Unet puhuttelevat ja opettavat

Taustaksi:

Olin ollut muutaman vuoden postimyynnin kohteena ja ostanutkin jo yhtä ja toista vaatetta itselleni. Katselin välillä ihmetellen miksi on niin vaikea löytää mikä olisi tänään päälle pantavaksi.

Vuonna 2009 20 pv. helmikuun aamuna uni opettaa:

Katselin ihmeissäni, kun koko lyhyen kotitieni edeltävä tie oli laidasta laitaan täynnä vaatepinkkojani, ettei kukaan päässyt kulkemaan.

Seuraava lyhyt katsaus, kääntäessäni päätäni, oli näkymä autostani, jossa oli peräkärry ja siinä kuljetin varaosia.

Ajattelin samassa: Koska en kuljeta autoni varaosia peräkärryssä, miksi pitäisi olla vaatteita kaiken varalta joka lähtöön.

Kiitin Jumalaa opetuksesta ja poistin postimyyntiesitteet silmistäni roskikseen.

Liedossa 7.4.2009

---

Uni lauantai- aamuna 27. 10. 2007

Taustatiedot:

Sain loppukesästä kutsun tulla Betel-kirkkoon pitämään musiikkisaarnan. Lupauduin, mutta olin siitä lähtien epävarma, onko se Jumalan tahto vai ei. Rukoilin ja odotin Jumalalta vastausta. Raamatun jakeita välillä tuli kohdalleni, joissa kehotettiin kiittämään ja ylistämään Herraa. Olinhan Jumalalta saanut laulun lahjan syntymälahjana, sitten korvasairaus, ääniyliherkkyys, esti minua jo 10 vuotta sitten laulamasta, mutta olin saanut armon parantua Israelissa 2 vuotta sitten ja juuri toivomukseni mukaisesti, että selviäisin tavallisesta elämästä. En pyytänyt saada vielä laulaa, se tuntui itsekkäältä ja tunsin sisälläni Jumalan odottavan minulta nyt jotakin muuta.

Kokosin suurista epäilyistä huolimatta kuitenkin lauluohjelman alkusyksystä, olinhan saanut jo muutamia kokemuksia laulaa Jumalan kunniaksi ja kiittää häntä. Mieheni soitti ohjelman ja lauloin mukana tunnustellen uskaltamistani laulaa, peläten korvieni puolesta; tarkoitus oli katsoa ohjelman kesto. Heti seuraavana yönä uneni oli tosi vaikeaa, aivan kuten ennen paranemistani. Äänen voima ja korkeus olivat vaikuttaneet uneni vähenemiseen. Sen jälkeen koin myös alkavaa oireilua korvassani ja sen ympäristön hermostossa kipuina. Päätin, etten laula ollenkaan, en harjoittele. Rukoilin apua siihen, että tietäisin voinko mennä laulamaan vai en. Vastausta ei tullut, mutta en perunut tilaisuutta mennä kertomaan paranemisestani, puhumaan ja laulamaan. Ajatukseni oli vain mennä uskoen, että Jumala auttaa sen tilaisuuden onnistumisessa niin puheen kuin sävelten sanomassa. En laulanut enkä harjoitellut mitenkään, paitsi kolmen laulun tekstit luin läpi.

Uni aamulla:

Tuli lauantaiaamu 27. 10. jolloin heti aamupäivällä tuli mennä hoitamaan tehtävä, johon olin lupautunut. Olin yöllä valvonut paljon, todennäköisesti yksi pitkä puhelu oli rasittanut korvani ja seuraukseksi vei unen. Aamulla lopulta nukahdin. Näin oudon unen. Katselin suurta, tyhjää autiomaan näköistä aluetta ja sen takana näkyvää kaupunkia ja siellä kohoavia rakennuksia, erityisesti erästä rakennusta, joka sieltä nousi esiin. Mietin: olisi kiinnostavaa mennä siellä käymään ja näkisi samalla, millaista aluetta ja luontoa se on. Kuulin puhuttavan, että sinne tarvitaan passi ja viisumi.

Katselin kuinka sen tyhjän alueen läpi joku ihminen juoksi sinne yli toiselle puolelle. Seuraavaksi olinkin jo itse jotenkin joutunut erään rakennuksen eteen, joka osoittautui olevan tulli. Tajusin meneväni Venäjälle. Tullimiehet istuivat huolettoman näköisinä portailla ja näyttivät ruskean taitetun aaltopahvinpalan olevan passi. He sanoivat: tänne täytyy tehdä omatekoinen passi. Näin minulle esitetyn passin sisällä olevan alkeellisesti liimatun valokuvan, ei mitään painettua, vaan henkilötieto-osakin oli käsikirjoituksella omatekoisesti tehty. Surkean näköinen. Mikään ei näyttänyt aidolta. Olin sitä mieltä, etten voi tuollaista tehdä.

Siihen heräsin ja saman tien sain selityksen. En voi omalla luvallani, omatekoisella luvallani mennä laulamaan ja puhumaan, tarvitsen Jumalan luvan. Se on virallinen ja oikea. Minun on otettava pois liiat laulut ohjelman lopusta. Se ei ole konsertti, oman tekemisen tuloksen näyttämistä, vaan Jumalan ylistystilaisuus. Sitten minulle tuli ajatussisältö, joka tulee puhua niiden kolmen poistettavan laulun sijasta ja loppuun liittää vain viimeiseksi tarkoitettu laulu. Näin koin jälleen, kuten lauluja sitovien tekstiosuuksien aikaisempien ajatusten yhteydessä, että tekstiosuuskin tuli Jumalalta.

Korjattuani tietokoneella tekstiosaan sisällön, joka täytyy puhua, niin menin Betelkirkkoon ja ajattelin: nyt vain Jumalan johdolla teen sen mikä on tarkoitus. Oli heittäydyttävä vain uskon varaan. Olin jopa itse suuresti hämmästynyt, että ääneni soi hyvin ja helposti puheäänestä lähtien, mikä ei valvomisen jälkeen tapahdu. Esityssisältö laulujen sanomaan tuntui menevät luonnollisen kauniisti ja sydämestä, samoin puheosuuskin. Ohjelman loppuosa oli juuri sopiva ja sisältöä täydentävä sekä viimeinen laulu hyvin koko ohjelman päättävä, kuvaten sitä kuinka suuri on meidän tarpeemme turvautua vain Jumalaan.

Tilaisuuden jälkeen sain kertoa luokseni tulleille ihmisille, etten harjoitellut ollenkaan, vaan tulin täysin uskon varassa Jumalaan tänne. Kaiken on tehnyt Herra Jeesus, minä vain tulin. He olivat tavattoman vaikutettuja siitä, että Pyhä Henki oli niin voimakkaasti koko ajan mukana.

Seuraavina päivinä sain huomata, etteivät korvani vioittuneet eikä unirytmini häiriintynyt. Sekin, mikä oli korvassani kipeytynyt viikkoja sitten tehdyn yhden laulukokeilun jälkeen, oli poissa. Herrani Jeesus oli halunnut koetella minun uskoani häneen ja halusi minun saavan vakuutuksen siitä, onko Hän antanut minulle luvan musiikkisaarnan hoitamiseen. Omalla luvalla ei ole syytä mennä Jumalan asialle, vaikka toiset niin tekisivätkin. Lupa tulee saada ylhäältä Valkeuksien Isältä. Suuri kiitos ja ylistys Jumalalle ja Karitsalle, Herralleni.

----

Uni aamulla 4. 4. 2007

Taustatiedot:

Iltayönä 3. 4. on ollut juutalaisen pääsiäislampaan uhraaminen ja sinä samana tiistai-iltana lauloin Liedon kirkossa kaksi pääsiäisaiheeseen liittyvää laulua Margit Muurisen säestyksellä. Olin mielessäni epätietoinen, mitä Jumala laulamisestani ajattelee; onko se ollut sopiva tehdä vai ei. Olen kuitenkin ajatellut sen olevan kiitokseni Jumalalle siitä, että olen saanut vihdoin selvitä tavallisesta elämästä Jumalan avulla pelkäämättä enää puheääniä ja puhumattakaan kaikkea muuta ja voin jopa laulaa.

Uni, johon heräsin:

4. 4. aamulla olin unessani jossakin Liedon kirkon katon korkeudella ja katselin ympärilleni. Joka paikassa kirkon ympärillä oli vettä, mutta näin kuitenkin veden alle pohjaan. Näin pohjassa laajalla alueella veden alla ihmisiä vierivieressä makaavan kyljellään ikään kuin istuvassa asennossa ja peitto korville vedettynä. Vesi aaltoili heidän päällään.

Herätessäni tajusin selityksen: ihmiset ovat kyllästyneet istumaan kirkossa passiivisina ja elämän laineet ovat sen jälkeen pyyhkineet heidän ylitseen jo kauan. He ovat nukkuneet ja nukkuvat; heidän sielunsa tila nukkuu edelleen sikeää untaan, huomaamatta vaaraa, että he samalla hukkuvat. He eivät huomaa, että heillä on Jumalan sana ja Jumala koko ajan lähellä saatavissa. SN

----

Joskus ennen joulua vuonna 1984 tai alkuvuodesta -85 näin erikoisen unen, joka jäi siksi hyvin pysyvästi mieleeni.

Olin unessa Turun rautatiepuistossa. Siellä oli penkki, jonka vierellä oli valkoinen muovipussi. Ei ketään ihmisiä ollut paikalla. Se näytti hyljätyltä ja unohdetulta. Lähestyin sitä ja otin sen katsoakseni mitä se sisältää.

Näin siinä ensimmäisenä kauniin kultasormuksen, jossa oli jokin loistava kivi. Seuravana oli paksu rannerengas, sekin kokonaan kultaa ja sitten kultainen, suuri viinikannu, jollainen on kirkoissa, koristeellinen ja jalokivillä kaunistettu. Aloin innolla penkoa kassia. Alla oli aina ja aina vain uusia kauniita, kultaisia esineitä, joita en selvästi tunnistettavina esineinä edes tajunnut ja sitten oli vain kultaharkkoja loppumattomiin aivan taivaanrantaan asti kapenevana jonona, kuin suora tievana, joka pieneksi pisteeksi katosi horisonttiin. Pussin pohjaa ei löytynyt.

Unessa jäin vielä ihmettelemään kenelle tämä kassi kuuluu. Seisoin ja mietin; vienkö sen jollekulle, poliisiasemalleko? Siihen heräsin.

En ymmärtänyt heti unta, mutta se jäi elävästi mieleeni ja ajattelin sitä silloin tällöin ja myös: ”tarkoittaakohan se jotain”? Pian huomasin, kuinka sydämestäni oli rakkaus melkein loppuun kulunut. Aloin rukoilla itselleni rakkautta. Siitä rukouksesta alkoi sydämeni lämpeneminen ja tunsin rakkautta ja avunantotarvetta jokaista puiston penkillä nukkuvaakin kohtaan. Se kuului löytämäni sormuksen sisältöön merkkinä rakkaudesta. Rannerengas muistutti minulle, kuten sormuskin, Jumalan aviolupauksesta ja uskollisuudesta: ”Hän joka sinut teki on sinun aviomiehesi” Jes. 54: 5. Mutta se myös kuvaa, ollessaan valtimoa vasten, iankaikkisen elämän lahjaa, jonka hän omilleen antaa. Jeesukseen uskovat kihlataan tässä ajassa hänelle ja Karitsan häät ovat myöhemmin.

Viinikannulöytö oli unessa löytämäni valkoisen muovipussin päällimmäisiä esineitä, mutta myös rannerengas, elämän ja uskollisuuden lupaus. Otin kohta sen jälkeen käyttööni valkoisen vihkiraamatun. Olin aloittanut aiemmin Uuden testamentin läpi lukemisen sillä tavalla, että kirjoitin ylös kaikki raamatun paikat, jotka koskevat aiheita, joista haluan kerätä kaiken kirjoitetun. Aiheita alkoi tulla niin paljon, että oli vaikea muistaa kaikki tekstit merkitä. Sama teksti saattoi pitää monta aihetta sisällään.

Ihmeellisiä Raamatun tekstien löytöretki- ja elävöitymistilanteita koin kaiken aikaa. Katsellessani kerran valkoista vihkiraamattuani, muistin uneni. ”Tämähän on se valkoinen muovipussi”, ajattelin. ”Sehän on lisäksi muovikantinenkin ja niin ihmeellisiä aarteita olen jo löytänyt sen sisältä.” Jeesuksen sovitustyön, viinikannun merkitys alkoi enemmän vain selkiytyä. Siksi se oli niin päällimmäisenä aarrekätkössä, joka ei kuitenkaan ollut mikään kätkö. Se pussihan oli unessani julkisella paikalla, kaikkien ulottuvilla ja kuitenkin aivan hyljättynä. Otin sen ja tässä se on. Tässä, kaikkien ulottuvilla olevassa raamatussa on parhaat aarteet.

Koskaan en elämässäni ollut haaveillut saavani maallista mammonaa, eivätkä ne olleet toivomuslistallani, eikä minulla mitään toivomuksia edes ollut mielessäni aina varhaisista elämän päivistäni asti. Kuitenkin näin aarteen löytämisestä unta. Jeesuksen sovitustyö oli siis varsinainen aarre nro 1, jota nyt olin syvemmin alkanut ymmärtää. Siihen sisältyi myös ensimmäisten esineiden tarkoitus. Se oli suuri ja kaunis viinikannu. Siitä ei olisi koskaan viini loppunut ja siitä riitti kaikille luoduille olennoille. Sitä Jeesus pystyi valmistamaan vaikka vedestä.

-----

Turussa keväällä v1979

Edelliseen uneen jotenkin liittyen, koin voimakkaan elämyksen, valveunen, jos sitä siksikään voi sanoa, mielteen juuri tapahtuvasta.

Uuden mieheni ja perheeni kanssa tarvitsimme toisenlaisen asunnon. Oli jo kolme lasta, kaksi pianoa päivisin äänessä yhtä aikaa tai laulu ja piano. Tunsimme tulevan tästä kaikesta häiriötä naapureille seinien takana.

Katselimme asuntoja ja kerran mennessämme linja-autolla erästä paikkaa katsomaan, tunsin äkkiä sen kulkuvälineen niin tutuksi, kuin olisin sillä matkustanut pitkän aikaa, vaikken koskaan ennen ollut siinä ollut. Sanoin miehelleni, että minusta tuntuu, että tulemme tällä linja-autolla vielä paljon kulkemaan. Mitä pitemmälle lähestyimme paikkaa, jota olimme menossa katsomaan, tunne vain voimistui. Aukeni männikköalue, pitkät puut ympäröivät teitä joka puolella ja lopulta tuli talo näkyviin, joka hämmästykseksemme oli L-muotoinen, jota juuri olimme etsineet, joka sopisi äänieristyssuunnitelmiimme. Keskusteltuamme talon omistajien kanssa ja ihailtuamme taloa, kokien sen sopivaksi kaikin puolin, huomasimme lopulta, että kaikki osatekijät menivät ihanteellisesti, jopa käsiraha oli sellainen, joka meille sopi sekä heiltä meille siirtyvä lainan suuruus.

Talo oli KALLIOON kokonaan rakennettu ja siitä laskeutui rinne alapihalle. Paljon kauniita mäntyjä ja muitakin puita oli tontilla. Miten suuri Jumalan johdatus tämä olikaan, eikä tunteeni, jonka ennakkoon koin linja-autossa näkemättä ja tietämättä paikasta yhtään mitään, ollut muuta kuin vahvistus Torniossa näkemäni unen olleen Jumalalta saatu.

Saimme rakentaa harjoitushuoneen kahden autotallin toisesta autotallista, joka oli L-muotoisen talon siipenä. Koska se osa talosta oli vähän alempana kuin muu asuinosa, sen väliin sai tehdä toisen eteisen ja portaat, jotka laskeutuivat alemmalla lattiatasolla olevaan huoneeseen. Näin runkoääni tuli estymään ja äänieristys tuli toimimaan erinomaisesti.

Tulin kokemaan tässä talossa suuret Jumalan siunaukset, hänen opettaessaan minulle sanaansa. SN

----

Uni Torniossa keväällä 1968

Olin elämäni tienhaarassa. Tornion opettajaseminaari lopetettiin ja tuli uuden työpaikan hakeminen eteen. Olin opettanut soittoa ja laulua sekä ollut musiikinlehtorin sijaisena ja saanut turvan vanhempieni kotoa asumisen ja lastenhoidon osalta.

Kemin musiikkiopiston rehtori Aaltonen soitti ja tarjosi minulle soitonopettajan tointa sieltä, mutta pian myös Turun musiikkiopiston rehtori T. Haapanen soitti tarjoten pianonsoiton- ja laulunopettajan tuntityötä. Olin vakavan valinnan edessä. Etelässä olisi ymmärrettävästi enemmän toimintamahdollisuuksia ja jo tutuksi tullut pohjolan alue olisi laajasti kenttänä edelleen.

Rukoilin Jumalaa auttajakseni turvautuen Jeesuksen nimeen. Oikea valinta oli mahdoton arvata. Mieheni oli lähtenyt jo alkuvuodesta -65 toisen naisen kanssa ja minun oli kahden lapsen kanssa pienituloisena soiton- tai laulunopettajana vaikea palkata apulainen ja maksaa asumisen vuokra. Luotin kuitenkin siihen, että Jumala vastaa ja auttaa.

Yöllisen uneni kautta hän vastasi. Olin siinä korkealla ilmassa, niin korkealla, että Suomi näkyi karttana allani. Katselin ja ihailin etelä-suomen puita. Lähestyin sen verran, että huomasin eron pohjoisen puiden mittaan nähden. Eteläsuomi oli erotettu paksulla mustalla rajalla pohjois-suomesta ja oli helppo siirtyä tarkastelemaan vuoroin pohjoisen ja vuoroin etelän aluetta. Keskisuomi oli siis kartasta poissa. Minulle ei sanottu mitään, mutta sain katsella ja valita.

Aamulla pidin sitä varmana, että minulle osoitettiin eteläsuomen paremmuus tällä tavalla. Olin ihastunut eteläsuomen luontoon, pitkiin, kauniisiin puihin ja tunsin sen olevan minulle oikea paikka.

Muutin ja koin apua järjestyvän. Asunnon sain edullisesti ja myös lastenhoitaja järjestyi. Aika-ajoin oli koetuksiakin, heidän lopetettuaan ja toisen hakeminen oli silloin edessä, mutta kuitenkin ajallaan järjestyi uusi hoitaja.

Olen tätä unta muistellut ajoittain elämän matkalla ja se on varmistunut minulle Jumalalta saaduksi.