Pelastussanoma

Raamattu kertoo Johanneksen 8. luvussa syntisen naisen kivittämisyrityksen jälkeen kansalle tärkeästä asiasta, laista ja mielihaluista. Laki on sana ja sen kirjain, mutta nämä Jeesuksen sanat puhuttelevat: ”Minä menen pois, ja te etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla.”

Se joka on syntiin mieltynyt, sitä on mahdoton auttaa!

Tätäpä ihminen ei oikein millään ymmärrä ja syyttää siitä Jumalaa, että Hän on vastuussa tekemästään, jos kerran on olemassa. No Jumala tuli vastaan sen verran, että tarjosi itsensä tapettavaksi, kuoli ristille, jotta minä, sinä ja kaikki jumalattomatkin saisivat elämän.

Jos Jumala olisi tehnyt ihmisen, joka ei lankeaisi syntiin, niin Hän olisi joutunut luomaan elottomia robotteja, zombeja, joilla ei olisi omaa tahtoa.

Ja jos Jumala olisi näyttäytynyt ihmisille joka paikassa, eikä uskoa näin tarvitsisi, olisimme juuri niitä orjia, joista Joh. 8. luvussa puhuu, Abrahamin lasten orjia, joilla ei koskaan sydän olisi lapsenmielinen, vaan orjamielinen.

Mutta koska vapaassa tahdossa oleva ihminen on mieltynyt syntiin, niin häntä ei voi pelastaa, jos hän ei itse tahdo tulla pelastetuksi. Niinpä ne ihmiset, jotka haluavat elää Jumalan tahdon mukaan, inhoavat itsessään olevaa syntiä ja haluavat koko sydämestään päästä lopulta synnittömyyteen Jumalan luo, vain heihin Kristuksen veri pääsee vaikuttamaan.