Shalom
Hyvä huomio tämä jae. Tämä toi toisenkin tärkeän huomion esiin. Jättää, hyljätä esiintyy myös tässä yhteydessä. Hylkääminen tulee vastaan Raamatun valossa erittäin vahvasti Jeesuksen kärsimyksessä. Golgatan ristinpuulla:
Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
(Matt. 27:46)
Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
( Mark. 15:34)
Kokoontuminen on mainittu myös 2. Tessalonikalaiskirjeessä
Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet
(2. Tess. 2:1)
älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
(Hebr. 10:25)
Joskus mekin olemme hyljänneet Jeesuksen ristinpuulle. Emme ensin halunneet lähteä seuraamaan Häntä. Ajattelen, että sen tulee olla muistona samanlainen naulanjälki Hänen ruumiissaan, kun päätin lähteä seuraamaan Häntä. Muuten Hän olisi jäänyt minulle vieraaksi ja riippuisi edelleen siellä ristillä haavoitettuna ja ristille naulattuna.
Nyt Jeesus on minulle Lunastaja. Hän oli ristillä, mutta koska Hän elää, niin kaikki naulat ja piikkikruunukin on nyt poistettu Hänen yltään.
Hän ei ole enää haudassakaan, koska Jeesus Kristus nousi kolmantena päivänä ylös. Jeesus on niissä, joissa Hänen Isänsäkin on.
Missä on Isä, siellä Hänkin pysyy. Ristillä ei ole Isää, siksi siellä on tyhjää. Siellä on aina paikka, jossa on syntimme kannettu. Isä ei ole siellä, missä on hauta, koska kuollut ei voi elää. Ja meidät herätettiin kuolemasta elämään, koska Jeesus kuoli puolestamme ja me nousimme elämään kasteen kautta Jumalan voimasta. Me elämme Herrallemme Pyhän Hengen voimassa ja kasvamme edelleen Jumalan tuntemisessa.