Jeremia 3

[Sanna]

Jeremia oli Jumalan kutsuma profeetta ja hänet oli kutsuttu saarnaamaan Juudealle luvusta 3 heidän synneistään.


Ihmiset eivät kuitenkaan kyenneet näkemään syntisen sydämensä seuraamisen hulluutta ja siitä seurannutta tyhjyyttä. Elävä vesi oli särkyneissä vesiastioissa.


Luvussa on siis raju kuvaus synnin ja tottelemattomuuden seurauksista. Sitä verrataan porton osaan, joka on huorannut missä vaan mahdollista. Ihmiset eivät siis olleet hylänneet Herraansa vain yhden rakastajan takia. He siirsivät Hänet ykkösijalta useiden rakastajien takia.


Koska Jumala kuvaa itseään aviomiehenä, sekä Juudaa että Israelin porttona, Hän on luvussa erityisen pahastunut siitä, että kansa, jolle Hän antoi varoituksen ja tuomion sanat, eivät tahtoneet hävetä ja silti kutsuivat Häntä Isäkseen jatkaessaan epäjumalanpalveluksiaan.


Heidän syntinsä, kuten hyvin usein meidänkään synnit, eivät olleet, eikä ole vain heidän ja meidän omia, vaan omalla toiminnamme me saastutamme myös maan.


Juuda ei kääntynyt synnintieltään, eivät, vaikka Jumala pidätti heiltä syys- ja kevätsateet. He eivät heränneet Jumalan vihastumiseen edes siinä kohtaa, kun luonto alkoi toimia toisin kuin yleensä.


Koska he olivat Jumalan kansaa ja kulkeneet Jumalan kanssa niin kauan, he oletettavasti uskoivat, että he olivat koskemattomia. Että Jumala katsoo synnit sormien läpi. Siis jos syntejä edes on. Mitä heille voisi sattua?


Luku 4 jatkaa varoituksen teemaa: jos sinä vaan käännyt vääristä teiltäsi. Ja edelleen jakeessa 24 Jumala jatkaa:


Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta,
sinä Jerusalem, että pelastuisit.
Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi
väärät ajatuksesi?


Kansa ei kuitenkaan hävennyt ja he olivat röyhkeitä.
Ja sitä samaa kulttuurimme ja yhteiskuntamme opettaa meille tänäänkin. "Sinun pitäisi hävetä mitään. Sinun ei pitäisi tuntea syyllisyyttä mistään, mitä tunnet tai teet. Sinun pitäisi olla ylpeä käytöksestäsi ja elämäntavastasi. Itse asiassa sinun pitäisi hävetä sitä, jos yrität saada muita tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä."


Myös uskoton Israel oli tehnyt haureutta. Jumala kuvasi myös Israelin syntejä makaamisella jokaisen puun alla. Huolimatta Joosian hyvästä hallituskaudesta, epäjumalanpalvelus levisi silti koko maahan.


Jumala sanoo luvussa, että Juuda näki Israelin kohtalon ja sen, että Jumala lähetti heidät pois luotaan - minkä siis olisi pitänyt olla varoitus Juudalle. Mutta he eivät oppineet mitään tästä.


Juudan kansa teki samat synnit, kuin uskoton Israel. He olivat välinpitämättömiä saastaisuudelleen ja pahuudelleen. Herra Herra sanat olivat näennäistä parannuksen tekoa, mutta sydän ei muuttunut. Todellista katumusta ei siis ollut.


Melkoinen draaman kaari siis seuraa asiaan jakeessa 11, kun Jumala sanoo haureudessa itsensä ryvettäneen portto Israelin silti olevan vanhurskaampi, kuin petollinen Juuda.


Ero lieni siinä, että Juuda tiesi, mitä heidän käytöksensä merkitsi ja mitkä olisivat seuraukset, koska he olivat jo nähneet sen tapahtuvan Israelille. Heillä oli Israelin esimerkki epäonnistumisesta. Heillä oli tiedossa oikea ja väärä ja se, mitä Jumala siitä ajatteli. Heillä oli myös kyseisellä hallituskaudella oikeamielinen kuningas ja heillä oli temppeli. Ja silti he tekivät samat synnit kuin uskoton Israel.


Kun meiltä siis puuttuu syyllisyys ja häpeä, se on avoin tie Juudan perässä kulkemiseen. Juuda suhtautui asioihin ja synteihinsä kevyesti. Heitä ei vaivannut heidän tekemänsä pahuus. He eivät välittäneet siitä, että heidän sydämensä olivat täynnä epäjumalia, koska he luulivat, että heidän Herra Herra mantransa pelastaa ilman sydämen muutosta.


Ja nyt, meidän pitäisi tänä aikana olla kauhuissamme, jos syntimme eivät enää vaivaa meitä. Meidän pitäisi olla myös peloissamme, jos emme tunne syyllisyyttä, kun teemme syntiä Herraa vastaan. Ja erityisen peloissamme meidän pitäisi olla, jos emme edes tiedosta, että teemme syntiä.


Synnistähän itsessään ei juuri enää seurakunnissa saarnata, koska se loukkaa ihmisiä. Huolimatta Jeesuksen ristintyöstä, jatkuva synnissä eläminen on kuitenkin voi olla esteenä Jumalan äänen kuulemiselle sekä esteenä kutsullemme.


Tarvitaan siis syyllisyyttä ja häpeää, jotta katumus voisi herätä. Siksi siis synnistä puhumisen kieltäminen tekee vahinkoa enemmän, kuin siitä puhuminen.


Särkynyt sydän ja nöyrä mieli on aina avoin portti Jumalan luo. Ja siksi Jumala jatkaa kaiken vuodattamansa pettymyksen ja vihan jälkeen jakeessa 14:


Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.


Koska Jumala on armollinen, ihmisellä on oikeus palata vääriltäkin teiltä. Jumala ei ole vihainen ikuisesti.


Hylkää siis ylpeytesi ja epäjumalasi. Mikä tahansa tänään sisälläsi resonoikaan siitä, minkä tiedät olevan korkeammalla paikalla sydämessäsi, kuin Herrasi - hylkää se.


Oikeassa olemisen tarve on pahinta, mitä voimme tehdä itsellemme, sillä estää tarpeen sydämen muutokselle ja aidolle katumukselle.


Onkin lohdullista, että Jumala ei kuitenkaan jätä ikäänkuin sakkokierroksille niitä, jotka palaavat Hänen luokseen.
Jakeissa 14 ja 15 Jumala lupaa antaa oikeita paimenia ja elämänleipää kääntyville ja Hän ei ainoastaan odota, että palaamme Hänen luokseen, vaan Hän itse sanoo noutavansa meidät, kun olemme kääntyneet.


Jakeessa 16 on myös lupaus hedelmällisestä ennallistamisesta. Parempi tulevaisuus ja mikä parasta, tulevaisuus, jossa vanhoja ei muistella.


Ja tässä tulee yksi ihmisen ja Jumalan karkeimmista eroista esiin. Kun näemme luvun alussa kansaa odottavat tuomiot, Jumalan karkeat sanat ja vähintäänkin halveeraavat vertauskuvat heistä, Hänen inhonsa ja vastenmielisyytensä heidän syntejään kohtaan - Jumala kuitenkin lupaa kaiken tämän jälkeen, että kun te käännytte - ennallistaminen tulee ja vanhoja ei muistella.


Ihminen, joka joutuu nöyrtymään jonkin asian alle ei selviä nopeasta mielenmuutoksesta ja anteeksiannosta yhtä helposti. Aina löytyy 'mutta kun' lauseita. Aina löytyy epäreiluuden kokemuksia ja selityksiä.


Jumala ei kuitenkaan vanhoja katso, joten tänään, kun ovi on vielä auki, niin palataan omilta teiltämme Herran luo. Raivataan tilaa sydämessämme enemmän Hänelle. Ainaisen omavoimaisen tekemisen ja yrittämisen sijaan, aletaan vihdoin kysyä Häneltä - mitä sinä Herra haluat?



Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä — kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä — nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.

Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

2. Korinttilaisille 7:8-10

[Näkymätön Ninni]

Kiitos Herralle Jeesukselle tästä!
Olipa upea saarna!

[Kulkija]

[Tuija]

AAAMEN, Kiitos Jumalan!!!