksemme
ja näin sovitti meidät Jumalan kanssa.

Raamatussa synti ja velka
ovat ikäänkuin synonyymeja.

Jos joku maksaa jonkun ihmisen velat,
niin silloin tämä ihminen on vapaa
veloistaan ja niiden seurauksista.

Jeesus maksoi
koko ihmiskunnan syntivelan.

Siksi Paavali sanookin
evankeliuminsa alkujakeissa,
että Jumalan evankeliumi
on nimenomaan ilosanoma
Hänen Pojastaan.

Paavali,
Jeesuksen Kristuksen palvelija,
kutsuttu apostoli,

erotettu julistamaan
Jumalan evankeliumia,

jonka Jumala on edeltä luvannut
profeettainsa kautta
pyhissä kirjoituksissa,
hänen Pojastansa

Jumalan Evankeliumi
on siis
Edeltä luvattu
Jumalan Suosion eli Armon
Evankeliumi
Hänen Pojastaan.

Paavalin alkulause
ei kuitenkaan pääty tähän,
vaan virke jatkuu
lyhyelllä analyysilla
Jumalan Pojasta.

Paavali julistaa
Jumalan Evankeliumia ...

hänen Pojastansa
- joka lihan puolesta on syntynyt
Daavidin siemenestä
ja pyhyyden hengen puolesta
kuolleistanousemisen kautta
asetettu Jumalan Pojaksi voimassa -
Jeesuksesta Kristuksesta,
meidän Herrastamme

Jumalan Poika
Isän rinnalta/povesta/helmasta
tuli ihmisruumiiseen,
jonka Jumala valmisti neitsyen kohtuun.

Pojan kuolema ristillä
ja sitä seuraava ruumiin ylösnousemus
oli osoitus siitä,
että nyt Pojalla oli kaikki valta.

Minulle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.

Tästä vallasta ja voimasta
me tulemme osallisiksi
ja tulemme itsekin
Jumalan lapsiksi
ottamalla Hänet vastaan
ja uskomalla Hänen nimeensä.

Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman
tulla Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä

Mutta Roomalaiskirjeen
ensimmäinen virke jatkuu edelleen.

Nyt Paavali jatkaa alkulausetta
ilmaisten syyn julistamalleen
Jumalan Evankeliumille.

Paavali on Kristuksen orjana
julistamassa
Jumalan Evankeliumia
Hänen Pojastaan

jonka kautta me olemme saaneet
armon ja apostolinviran,

että syntyisi uskon kuuliaisuus
hänen nimeänsä kohtaan
kaikissa pakanakansoissa,

joihin tekin,
Jeesuksen Kristuksen kutsumat,
kuulutte:

kaikille Roomassa oleville
Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille.
Armo teille ja rauha Jumalalta,
meidän Isältämme,
ja Herralta
Jeesukselta Kristukselta!

Kysymyksessä on siis myös
uskon kuuliaisuuden evankeliumi.

Johannes Kastaja ilmaisi
saman asian näin sanoen:

Isä rakastaa Poikaa
ja on antanut kaikki hänen käteensä.

Joka uskoo Poikaan,
sillä on iankaikkinen elämä;
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle,
se ei ole elämää näkevä

Kuuliaisuus ja uskominen
tulevat kumpikin
samasta sanajuuresta:

• πείθω = luottaa
  peitho

Jos panemme
täyden luottamuksemme
Poikaan,
meillä on iankaikkinen elämä.

Mutta usko on luja luottamus
siihen, mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan,
mikä ei näy.

Usko Jeesukseen siinä mielessä,
että tiedämme
Hänen olevan olemassa,
ei vielä synnytä meitä
synteihimme kuolleita uudesti.

Mutta jos tulemme Jeesuksen tykö,
niin tuosta kohtaamisesta
alkaa uskon kuuliaisuus.

Uskonsuhde eli luottamussuhde,
jossa me kuulumme Jeesukselle
ja Jeesus kuuluu meille.

Jeesus kutsuu meitä luokseen.
Jos tulemme Hänen tykönsä,
ja otamme Hänet vastaan,
niin me synnymme uudesti
ylhäältä Hengestä
Jumalan lapsiksi.

Maailmassa hän oli,
ja maailma on
hänen kauttaan
saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut.

Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa
eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi,

niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.

Ja nyt Paavali kirjoittaa
Roomassa oleville
uskon kuuliaisuudessa
eläville Jumalan rakkaille.

Näille Paavali toivottaa
Armoa ja Rauhaa.

Ja tähän päättyy
Roomalaiskirjeen
Alkulause (Room 1:1-7)

Koska tämä kirje on
Jumalan Evankeliumi,
niin Paavali pohjustaa
sen näin täydellisesti
joskin vain yhdellä virkkeellä.

Olen taiteillut kaksi kuvaa,
jotka mielestäni kuvaavat
parhaiten sen,
mistä Evankeliumissa on kysymys.

• 
  
  

Siinä ilmestyi meille
Jumalan rakkaus,
että Jumala lähetti
ainokaisen Poikansa maailmaan,
että me eläisimme hänen kauttansa.

Siinä on rakkaus
- ei siinä,
että me rakastimme Jumalaa,
vaan siinä,
että hän rakasti meitä
ja lähetti Poikansa
meidän syntiemme sovitukseksi.

[Rakastettu]

Miten voi uudesti syntyä?

[kalamos]

Johanneksen evankeliumi
alkaa samoissa tunnelmissa
kuin koko Raamattu.

Alussa ...

Alussa Jumala loi taivaat ja maan.
Mutta jo Raamatun
ensimmäisen ja toisen jaakeen
väliin sijoittuu katastrofi,
jonka seurauksena
maa oli kuollut, pimentynyt,
syvien vesien alle hautautunut.

Mutta kun Valkeus tuli
pimeyden keskelle,
maa syntyi uudelleen.

Ihminen Jumalan kuvana
vallitsi ympärillään olevaa luomakuntaa,
mutta menetti synnin pettämänä
maan hallintaoikeuden.

Kuolema astui maailmaan.
Ja niin maa
ja maan tomua oleva savimajamme
tekevät taas kuolemaa.

Messias syntyi.
Valkeus tuli jälleen pimeyden keskelle.
Mutta nyt Hän ei enää tehnyt
sekasortoisesta maasta paratiisia.

Mutta Hän tulee
Jumalan Valtakunnan Kuninkaana
Hallitsijaksi sydämeen,
jota peittävät syvät vedet ja pimeys.

Pimeys väistyy ja Elämä syntyy,
kun sisimpäämme astuu
Todellinen Valkeus.

Samoinkuin sekasortoinen maa
ei itse itseään muotoillut,
ei ihminenkään voi
potkaista itse itseään elämään.

Jumalan lapseksi ei voi ponnistaa.
Jumalan lapseksi synnytään.

Ensimmäinen tunnusteko,
jonka Jeesus ihmisenä teki,
oli veden muuttaminen viiniksi.

Palvelijat täyttivat kiviastiat vedellä.
Jeesus muutti veden viiniksi.
Kohta viini virtasi häävieraiden suonissa.

Tämän ihmeen Jeesus haluaa
meissä kiviastioissa tehdä.
Ja silloin tuo elävä vesi
alkaa virrata myös meidän sisimmässämme.

Jos joku janoaa,
niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun,
hänen sisimmästään on,
niinkuin Raamattu sanoo,
juokseva elävän veden virrat.
Mutta sen hän sanoi Hengestä,
joka niiden piti saaman,
jotka uskoivat häneen

Nikodemus, jos kuka,
tunsi Jumalan niin hyvin,
kuin se vanhan liiton
eli Vanhan testamentin aikana
oli mahdollista.
Hän oli fariseus,
juutalaisten neuvoston jäsen,
Israelin opettaja.
Ja vilpitön sydämeltään.

Hän ymmärsi Jeesuksessa olevan
jotain sellaista,
jota Nikodemuksessa itsessään
ja muissa lainopettajissa
ei ollut.

Ja siksi Nikodemus lähestyi
Jeesusta, joskin salaa yöllä.

Keskustelu osoittaa,
ettei Nikodemus
tosiasiassa ymmärtänyt
yhtään mitään Jumalan valtakunnasta.

Jeesus ilmaisee heti kärkeen syyn
Nikodemuksen sokeuteen:

Totisesti, totisesti
minä sanon sinulle:
joka ei synny uudesti, ylhäältä,
se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

Nikodemus kysyi:

Kuinka ihminen voi vanhana syntyä?
Ei kai voi mennä jälleen
äitinsä kohtuun ja syntyä?

Jeesus oikaisee väärinkäsityksen.
Kysymys ei ole lainkaan siitä,
että meidän ruumiimme
syntyisi uudelleen äidin ruumiista,
vaan hengestä, joka syntyy Hengestä.

Totisesti, totisesti
sanon sinulle:
ellei joku synny vedestä ja Hengestä,
hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha,
ja mikä Hengestä on syntynyt,
on henki.
Älä ihmettele, että sanoin sinulle:
teidän täytyy syntyä ylhäältä.
Tuuli puhaltaa, missä tahtoo,
ja sen äänen kuulet,
mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee.
Niin on jokainen,
joka on Hengestä syntynyt.

Ja nyt Nikodemus kysyy
aivan samoin kuin Sinäkin.

Miten tämä voi tapahtua?

Jeesus toteaa,
että Israelin rabbina eli
Vanhan testamentin kirjoitusten opettajana
Nikodemuksen olisi pitänyt tietää vastaus.

Sinä olet Israelin opettaja,
etkä tätä tiedä!

Jeesus ei suostu kertomaan
taivaallisia salaisuuksia siitä,
kuinka tuo ihme tapahtuu.

Totisesti, totisesti
sanon sinulle:
me puhumme, mitä tiedämme,
ja todistamme, mitä olemme nähneet,
ettekä ota vastaan todistustamme.

Jos puhun teille maallisia ettekä usko,
kuinka uskotte,
jos puhuisin teille taivaallisia?

Mutta Jeesus vastaa
Nikodemuksen kysymykseen,
miten se voi tapahtua,
pohjaten vastauksensa
Neljännen Mooseksen kirjan tapahtumaan,
joka Nikodemuksen siis
olisi pitänyt tietää ja ymmärtää.

Kukaan ei ole noussut taivaaseen,
paitsi Hän,
joka taivaasta tuli alas,
Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa,
niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
jotta jokaisella, joka Häneen uskoo,
olisi iankaikkinen elämä

Uudestisyntyminen siis edellyttää,
että Ihmisen Poika
on ylennetty eli korotettu ristille.

Tämä edellytys on jo täytetty.
Jäljellä on enää yksi edellytys.
Ihmisen tulee nostaa katseensa
tuohon Puuhun Ripustettuun
aivan samoin kuin
myrkkykäärmeen pureman saaneet
nostivat katseensa
puuhun ripustettuun vaskikäärmeeseen.

Herra sanoi Moosekselle:
Tee itsellesi käärme
ja pane se tangon päähän,
niin jokainen purtu,
joka siihen katsoo, jää eloon.
Niin Mooses teki vaskikäärmeen
ja pani sen tangon päähän;
jos ketä käärmeet sitten purivat
ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen,
niin hän jäi eloon.

Jeesus on tuo synnitön vaski
mutta meidän tähtemme
synniksi tehty käärme
joka ripustettiin puuhun.

Me olemme niitä,
jotka saamme nostaa katseemme
Golgatan Puuhun Ripustettuun
Jeesukseen Kristukseen.

Tuossa kohtaamisessa
me saamme lahjaksi uskon,
jonka Jeesus vaikuttaa.
Ja tapahtuu ihmeistä suurin,
meidät siirretään
iankaikkisesta kuolemasta
iankaikkiseen Elämään.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään,
joka häneen uskoo,
hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Meidät siirretään
hengellisen kuoleman tilasta Elämään
sinä hetkenä,
kun nostamme katseemme
Puuhun Ripustettuun
Jumalan ainosyntyiseen Poikaan,
Jumalan Karitsaan,
joka kuoli syntiuhrina meidän edestämme.

Tuossa hetkessä
syntimme on pesty pois
ja Hengen yhteys taivaisiin avattu.
Tuossa hetkessä
sovitus on astunut voimaan,
ja katkennut yhteys Jumalan kanssa
korjaantunut.

Golgatan puu on linkkiasema,
jonka langaton yhteys
on jatkuvasti auki Jumalan taivaisiin.
Ja taivas odottaa vain lupaa
saada avata yhteys
Golgatan puulta alas
jopa kaikkein syvimmissä katveissa
oleviin ihmisiin.

Katseen kohottaminen
Puuhun Ripustettuun
Jumalan ainokaiseen Poikaan,
Jumalan Karitsaan,
joka antoi Henkensä meidän edestämme,
vaikuttaa meissä pelastavan uskon.

Tuosta hetkestä alkaen
me saamme elää Jumalan Pojan uskossa.
Se ei ole
meistä lähtöisin olevaa uskoa,
vaan Jeesuksen uskoa meissä.

Uskon perustana on se,
mitä Jumala on tehnyt.

Meidät pelastaa
vain ja ainoastaan Herra,
kun panemme luottamuksemme Häneen.

[Sanna]

Messias syntyi.
Valkeus tuli jälleen pimeyden keskelle.
Mutta nyt Hän ei enää tehnyt
sekasortoisesta maasta paratiisia.

Mutta Hän tulee
Jumalan Valtakunnan Kuninkaana
Hallitsijaksi sydämeen,
jota peittävät syvät vedet ja pimeys.

Pimeys väistyy ja Elämä syntyy,
kun sisimpäämme astuu
Todellinen Valkeus.

Samoinkuin sekasortoinen maa
ei itse itseään muotoillut,
ei ihminenkään voi
potkaista itse itseään elämään.

Jumalan lapseksi ei voi ponnistaa.
Jumalan lapseksi synnytään.

Ensimmäinen tunnusteko,
jonka Jeesus ihmisenä teki,
oli veden muuttaminen viiniksi.

Palvelijat täyttivat kiviastiat vedellä.
Jeesus muutti veden viiniksi.
Kohta viini virtasi häävieraiden suonissa.

Tämän ihmeen Jeesus haluaa
meissä kiviastioissa tehdä.
Ja silloin tuo elävä vesi
alkaa virrata myös meidän sisimmässämme.

Nikodemus, jos kuka,
tunsi Jumalan niin hyvin,
kuin se vanhan liiton
eli Vanhan testamentin aikana
oli mahdollista.
Hän oli fariseus,
juutalaisten neuvoston jäsen,
Israelin opettaja.
Ja vilpitön sydämeltään.

Hän ymmärsi Jeesuksessa olevan
jotain sellaista,
jota Nikodemuksessa itsessään
ja muissa lainopettajissa
ei ollut.

Ja siksi Nikodemus lähestyi
Jeesusta, joskin salaa yöllä.

Keskustelu osoittaa,
ettei Nikodemus
tosiasiassa ymmärtänyt
yhtään mitään Jumalan valtakunnasta.

Ja nyt Nikodemus kysyy
aivan samoin kuin Sinäkin.

Mutta Jeesus vastaa
Nikodemuksen kysymykseen,
miten se voi tapahtua,
pohjaten vastauksensa
Neljännen Mooseksen kirjan tapahtumaan,
joka Nikodemuksen siis
olisi pitänyt tietää ja ymmärtää.

Uudestisyntyminen siis edellyttää,
että Ihmisen Poika
on ylennetty eli korotettu ristille.

Tämä edellytys on jo täytetty.
Jäljellä on enää yksi edellytys.
Ihmisen tulee nostaa katseensa
tuohon Puuhun Ripustettuun
aivan samoin kuin
myrkkykäärmeen pureman saaneet
nostivat katseensa
puuhun ripustettuun vaskikäärmeeseen.

Jeesus on tuo synnitön vaski
mutta meidän tähtemme
synniksi tehty käärme
joka ripustettiin puuhun.

Me olemme niitä,
jotka saamme nostaa katseemme
Golgatan Puuhun Ripustettuun
Jeesukseen Kristukseen.

Tuossa kohtaamisessa
me saamme lahjaksi uskon,
jonka Jeesus vaikuttaa.
Ja tapahtuu ihmeistä suurin,
meidät siirretään
iankaikkisesta kuolemasta
iankaikkiseen Elämään.

Meidät siirretään
hengellisen kuoleman tilasta Elämään
sinä hetkenä,
kun nostamme katseemme
Puuhun Ripustettuun
Jumalan ainosyntyiseen Poikaan,
Jumalan Karitsaan,
joka kuoli syntiuhrina meidän edestämme.

Golgatan puu on linkkiasema,
jonka langaton yhteys
on jatkuvasti auki Jumalan taivaisiin.
Ja taivas odottaa vain lupaa
saada avata yhteys
Golgatan puulta alas
jopa kaikkein syvimmissä katveissa
oleviin ihmisiin.

Katseen kohottaminen
Puuhun Ripustettuun
Jumalan ainokaiseen Poikaan,
Jumalan Karitsaan,
joka antoi Henkensä meidän edestämme,
vaikuttaa meissä pelastavan uskon.

Tuosta hetkestä alkaen
me saamme elää Jumalan Pojan uskossa.
Se ei ole
meistä lähtöisin olevaa uskoa,
vaan Jeesuksen uskoa meissä.

En nyt kaikkea lainaa, mutta huikeaa kerrontaa jälleen kerran Kalamos

[Marie]

Kiitos Sanasta Kalamos