Todella, Raamatussa mikään ei ole sattumaa. Alkuräjähdys sensijaan on suuri sattumus.
Jarmollahan oli kerran se video, kun kertoi tieviitasta, jossa luki Olkiluoto 17. Hyvä luku se!
Mystinen luku 153 eli Pietarin Kalansaalis
Re: Mystinen luku 153 eli Pietarin Kalansaalis
Tilannekuvauksen huippukohdassa
on mitä ilmeisimmin kysymyksessä
jälleen kerran leivän ja kalan ihme.
Johannes on aiemmin
kertonut samassa paikassa
tapahtuneen ihmeen.
Oli eväämme kuinka pienet hyvänsä,
niin niistä riittää jaettavaa.
Ja saamme sitten itsekin tulla ravituiksi.
Eli tuossa Johanneksen aiemmassa
tilannekuvauksessa
oli pieni poikanen,
jolla oli viisi ohraleipää
ja kaksi kalaa.
Ja sillä ruokittiin
5000 miestä perheineen.
Tähteeksi jäi leivän palasia
kaksitoista täyttä vakallista
ja tähteet kaloista.
Toisessa tilanteessa
ihmeen pohjana oli
seitsemän leipää
ja joitakuita kalasia.
Ja sillä ruokittiin
4000 miestä perheineen.
Ja tähteeksi jäi
seitsemän täyttä vasullista.
Ja nyt kolmannella kerralla
oli Jumalan Poika,
jolla oli yksi kala hiilloksella
ja leipä.
Ja sillä Jeesus ruokki
7 miestä.
Tähteeksi jäi 153 kalaa,
jotka opetuslapset vetivät
Jeesuksen ohjeiden mukaan
siltä kohtaa ylös,
jonne kalastajat eivät
olisi ymmärtäneet verkkoa heittää.
Ja nyt kolmannella kerralla
olemme siis jälleen ihmeen äärellä.
Mutta ihme on vain yksi kala.
Mistä se ilmestyi tuolle paikalle.
Mitä se viestii meille.
Jeesuksen huolenpitoa,
kuten tuolla taisi joku jo sanoakin.
Tätä yhden kalan ihmettä
kehystää Pietari.
Hänen ehdotuksestaan
opetuslapset lähtivät kalaan.
Täysin hyödytön vaivannäkö
siihen asti,
että Jeesus tuli paikalle.
Opetuslapset eivät
tunnistaneet Herraa.
Mutta tekivät kuitenkin
miehen ohjeen mukaan.
Ja sitten tapahtui ihme.
Nyt Pietarin olisi pitänyt herätä.
Mutta niin ei käynyt.
Hän ajatuksena olivat omissa
syvissä ja niin synkissä vesissä.
Ja niin Pietari ei tajunnut,
että se oli Herra,
vaikka aivan vastaava tilanne
oli kohdannut häntä
opetuslapseutensa alkupuolella.
Ja nyt siis tapahtui Pietarille
aivan vastaavasti.
Mutta hän ei nyt ymmärtänyt,
että se oli Herra.
Mutta Johannes ymmärsi.
Ja sanoi sen Pietarille.
Ja silloin Pietari vyöttäytyi viittaan
ja hyppäsi veteen.
Ja sitten Pietari voimallistui niin,
että veti 153 kalan suuruisen saaliin
yksinään maihin,
eivätkä verkot repeilleet.
Kertomus on täynnä Jumalan ihmeitä.
Mutta erityisesti tämä kertomus
on rohkaisu niille,
jotka ovat Pietarin lailla
pahasti töpänneet.
Jopa kiroillen kieltäneet Jeesuksen.
Pietari lähti kalaan.
Palasi entiseen.
Ja niin me itse kukin
voimme ajatella.
Se oli siinä.
Ei minusta ole Jumalan palvelijaksi.
Mutta Jeesus opetti Pietarille,
että Jeesus ei ole
kutsumustaan peruuttanut.
Pietarin tehtävä oli edelleen
ruokkia ja kaita.
Hänen tehtävänsä on
Jeesuksen käskystä vetää
Jumalan maahan
valtava määrä kaloja.
Tehtävä jatkuu.
Kunhan Pietari ensin tunnustaa sen,
mitä hän on.
Että ei hän ole itsessään
yhtään mitään.
Ei hän saa yhtäkään kalaa
omassa voimassaan
ylös syvistä vesistä.
Saatikka,
että hän olisi jotain enemmän
kuin muut opetuslapset,
niinkuin uhosi
vain muutama päivä aikaisemmin.
Me saamme syntisimmätkin
Pietarin lailla
olla jakamassa ihmisille
kalaa ja leipää.
Pelastuksen evankeliumia,
Sanan leipää.
Yksin armosta eli
Jumalan suosiosta
me saamme sen tehdä.
Vaikka kuinka töpeksimme,
niin Jeesus ei meitä hylkää
eikä kutsumustaan kadu.
Me saamme aina uudestaan
voimallistua ja nähdä ihmeitä.
Yksi kala hiilloksella,
ja leipä
on suuri ihme.
Tiedän aina,
että en minä sitä saanut aikaiseksi.
Tuolta hiillokselta Jeesus,
joka on täysi kymppi,
sai seitsemän miestä
täyden nollan kalansaaliin ääreltä
vahvistetuksi niin,
että he olivat valmiit
levittämään Sanaa
kaikkeen maailmaan.
Tuo luku 153
on itsessään jo
ihmeitten ihme,
kuten on tullut monin eri tavoin
todistettua tässä keskustelussa.
Tuo luku 153
on jotain sellaista,
mikä osoittaa,
että kaiken kaikkiaan
nämä leipä- ja kalaihmeet
ovat ihmeitten ihmeitä.
VIhanta joka on yhden
leipä- ja kalaihmeen taustalla
mainittu,
osoittaa jotain
tapahtuman ajankohdasta.
Jossain varhaiskevään vaiheilla ollaan.
Sanotaan näin,
että Pääsiäinen ei ole kaukana
- ehkä takana -
tuosta tapahtumasta.
Vihanta on itsessään jo ruokaa.
Ja meistä uskovistakin sanotaan,
että me viheriöimme.
Vanhurskaat viheriöivät.
Jeesus on jakanut
Sanan siementä
ja nyt olisi
viheriän ruohon siemenistä
tehdyn leivän jakamisen aika.
Mutta leipää ei ole.
Opetuslapset olivat jo
ohjeistaneet Jeesusta,
mitä nyt pitäisi tehdä.
Mutta Jeesus tyrmää
heidän ehdotuksensa.
Ja käskee selvittää asiaa.
Ja opetuslapset tekevät sen.
Se on todellista uskonkuuliaisuutta.
Tiesivät varmasti,
että heidän ehdotuksensa
oli pätevä,
ja perustui tosiasioihin.
Mutta silti he menivät ottamaan selvää.
Ja tekivät sen todella huolellisesti.
Ja sitten arkaillen menivät sanomaan
Jeesukelle,
että ei nyt vaan ollut kuin yhden
poikalapsen pienet eväät.
Ja taas viittaus
heidän alkuperäiseen
ehdotukseensa.
Mutta taas tulee tyrmäys.
Ja oikein täystyrmäys.
Jeesus käskee opetuslapsia
asettamaan ihmiset valmiiksi
ruokailua varten ruokakunnittain.
Ja nyt oli usko koetuksella.
Varmaan ihmiset ajattelivat
jo muutenkin edellisen
selvityskierroksen myötä,
että opetuslapsilla on pallo hukassa.
Mutta opetuslapset menivät
ja tekivät sen,
mitä Jeesus käski.
Ja kansa asettui ruokailua varten.
Matematiikka vaan nyt tökkii.
- pienen pojan 5 eväsleipää
- yhdessä ruokakunnassa noin 50 ihmistä.
- yhteensä 5000 miestä perheineen
Tämä yhtälö ei ratkea.
Ja sitten kansa näkee,
että Jeesus nousee seisomaan.
Ja siunaa pienen pojan eväät.
Hyvä hänelle.
Mutta mistä me
saamme ruokamme.
Jeesus käskee opetuslasten lähteä
jakamaan noita pienen pojan eväitä.
Eivät ne olisi riittäneet edes
yhdelle aikuiselle miehelle.
Vasta nyt alkaa kirkastua
niin opetuslapsille
kuin kansallekin,
mistä oikein on kysymys.
Ihmeitten ihmeestä.
Jostain vastaavasta,
mitä Israelin kansa oli saanut kokea
aikanaan erämaavaelluksella.
He ovat saaneet syödä
ja juoda ensin taivaallista ruokaa
Elävän Sanan muodosa.
Ja nyt he saavat syödä kylläksensä
leipää ja kalaa,
ja taivaallisen siunauksen kera
jaettavaa riittää jokaiselle
niin paljon kuin vaan tarvitsevat.
Ja kotivaraksi jäi
pienen pojan eväistä vielä
12 täyttä vasullista ja tähteet kaloista.
Siis kahdesta kalasesta.
Työtä tehneet 12 opetuslasta
saivat työstään palkan.
Tyhjän korinsa täyteen.
Näkisin tuossa ryhmittelyssä
jotain pyhää järjestystä.
Kysymys ei ollut nyyttikestistä.
Oltiin taivaallisella juhlapöydällä.
Kuningasten Kuningas
tarjosi tämän juhla-aterian.
Tietenkin samalla tuli
selvitettyä sekin,
kuinka suuri juhlajoukko oli koolla.
Tuo ryhmä ryhmän viereen asettaminen
on Novumin mukaan ilmaisu,
jota käytettiin
vihannesriveistä puutarhassa.
Oltiin Jumalan Puutarhassa.
on mitä ilmeisimmin kysymyksessä
jälleen kerran leivän ja kalan ihme.
Johannes (21:9) kirjoitti:
Kun he astuivat maalle,
näkivät he siellä
hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle,
sekä leipää.
Johannes on aiemmin
kertonut samassa paikassa
tapahtuneen ihmeen.
Johanes (6:11) kirjoitti:
Ja Jeesus otti leivät
ja kiitti ja jakeli istuville;
samoin kaloistakin,
niin paljon kuin he tahtoivat.
Oli eväämme kuinka pienet hyvänsä,
niin niistä riittää jaettavaa.
Ja saamme sitten itsekin tulla ravituiksi.
Eli tuossa Johanneksen aiemmassa
tilannekuvauksessa
oli pieni poikanen,
jolla oli viisi ohraleipää
ja kaksi kalaa.
Ja sillä ruokittiin
5000 miestä perheineen.
Tähteeksi jäi leivän palasia
kaksitoista täyttä vakallista
ja tähteet kaloista.
Toisessa tilanteessa
ihmeen pohjana oli
seitsemän leipää
ja joitakuita kalasia.
Ja sillä ruokittiin
4000 miestä perheineen.
Ja tähteeksi jäi
seitsemän täyttä vasullista.
Ja nyt kolmannella kerralla
oli Jumalan Poika,
jolla oli yksi kala hiilloksella
ja leipä.
Ja sillä Jeesus ruokki
7 miestä.
Tähteeksi jäi 153 kalaa,
jotka opetuslapset vetivät
Jeesuksen ohjeiden mukaan
siltä kohtaa ylös,
jonne kalastajat eivät
olisi ymmärtäneet verkkoa heittää.
Ja nyt kolmannella kerralla
olemme siis jälleen ihmeen äärellä.
Mutta ihme on vain yksi kala.
Mistä se ilmestyi tuolle paikalle.
Mitä se viestii meille.
Jeesuksen huolenpitoa,
kuten tuolla taisi joku jo sanoakin.
Tätä yhden kalan ihmettä
kehystää Pietari.
Hänen ehdotuksestaan
opetuslapset lähtivät kalaan.
Täysin hyödytön vaivannäkö
siihen asti,
että Jeesus tuli paikalle.
Opetuslapset eivät
tunnistaneet Herraa.
Mutta tekivät kuitenkin
miehen ohjeen mukaan.
Ja sitten tapahtui ihme.
Johannes (21:6) kirjoitti:
Hän sanoi heille:
"Heittäkää verkko
oikealle puolelle venhettä,
niin saatte".
He heittivät verkon,
mutta eivät jaksaneet
vetää sitä ylös
kalojen paljouden tähden.
Nyt Pietarin olisi pitänyt herätä.
Mutta niin ei käynyt.
Hän ajatuksena olivat omissa
syvissä ja niin synkissä vesissä.
Ja niin Pietari ei tajunnut,
että se oli Herra,
vaikka aivan vastaava tilanne
oli kohdannut häntä
opetuslapseutensa alkupuolella.
Luukas (5:1-6) kirjoitti:
Kun kansa tunkeutui
hänen ympärilleen
kuulemaan Jumalan sanaa
ja hän seisoi
Gennesaretin järven rannalla,
niin hän näki järven rannassa
kaksi venhettä;
mutta kalastajat olivat
niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan.
Ja hän astui toiseen niistä,
joka oli Simonin,
ja pyysi häntä viemään sen
vähän matkaa maasta;
ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.
Mutta puhumasta lakattuaan
hän sanoi Simonille:
"Vie venhe syvälle
ja heittäkää verkkonne apajalle".
Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle:
"Mestari,
koko yön me olemme tehneet työtä
emmekä ole mitään saaneet;
mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot".
Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi
suuren joukon kaloja,
ja heidän verkkonsa repeilivät.
Ja nyt siis tapahtui Pietarille
aivan vastaavasti.
Mutta hän ei nyt ymmärtänyt,
että se oli Herra.
Mutta Johannes ymmärsi.
Ja sanoi sen Pietarille.
Ja silloin Pietari vyöttäytyi viittaan
ja hyppäsi veteen.
Ja sitten Pietari voimallistui niin,
että veti 153 kalan suuruisen saaliin
yksinään maihin,
eivätkä verkot repeilleet.
Kertomus on täynnä Jumalan ihmeitä.
Mutta erityisesti tämä kertomus
on rohkaisu niille,
jotka ovat Pietarin lailla
pahasti töpänneet.
Jopa kiroillen kieltäneet Jeesuksen.
Pietari lähti kalaan.
Palasi entiseen.
Ja niin me itse kukin
voimme ajatella.
Se oli siinä.
Ei minusta ole Jumalan palvelijaksi.
Mutta Jeesus opetti Pietarille,
että Jeesus ei ole
kutsumustaan peruuttanut.
Pietarin tehtävä oli edelleen
ruokkia ja kaita.
Hänen tehtävänsä on
Jeesuksen käskystä vetää
Jumalan maahan
valtava määrä kaloja.
Tehtävä jatkuu.
Kunhan Pietari ensin tunnustaa sen,
mitä hän on.
Että ei hän ole itsessään
yhtään mitään.
Ei hän saa yhtäkään kalaa
omassa voimassaan
ylös syvistä vesistä.
Saatikka,
että hän olisi jotain enemmän
kuin muut opetuslapset,
niinkuin uhosi
vain muutama päivä aikaisemmin.
Markus (14:29-31) kirjoitti:
Niin Pietari sanoi hänelle:
"Vaikka kaikki loukkaantuisivat,
en kuitenkaan minä".
Jeesus sanoi hänelle:
"Totisesti minä sanon sinulle:
tänään,
tänä yönä,
ennenkuin kukko kahdesti laulaa,
sinä kolmesti minut kiellät."
Mutta hän vakuutti vielä lujemmin:
"Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi,
en sittenkään minä sinua kiellä".
Ja samoin sanoivat kaikki muutkin.
Me saamme syntisimmätkin
Pietarin lailla
olla jakamassa ihmisille
kalaa ja leipää.
Pelastuksen evankeliumia,
Sanan leipää.
Yksin armosta eli
Jumalan suosiosta
me saamme sen tehdä.
Vaikka kuinka töpeksimme,
niin Jeesus ei meitä hylkää
eikä kutsumustaan kadu.
Me saamme aina uudestaan
voimallistua ja nähdä ihmeitä.
Yksi kala hiilloksella,
ja leipä
on suuri ihme.
Tiedän aina,
että en minä sitä saanut aikaiseksi.
Tuolta hiillokselta Jeesus,
joka on täysi kymppi,
sai seitsemän miestä
täyden nollan kalansaaliin ääreltä
vahvistetuksi niin,
että he olivat valmiit
levittämään Sanaa
kaikkeen maailmaan.
Tuo luku 153
on itsessään jo
ihmeitten ihme,
kuten on tullut monin eri tavoin
todistettua tässä keskustelussa.
Tuo luku 153
on jotain sellaista,
mikä osoittaa,
että kaiken kaikkiaan
nämä leipä- ja kalaihmeet
ovat ihmeitten ihmeitä.
VIhanta joka on yhden
leipä- ja kalaihmeen taustalla
mainittu,
osoittaa jotain
tapahtuman ajankohdasta.
Jossain varhaiskevään vaiheilla ollaan.
Sanotaan näin,
että Pääsiäinen ei ole kaukana
- ehkä takana -
tuosta tapahtumasta.
Vihanta on itsessään jo ruokaa.
Ja meistä uskovistakin sanotaan,
että me viheriöimme.
Vanhurskaat viheriöivät.
Jeesus on jakanut
Sanan siementä
ja nyt olisi
viheriän ruohon siemenistä
tehdyn leivän jakamisen aika.
Mutta leipää ei ole.
Opetuslapset olivat jo
ohjeistaneet Jeesusta,
mitä nyt pitäisi tehdä.
Mutta Jeesus tyrmää
heidän ehdotuksensa.
Ja käskee selvittää asiaa.
Ja opetuslapset tekevät sen.
Se on todellista uskonkuuliaisuutta.
Tiesivät varmasti,
että heidän ehdotuksensa
oli pätevä,
ja perustui tosiasioihin.
Mutta silti he menivät ottamaan selvää.
Ja tekivät sen todella huolellisesti.
Ja sitten arkaillen menivät sanomaan
Jeesukelle,
että ei nyt vaan ollut kuin yhden
poikalapsen pienet eväät.
Ja taas viittaus
heidän alkuperäiseen
ehdotukseensa.
Mutta taas tulee tyrmäys.
Ja oikein täystyrmäys.
Jeesus käskee opetuslapsia
asettamaan ihmiset valmiiksi
ruokailua varten ruokakunnittain.
Ja nyt oli usko koetuksella.
Varmaan ihmiset ajattelivat
jo muutenkin edellisen
selvityskierroksen myötä,
että opetuslapsilla on pallo hukassa.
Mutta opetuslapset menivät
ja tekivät sen,
mitä Jeesus käski.
Ja kansa asettui ruokailua varten.
Matematiikka vaan nyt tökkii.
- pienen pojan 5 eväsleipää
- yhdessä ruokakunnassa noin 50 ihmistä.
- yhteensä 5000 miestä perheineen
Tämä yhtälö ei ratkea.
Ja sitten kansa näkee,
että Jeesus nousee seisomaan.
Ja siunaa pienen pojan eväät.
Hyvä hänelle.
Mutta mistä me
saamme ruokamme.
Jeesus käskee opetuslasten lähteä
jakamaan noita pienen pojan eväitä.
Eivät ne olisi riittäneet edes
yhdelle aikuiselle miehelle.
Vasta nyt alkaa kirkastua
niin opetuslapsille
kuin kansallekin,
mistä oikein on kysymys.
Ihmeitten ihmeestä.
Jostain vastaavasta,
mitä Israelin kansa oli saanut kokea
aikanaan erämaavaelluksella.
He ovat saaneet syödä
ja juoda ensin taivaallista ruokaa
Elävän Sanan muodosa.
Ja nyt he saavat syödä kylläksensä
leipää ja kalaa,
ja taivaallisen siunauksen kera
jaettavaa riittää jokaiselle
niin paljon kuin vaan tarvitsevat.
Ja kotivaraksi jäi
pienen pojan eväistä vielä
12 täyttä vasullista ja tähteet kaloista.
Siis kahdesta kalasesta.
Työtä tehneet 12 opetuslasta
saivat työstään palkan.
Tyhjän korinsa täyteen.
Näkisin tuossa ryhmittelyssä
jotain pyhää järjestystä.
Kysymys ei ollut nyyttikestistä.
Oltiin taivaallisella juhlapöydällä.
Kuningasten Kuningas
tarjosi tämän juhla-aterian.
Tietenkin samalla tuli
selvitettyä sekin,
kuinka suuri juhlajoukko oli koolla.
Tuo ryhmä ryhmän viereen asettaminen
on Novumin mukaan ilmaisu,
jota käytettiin
vihannesriveistä puutarhassa.
Oltiin Jumalan Puutarhassa.
Kalamos yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.
Re: Mystinen luku 153 eli Pietarin Kalansaalis
Oho.
Luku 153 on myös viiden pienimmän positiivisen kertoman summa!
1!+2!+3!+4!+5! = 153
Eli
1*1+1*2+1*2*3+1*2*3*4+1*2*3*4*5 = 153
Luku 153 on myös viiden pienimmän positiivisen kertoman summa!
1!+2!+3!+4!+5! = 153
Eli
1*1+1*2+1*2*3+1*2*3*4+1*2*3*4*5 = 153
Gal 6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!