Lampaan keritseminen
Nousi mieleeni marraskuun 8.
päivän aamuna ajatus Hyvästä Paimenesta, joka meitä huoltaa kaikin tavoin. Hän
etsii erillään kulkevat vaaran paikoista, kallion jyrkänteiltä ja kantaa
sylissään. Ohjaa laumaansa, pesee ja ruokkii sekä keritsee aika-ajoin. Ajattele
sitä. Hän ottaa syliinsä ja alkaa ottaa pois tuppo kerrassaan, kunnes on oikein
kevyt ja huojentunut olo. Kuinka iloisena lähteekään lammas keritsijänsä sylistä
uutta Jumalan antamaa kasvua syömään, keventyneenä, päästyään eroon likaisista,
painavista ja tukalista villoista. Ne ovat taakkana ja ahdistuksena. Herramme
sanoi: jättäkää kaikki taakkanne Herran huomaan. Ne tulisi todella suostua
jättämään hänelle.
Keritsemisenkin
tulisi tapahtua usein. Meidän silmämme avautuvat näkemään virheemme, jos
pyydämme Herraltamme silmävoidetta, nähdäksemme. Silloin aukeaa eteemme yksi ja
toinenkin huono luonteemme ominaisuus tai tapamme. Tulee katumamieli,
anteeksianomisen tarve. Senkin halun Jeesus herättää meissä. Silloin Hyvä
Paimen ottaa meidät syliinsä ja keritsee meitä, hänen riisuu syntimme pois.
Aina, kun tuomme ne Hyvän Paimenemme, Jeesuksen eteen, hän ottaa painolastimme
pois. Sen tulisi tapahtua usein.
Kunpa
pysyisimmekin aina iloisina, kevyinä ja vapaina. Silloin, kun taakat hänelle
jätämme, niin vapaudumme iloitsemaan. Sekin on suuri kiitoksen aihe.
Opetelkaamme kiittämään Herraa koko ajan, sitä taivaassakin tulemme tekemään.
Suuresta ilosta laulamme Karitsan virttä, Hyvän Paimenemme ylistyksen virttä.
8. 11. 2006 Sävy