Pelastussanoma

Tämä vastakkainasettelu jakaa seurakunnan rankasti kahtia. Näemme itsemme synnittömiksi armahdettuina syntisinä tai synnistä armahdettuina synnittöminä. Erona on provokatiiviseksi mennyt näkemys siitä, kuinka halukkaasti/haluttomasti me teemme syntiä.

Synnittömänä itseään pitävä näkee että syntinen se himoaa syntiä uudelleen ja uudelleen ja rukoilee sitten ”haukionkala” syntinsä anteeksi, aivan kuin Jeesus olisi jokin syntien anteeksiantoautomaatti. Kuitenkin todellisuudessa syntiseksi itsensä laskeva kavahtaa ja karttaa syntiä, mutta edelleen näkee Jumalan kirkkauden olevan omalle olemassaololleen aivan liianpolttavana ja siksi tarvitsee Jeesuksen armon veren suojan joka ikinen päivä.

Synnittömäksi itsensä näkevä taas kokee että hänet kerran armahdettiin ja nyt hän saattaa elää synnittömänä elämänsä loppuun saakka. Kuitenkin tässä koitan valaista mitä tämä omavoimainen synnittömyys todellisuudessa kumminkin on.

Minä kuulun niihin jotka karttaa syntiä mutta silti kokee itsensä syntiseksi ja saa armon joka päivä ja siksi tiedän varmuudella (pelastusvarmuus sydämessä) tulevani täysin synnittömänä Jumalan eteen Jeesuksen veren puhdistamissa vaatteissa.

Synnittömyys ei ole maailmassa mahdollista kenellekään ihmiselle ja tässä kohtaa astuu vuorisaarna esille vahvasti. Nimittäin ihan ensinnäkin, jos rikot yhdenkin käskyn, olet rikkonut ne jo kaikki. Paha lähtökohta!

Jeesus sanoi: Jos silmäsi katselee jotain himoiten, revi se päästäsi ja heitä pois, jotta sielusi pelastuisi. Samoin käsi, samoin jalka… jne. Jos olet syvissä ajatuksissasi tehnyt syntiä, olet sen jo tehnyt!

Adventistilapsena voin sanoa nähtyäni oman kirkkokuntani sapatinviettoa sieltä aivan lapsuudesta saakka, että jos ajatuksesi sapattina vain käväisee muualla kuin Herralle pyhitettävän päivän kunniaksi tarkoitettuun, olet rikkonut sapattikäskyn Jumalan kaikki läpäisevän täydellisyyden mittarien edessä. Tätä tapahtuu joka ikinen sapatti, jokaiselle sapatinviettäjälle ja se on vain faktaa!

No sitten mennään sinne synnin alkujuurille, miksi Adam ja Eeva teki syntiä syödessään puusta? Eikös puusta syöminen ole aika pikku juttu, viaton teko jonka olisi voinut Jumala melkeenpä kohauttaa harteita ja huokaista, ”lapselle sattuu kaikenlaista” ja sanoa että, noh, lausu yksi ”Ave Maria”, niin se on sillä kuitattu.

Eihän puusta kielletyn hedelmän syöminen lue edes kymmenessä käskyssäkään, joten miten se voisi olla jokin synti?

Miksi sitten se puusta syöminen oli niin älyttömän omituinen juttu? Siksi koska se oli enää vain käytännön teko Jumalaa vastaan ja itse asiassa se varsinainen pahin teko oli jo käyty Eevan ajatuksissa, ennen kuin tämä otti hedelmän käteensä ja söi. Eevan synti nimittäin oli se, että kun käärme oli kyseenalaistanut Jumalan sanat, sanomalla ”onko Jumala tosiaan niin sanonut”. Tämän koukun nielaiseminen ja asennemuutos Jumalaa vastaan oli Eevan ensimmäinen synti. Hän siis epäili Jumalaa!

Kyseessä ei siis ollut varsinaisesti kokonaisuutenakaan mikään teko, vaan syvällä sisimmässä oleva muutos, josta tuli synti jota sitten teko seurasi jälkijunassa.

Tämä oli hento, ohuen ohut lanka, joka meni poikki, kun Eeva nielaisi syötin. Kuitenkin se pienen-pieni ohut lanka katkaisi ihmisen ja Jumalan suhteen.

Mennäänpä siis rankempaan, toiseen ääripäähän. Me olemme kaikki yhtä mieltä että murha tai raiskaus tekona on jo varsin tuomittavaa. Mutta ajatuksen tasolla niistä kumpikaan eivät ole mikään rikos.

Oletko sinä siis tekojesi uskossa sitä mieltä että pedofiili on Jumalan silmissä vasta sitten syntinen pedofiili, kun hän tekee tuon kammottavan tekonsa?

Tämä on ajatuksena ääripää… ota huomioon, mutta yhtä kaikki, teko on vain yksi syntiteko ajatuksen tasolla, siinä missä Eevan ajatuksetkin olivat ennen hedelmän syöntiä, kun hän vasta antoi vankkumattoman luottamuksen horjua Jumalan sanoista, älkää tästä puusta syökö ja jos niin teette, niin teidän on kuolemalla kuoltava. Teko tuli vasta sen jälkeen kun se oli päässä ajateltu!

Raamattu sanoo, että pienikin hapatus pilaa koko taikinan, joten hiuksen hieno pienikin uskon horjuminen Jumalaa kohtaan, oli hapatuksen alkusiemen, joka hapatti koko maailman. Siksi synti ajatuksen tasolla on vakavaa!

Tästä syystä minä pidän itseäni täysin syntisenä, koska minä epäilen ajatuksen tasolla vähän väliä Jumalaa, johon minun pitäisi uskoa koko sydämestäni. Minussa ei ole uskoa edes sinapin siemen vertaa, joten siksi minä tarvitsen joka päivä Jeesuksen Kristuksen vapahtajamme Golgatan veren anteeksiannon. En minä suinkaan ole enää mikään syntipukki, kuten olin ehkä joskus ja jonkun silmissä ainakin. En minä enää niitä jaksa muistella. Katson eteenpäin ja vältän syntiä niin paljon kuin siihen suinkin kykenen. Tiedän silti etten kelpaisi koskaan tällaisena, ilman Jeesuksen armon verta.

Eräs korkea-arvoinen tuomari sanoi aikoinaan että lakia ei ole tehty niitä varten, jotka haluavat noudattaa lain tarkoitusta, vaan niitä varten jotka haluavat noudattaa vain lain kirjainta. Tässä on suuri ero sydämen tasolla. Elikkä juuri tässä astuu voimaan sydämen tahto ja sydämen halu olla lain alla. Lain rikkoja rikkoo lakia aina siitä lähtökohdasta että hän mielessään kiertää lain kirjaimen, eikä kunnioita lain tarkoitusta, vaan etsii kirjoitetusta laista porsaanreikiä tekonsa toteuttamisen selitykseksi.

Ajatuksemme ovat siis valtavasti merkityksellisemmässä asemassa kuin itse tekomme.

Sama asia kuin insinööri suunnittelee koneen tai arkkitehti talon. Ei kukaan mene pihalle ja ala rakentaa taloa tai mene pajaan tekemään konetta, ellei ole ensin miettinyt asiaa, millaisen tekisin, milloin ja miten sen tekisin jne. Kaikki lähtee ajatuksesta ja suunnitelmista toteutukseen.

Samoin seksuaalisuutemme alueen rikokset, ne lähtee siitä että alamme katsella seksuaalisväriteisiä kuvia vaikka netissä, himoita jotain henkilöä, jonka näemme kun kuljemme jossain, tai katsella pornoa ja haaveilla sitte jostain joka johtaa siihen tekemiseen. Siinä ajatusvaiheessa me jo muodostamme suuren synnin itsellemme vaikka kuinka se kiistämme juuri sillä lain kirjaimen kiertämisellä, en ole tehnyt ”vielä” mitään.

Samoin katkeruutemme ajatukset kun joku on loukannut tai tehnyt meille väärin. Mietimme niitä syvällä sisimmässä ja muodostamme syntitaakan. Vain ajatuksen jälkeiset tekomme on enää synnin ulkoinen muoto. Siksi Jeesus sanoi vuorisaarnassa että hakkaa se irti mutta kun se on jo sydämessä tehty, niin ei ole järkeä hakata kättä tai repiä silmää. Se on turhaa ja syntiä sekin kaiken huipuksi.

Lähes kaikki kristityt tuppaavat ajattelemaan että syntiset ajatukset eivät ole syntiä jos emme päästä niitä teoiksi. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa ja siksi Raamattu kehottaa enemmän kuin monesti nöyrtymään ja ilmestyskirjassa varoitetaan juuri tästä: ”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.” Näin asian kuittaa Johanneksen saama ilmestys Patmoksella jotakuinkin n. 60 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen.

Älkää siis missään nimessä ihmetelkö miksi Jumala on tehnyt lopunaikojen pelastussuunnitelman jota olen armossa saanut tällä www saitilla julistaa. Tämä tapa korjata sato, mahdollistaa näiden asioiden korjaamisen ja Jumalan seurakunnan kasvun täyteen lukuun. Muutenhan karitsan häät olisivat hyvin pienellä porukalla pidetty.