Pelastussanoma

Viimeisten kuukausien tapahtumat on laittanut minut koville, kovemmalle kuin vuosiin ja olen joutunut kohtaamaan aikamoisia mörköjä ja oman periksi kaikessa antavan luonteeni. Olen kuitenkin ollut suht hiljaa ja odotellut Jumalalta merkkiä tai sitä sähköiskua joka pistää minut taas liikkeelle. Se tuli tässä muutamia päiviä sitten kahden unen muodossa.

Nyt kun olen joutunut miettimään aikani viimeaikaisia tapahtumia ja laitoin tänä iltana nukkumaan, niin jouduinkin Herran puhutteluun ja Hän pisti minut kirjoittamaan. Ei ole eka kerta!

Herra kohotti minulle Jeesuksen vertauskuvan ja sanoi että moni pahoittaa mielensä todella pahasti mutta kun sinulle on annettu ymmärtää pelastussanoman pohjimmainen tarkoitus, niin se kaikki mikä aiheuttaa kauhua, onkin vain pelastusta ja armoa.

Jeesus kertoi kylvämisestä vertauskuvia opetuslapsille, joissa pohjustukseksi hän mainitsi miten tärkeää on kylvää hyvään maahan koska vaikka siemen olisi kuinka hyvä, niin maaperä ei ehkä sittenkään ole siemenelle otollinen ja se kuihtuu pois tai linnut nokkivat siemenen jne.

No jos ajatellaan asiaa, niin kaikkina aikoina on seurakuntayhteydessä erilaisia maaperiä ja kaikilla samanlainen siemen, joka tulee kuulemisesta MUTTA kuitenkin VAIN Kristuksen sanan kautta, ei muun sanan tai sanoman.

Tuon jälkeen Jeesus kertoi opetuslapsille puhuvansa vain vertauskuvin koska on kahdenlaista kuulijaa ja Henki meissä puhuu sen mille hengetön ei ymmärrä vaikka kuinka kuuntelisi. Tämä on minun oma ajatukseni siitä ja siksi seuraava on erittäin merkityksellistä, nimittäin: Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.

Mutta kun laiho kasvoi yhdessä, niin pian luste tuli näkyviin ja nuo ihmettelivät että miten on mahdollista että samasta siemenestä kasvaa väärää viljaa, rikkaviljaa, joka on aivan viljan näköinen muttei kypsyttyään elonleikkuuseen asti, enää olekaan, vaan sen oli vihamies salaa istuttanut yöllä kenenkään huomaamatta.

Palvelijat kysyivät että kokoammeko viljan, johon isäntä sanoi että sitokaa ensin rikkavilja kimppuihin ja kootkaa sitten vasta oikea vilja, ettette samalla vahingossa kokoa lustetta mukaan.

Niinpä elonkorjuuaikaan luste joka annettiin kasvaa viljan mukana lähes loppuun saakka, erotettiin pois ja kerättiin kimppuihin.

Tämä on lohdullinen teko kun ymmärtää sanoman ja vertauskuvallisen tulkinnan, koska vertaus päättyy tähän, eikä luste enää jää lusteeksi, vaan se jauhetaan kaupungin ulkopuolella, kuin viini joka poljetaan ja sen mehu roiskuu 1600 vakomitan päähän. Kunnes se viini kypsyy ja sille annetaan uusi leili. Pelastus joka päättyy onnellisesti myös lusteelle, jonka vuoksi me vuodatamme nyt kyyneleitä.

Mitä kauemmin olen julistanut pelastussanomaa, sitä rakkaammaksi tämä tulee armossa, joka on mittaamattoman suuri ja millään muulla tavoin korvaamaton Golgatan veren vuodatus.