Kauniisiin revontuliin näytti päättyvän tämä vuosi,
mitä voikaan tuleva vuosi meille tuoda tullessaan..!

linkki tekstiin: http://rovasti.fi/node/246Aito ilontunne on lahja. Sen puuttuminen ei merkitse, että olemme Jumalan hylkäämiä. Ilon kokeminen on etuoikeus, ei vaatimus. Jos se sinulla on, älä pakota toista siihen. Joitakin elämänkohtalot ovat johtaneet niin, ettei koskaan tunne oppivansa syvästi iloitsemaan. Nauraessaankin itkee. "Tääll' on mun paha olla vaivojen vainiolla'' (Achrenius).
Vaikka tänään ei ehkä ilo remahdakaan esiin olemuksestamme, niin eikö sittenkin etsiessämme Vapahtajaa avuksemme meillä jo ole salattua iloa elämässämme? Se ei ehkä ole iloa tunteissa. Se on hiljaista kiitollisuutta siitä, että on paikka, jonne voi mennä tuskaisena ja vaivattuna: "Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä , (Ps 71:3). "Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani." Vaikka koen itseni sekavaksi ja epävarmaksi, niin hän on sanan lupausten mukaan selvä ja varma. Hän on kallio, joka kestää silloinkin, kun koko maan piiri vapisee.