Erään taiteilijaveljen uni jokin aika sitten
Lähetetty: 11 Marras 2016, 15:22
Tullut mailiini tänään 11.11.2016
Veli kertoo omin sanoin näin:
Tästä on jo jonkin aikaa kun näin kaksi peräkkäistä unta jotka jäivät vahvasti mieleeni ja ajattelin että sinä olet varmasti parempi tulkitsija niille.
Ensimmäinen uni meni näin.
Olin ateljeessani ja oli ilta. Huomasin että sinne oli ilmestynyt valtava määrä erilaisia valaisimia, jokaisella pienelläkin tasolla oli jos jonkin näköinen valo.
Valaisimet olivat kaikki erilaisia, osa oli yksinkertaisen näköisiä kynttilöitä ja seassa oli todella koristeellisia moniosaisia valaisimia.
Osan jalustat olivat selvästi jotain jalometallia ja osa ikään kuin savesta tehdyssä jalustassa.
Hämmästelin sitä unessani ja mietin kuka on tuonut näin paljon valoja ateljeeheni.
Muistelin miettineeni että kuinka minä saan lähtiessäni kaikki sammuksiin kun ei niitä voi yöksi palamaan jättää tai muuten syttyy tulipalo.
Oli jo myöhä ja tein lähtöä kotiin ja aloin sammutella valoja yksikerrallaan.
Vihdoin olin saanut kaikki sammutettua yhtä lukuun ottamatta joka oli kaksihaarainen kynttelikkö, mutta toimi sähköllä.
Aina kun naksautin katkasijasta toinen valo sammui ja toinen syttyi eikä sitä kerta kaikkiaan saanut sammumaan joten jätin sen lopuksi siihen.
Kun lähdin ovesta ulos ateljee näytti jo hyvin hämärältä ja ulkona oli vastassa hyytävä pimeys joka tuntui niin kuin jokin olisi vaaninut niskassa.
Tähän uneni loppui jonka jälkeen alkoi uusi uni.
Toinen uni oli myös erikoinen.
Olin nimittäin täällä paikallisessa marketissa ja kaikki ihmiset istuivat lattialla.
Menin myös istumaan ja ihmettelin että mikäs täällä nyt on.
Vieressäni istui eräs tämän kylän nuori nainen jonka tunnen ulkonäöltä, hän oli töissä siellä sillä hänellä oli kyseisen kaupan paita päällä.
Olimme leipä hyllyjen kohdalla ja hänellä oli kädessään jo osittain syöty patonki. Katsoin häntä ja huomasin että hän itki.
Tunnelma kaupassa oli jotenkin epätoivoinen. Tajusin että täällä on nälkäisiä ihmisiä. En ottanut itse mitään, mutta en ollut yhtään nälissäni.
Uni loppui tähän.
Hämmästyttävää vieläpä on se että oikeassa elämässä tämä kyseinen nainen on nyt todellakin tullut tuohon unessa olleeseen markettiin töihin. Hän ei siis ollut vielä silloin siellä töissä kun tämä uni näytettiin.
Veli kertoo omin sanoin näin:
Tästä on jo jonkin aikaa kun näin kaksi peräkkäistä unta jotka jäivät vahvasti mieleeni ja ajattelin että sinä olet varmasti parempi tulkitsija niille.
Ensimmäinen uni meni näin.
Olin ateljeessani ja oli ilta. Huomasin että sinne oli ilmestynyt valtava määrä erilaisia valaisimia, jokaisella pienelläkin tasolla oli jos jonkin näköinen valo.
Valaisimet olivat kaikki erilaisia, osa oli yksinkertaisen näköisiä kynttilöitä ja seassa oli todella koristeellisia moniosaisia valaisimia.
Osan jalustat olivat selvästi jotain jalometallia ja osa ikään kuin savesta tehdyssä jalustassa.
Hämmästelin sitä unessani ja mietin kuka on tuonut näin paljon valoja ateljeeheni.
Muistelin miettineeni että kuinka minä saan lähtiessäni kaikki sammuksiin kun ei niitä voi yöksi palamaan jättää tai muuten syttyy tulipalo.
Oli jo myöhä ja tein lähtöä kotiin ja aloin sammutella valoja yksikerrallaan.
Vihdoin olin saanut kaikki sammutettua yhtä lukuun ottamatta joka oli kaksihaarainen kynttelikkö, mutta toimi sähköllä.
Aina kun naksautin katkasijasta toinen valo sammui ja toinen syttyi eikä sitä kerta kaikkiaan saanut sammumaan joten jätin sen lopuksi siihen.
Kun lähdin ovesta ulos ateljee näytti jo hyvin hämärältä ja ulkona oli vastassa hyytävä pimeys joka tuntui niin kuin jokin olisi vaaninut niskassa.
Tähän uneni loppui jonka jälkeen alkoi uusi uni.
Toinen uni oli myös erikoinen.
Olin nimittäin täällä paikallisessa marketissa ja kaikki ihmiset istuivat lattialla.
Menin myös istumaan ja ihmettelin että mikäs täällä nyt on.
Vieressäni istui eräs tämän kylän nuori nainen jonka tunnen ulkonäöltä, hän oli töissä siellä sillä hänellä oli kyseisen kaupan paita päällä.
Olimme leipä hyllyjen kohdalla ja hänellä oli kädessään jo osittain syöty patonki. Katsoin häntä ja huomasin että hän itki.
Tunnelma kaupassa oli jotenkin epätoivoinen. Tajusin että täällä on nälkäisiä ihmisiä. En ottanut itse mitään, mutta en ollut yhtään nälissäni.
Uni loppui tähän.
Hämmästyttävää vieläpä on se että oikeassa elämässä tämä kyseinen nainen on nyt todellakin tullut tuohon unessa olleeseen markettiin töihin. Hän ei siis ollut vielä silloin siellä töissä kun tämä uni näytettiin.