Hyvin samanlaiset kuin sinulla on minunkin tuntemukset ja ajatukset!
En tosin ole ollut tekemisissä helluntailaisissa "piireissä", joten en tietysti pysty arvioimaan sitä hengellisyyttä, jota siellä on. Kaikissa kirkoissa ja seurakunnissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa. Eihän niistä mikään täydellinen ole. Oma sydämen asenne ja suhde Jeesukseen onkin se ratkaisevin ja tärkein asia.
Itse olen tälläinen "kurja" luterilainen, joka ei tosin käy koti kirkossaan. Varmaan pitäisi mennä.
Joskus olen käynyt adventtikirkossa ja vapaakirkossa, joten jotain kosketuspintaa on myös muihin seurakuntiin. Siis vähän niinkuin hukassa, että mihin menisin... Elämäntilannekin on haastava: lapset, mies joka ei ole uskossa, työ, joten kokouksissa ja seurakuntien tilaisuuksissa en ole käynyt. Tämä on lähinnä "uskoa yksin kotona" tällä hetkellä.
Olen myös miettinyt tätä kokemusten kautta uskomista, ja tullut siihen lopputulemaan, että parempi olla ilman suuria hengellisiä kokemuksia, kuin ylpeillä niiden kera. Ja parempi sairastaa Herrassa, kuin olla terveenä maailmassa.
Se Hengen täyteys, mikä meillä on, kun otamme vastaan armon evankeliumin, on tässä elämässä ylittämätön.
Kolossalaiskirjeen vastaanottajia hämmensivät sellaiset opettajat, jotka väittivät voivansa antaa jotain enemmän, he lupasivat vajoamista näkyihin (Kol 2:18). Heillä oli määrätty harjoitusohjelma, jota seuraamalla uskovat voivat saavuttaa tämä korkeamman tason elämän (2:8,16,20).
Ihmisluonto on haluton kestämään heikkouden, synnillisyyden ja rajallisuuden tunnetta. Se ei tahdo mukautua siihen päivittäiseen todellisuuteen, että emme voi elää ilman likaisia astioita, kuluneita hermoja ja hellittämätöntä taistelua lihaa vastaan. Ja niin kolossalaisetkin alkoivat etsiä sellaista Hengen täyteyttä, jossa he hurmahenkisyyden siivin voisivat leijailla kurjien, kamppailevien ja maallisten uskovien yläpuolella.
He halusivat jättää "pelkän" Kristuksesta ja uskonvanhurskaudesta nauttimisen ja päästä yksin uskosta opetuksesta eteenpäin. Paavali koettaa osoittaa kuinka huimaavan hengellisen kokemuksen tekeminen kaiken keskukseksi johtaa aina lakihenkisyyteen: "Älä tartu", "älä maista", "älä koske" (Kol 2:21).
Uskova sensijaan on kutsuttu tavoittelemaan sitä, mikä on ylhäällä ja missä Kristus on (3:1). Sillä Kristus on kaikki (3:11) ja kaikki täyteys asuu hänessä (1:19).
Kristityt aaltojen heiteltävänä
Raamattuopisto 14.05.2003, täydennetty 12.07.2005, Olavi Peltola