Elämä kantaa vielä hetken, mutta siivet tummuvat ja nauru hiipuu. Mitä taivasta lapsi tänään katsoisi? Jos olisin lintu, räpiköisinkö öljyssä, vailla suuntaa? Jos susi umpihankien, ulvoisinko viimeistä kertaa? Päivä päivältä ympärillämme kaikki muuttuu katkerammaksi – silti emme pysähdy. Me syömme, juomme ja juhlimme, suljemme silmämme siltä, mitä edessä odottaa. Marssimme voittajina, mutta minne? Jyrkänteeltä alas – vapauden nimeen, vai tuhon? Jos olisin järvi, olisinko jo kasvanut umpeen? Ja jos vielä lapsi, katselisinko taivasta toivon vai epätoivon väreissä?
Ajatus perustuu kappaleeseen vapaus johtaa kansaa
Pohdintaa
Re: Pohdintaa
Anna elämän kantaa niin kauan kun Jumala sinut täällä maan päällä haluaa pitää. Elämä muuttuu paremmaksi- ei huonommaksi - niin kauan kun sinä kuljet jeesuksen kanssa. Kevät on tulossa - ja aurinko - tuomaan valoa ja lämpöä.
Kun olin nuori ja sain ensimmäisen lapseni sairastuin ennen laskettua aikaa. Sain kasvohalvauksen, verenpaine oli pilvissä,
kehooni kerääntyi nestettä valtavasti. Jouduin Kätilöopistolle seurantaan. Siihen aikaan ei saanut mitään hoitoja, lääkkeitä
vaan oelkkää odotusta. Se oli masantavaa, pelottavaa. Esikoiseni syntyi sitten vaikean ja pitkän synnytyksen jälkeen.
Vaikka oli syvä rakkaus vauvaan masennus jäi. Huuusin Jeesuksen puoleen.
Hoitajat huomasivat tämän masennuksen ja pakottivat minut lähtemään ulos, oli kaunis loppukesä. Kävin pienillä kävelyillä
auringossa ja masennus poistui. Kotiin päästyäni aoin sitten kävelemään vauvan kanssa joka päivä. Muutaman kuukauden kuluessa kasvojen halvaus parani, neste poistui kehostani ja verenpaine laski.
Olen vakuuttunut siitä että kävely tai liikunta on tarpeen jokaiselle meistä.
Kun olin nuori ja sain ensimmäisen lapseni sairastuin ennen laskettua aikaa. Sain kasvohalvauksen, verenpaine oli pilvissä,
kehooni kerääntyi nestettä valtavasti. Jouduin Kätilöopistolle seurantaan. Siihen aikaan ei saanut mitään hoitoja, lääkkeitä
vaan oelkkää odotusta. Se oli masantavaa, pelottavaa. Esikoiseni syntyi sitten vaikean ja pitkän synnytyksen jälkeen.
Vaikka oli syvä rakkaus vauvaan masennus jäi. Huuusin Jeesuksen puoleen.
Hoitajat huomasivat tämän masennuksen ja pakottivat minut lähtemään ulos, oli kaunis loppukesä. Kävin pienillä kävelyillä
auringossa ja masennus poistui. Kotiin päästyäni aoin sitten kävelemään vauvan kanssa joka päivä. Muutaman kuukauden kuluessa kasvojen halvaus parani, neste poistui kehostani ja verenpaine laski.
Olen vakuuttunut siitä että kävely tai liikunta on tarpeen jokaiselle meistä.
Re: Pohdintaa
Liikuntaa voi harrastaa ilman että on kännykässä sovellus, joka komentelee, jos et ole liikkunut tarpeeksi. Parempi kuunnella omaa kehoaan ja toimia sen mukaan. Nyt on vaan lumen alla edelleen se vaarallinen liukkaus, joten varovainen pitää olla ulkona liikkuessaan. Sisälläkin voi liikkua vaikka paikallakävelyä, joka varmaan on muistissa kouluajoilta, ainakin meillä vanhemmilla.