Perheeni ja oman kutsun puolesta

[Angelicus]

Viesti Kirjoittaja Angelicus » 25 Loka 2022, 12:56

Laitoin hakuun sanan 'perhe' ja tämä tuli vastaan. Voimme jokapäiväisessä elämässämme olla kuuliaisia Jumalalle siten, että Sana on ensijaisena ohjenuoranamme: rakastakaa lähimmäisiänne.
Perhe, sellainen meillä jokaisella on, olemmehan syntyneet joillekin vanhemmille, vaikka itse emme olisikaan perustaneet perhettä. Jopa rikkoutunutkin perhe, on perhe. Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi ja omaksi kuvakseen.
Emme saa unohtaa taaksejäänyttäkään perhettämme, vaan antaa kaikki anteeksi ja rukoilla hengellistä paranemista jokaiselle silloiselle perheenjäsenellemme. Rikki mennyttä ei saa ehjäksi, mutta jokapäiväinen anteeksianto parantaa omia haavoja. Kenties mieleen nousee jo unohtuneita tapahtumia ja mieli on taas vereslihalla kaikesta koetusta.
Siltikin, että ottaa luonnolle, muuta hoitokeinoa ei ole kuin anteeksiantaminen. Ihmissuhteiden hoito alkaa lähimmistä. Miten voi vihollistaan rakastaa, jos lähisuhteissakin takkuaa?

Tällaisia ajatuksia viime vuoden lokakuulta. Aina ajankohtaisia. Kauniita kevätpäiviä jokaiselle!