
Tässä katso7 toi esiin toisen termin, eli täyden miehuuden, ja sepä juuri sopivasti osuukin siihen mitä tarkoitin; eli ei se maito / kiinteä ruoka ole ollenkaan niin yksikäsitteinen asia, kuin mitä tuo Sinetin lainaama kirjoitus antaisi ilmi. Se löytyy muuten täältä: http://raamattusivut.fi/?cat=46
Kysymys maidosta ja kiinteästä ruuasta on varsin monitulkintainen. Peruslähtökohtana voidaan pitää kuitenkin sitä, ettei siirtyminen maidosta suinkaan tarkoita valmiutta opettaa, kuten tuo linkki erheellisesti opettaa. Siinä on menty aika monen aidan yli rymisten...

Nimittäin, Paavali antaa varsin selkeän määrittelyn sille kuka tarvitsee maitoa ja kuka ei:
Eli maitoa tarvitsevat ovat lihallisia, ja heidän keskuudessaan on epäsopua ja riitoja. Niin kauan kun ihminen on lihallinen, hän ei siedä kiinteää ruokaa. Lihallisen seurakunnan tunnusmerkeiksi voidaan tunnistaa riidat, epäsovut, puolueet ja puolueellisuudet, kateus, kaunat yms. jotka erottavat seurakuntalaisia toisistaan ja jakavat seurakuntaa.1 Kor 3 kirjoitti:1 Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
4 Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?
5 Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.
Jokainen tietää, ettei vauva tule täysikasvuiseksi siinä vaiheessa kun hänelle aletaan syöttää kiinteää ruokaa. Siitä alkaa vasta nuoruus, joka aikanaan päättyy täyteen aikuisuuteen, jolloin ihminen on valmis opettamaan muita.
Maito on nimenomaan valmiita perusoppeja, valmiita siinä mielessä että ne voidaan omaksua pureksimatta. Puhun "kiinteästä ruuasta" koska se on oikeampi käännös kuin "vahva ruoka". Kiinteälle ruualle on ominaista se, että sitä on pakko pureksia, sitä ei voi niellä sellaisenaan.
Vasta kun ihminen on valmis ymmärtämään, että monissa asioissa on paljon eri näkökulmia, joista moni voi olla samanaikaisesti oikea, hän on valmis kiinteään ruokaan. (Jos jossakin asiassa ei olisi kuin yksi ainoa mahdollisuus tai tulkinta, sehän olisi juuri maitoa). Myöskin toisten kristittyjen tuomitseminen tai huonompana pitäminen on merkki siitä että ei vielä kestä kiinteää ruokaa.