”Tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verollepantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." He menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.” Luuk. 2:1-20.
Mulla on ollu elämäni aikana monta yksinäistä Joulua, niin nytkin. Olen tottunut niihin jo, enkä enää sure. Avioliittoni aikana joka ikinen joulu 1985-2005 saakka vietettiin aina Kittilässä vaimoni kotona. Poikkeuksetta aina.
Äitini sanoi joskus, että voisitteko joskus viettää heillä Joulua, niin vaimoni oli aika ikävä näissä asioissa, eikä se koskaan halunnut muuta.
No lapset tottuivat, että joka Joulu vietetään mummolassa Kittilässä ja sinne ne aina menevät edelleen ja minä olen se yksinäinen, kuten oli äitinikin.
Onneksi ne soittaa ja käyttää videopuhelua jne. että saan aina nauttia hieman heistäkin.
Siunattua Joulua kaikille. Auta rakas Jeesus kaikkia yksinäisiä myös minuakin saamaan ilo, rauha, Sinun rakastava läsnäolosi ja ota yksinäisyyden tunne pois kaikilta meiltä Jeesuksen nimessä. Täytä rakas Jeesus se paikka joka meiltä puuttuu, rakastava lähimmäinen.
Ja olkaa onnelliset te joilla on puoliso, perheet.
Olen viettänyt myös monta Joulua yksin. Sisaruksilla omat perheensä ja he ovat omassa perhepiirissä.
Jeesus on meidän kanssamme tänäkin Jouluna. Ja joka päivä.
Muistetaan rukouksin heitä, jotka viettävät Joulua yksin! Ja läheisiä hoitopaikoissa.
"Kirkas aamu pian koittaa. Jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa. Kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton Kaiku sielussa soi. Meille kertoen: Voiton Jeesus matkaamme toi."