⭐️ PÄIVÄN SANA ⭐️✝️

[Tuija]

Ps.119:130. Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.

Ilman uskoa Jeesukseen voi Jumalan sanaa lukea ja tutkia mielin määrin, mutta se jää vain etäiseksi historiankirjaksi tai mielenkiintoiseksi satueepokseksi. Sieltä löytyy väritettyjä kertomuksia Israelin kansan historiasta ja sen etäisen jumalan julmuuksista. Tarut vain jatkuvat Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvissä kertomuksissa. Kun usko Jeesukseen syntyy, voi nähdä Jumalan sanan punaisen langan. Huomaa, miten Raamattu on hämmästyttävän yhteneväinen sanomansa suhteen, vaikka kirja on koottu tuhansien vuosien aikana. Kristus kirkastuu Vanhan testamentin teksteistä, ja Uusi testamentti näyttäytyy Jumalan pelastustekojen suurena ylistyksenä. Jopa luonto alkaa saarnata Jumalan hyvistä töistä, kun Jumalan Pyhä Henki avaa sanasta uskon ihmeellisen maailman.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Tuija]

https://raamattu365.fi/bible/kr38/jas/1/

17. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ilmenee siinä, että hän antaa jopa pilkkaajilleen leivän ja riittävästi elinpäiviä, että he voisivat palata tekijänsä suojaan. Kaikkien kaikki hyvä tulee aina Jumalalta, ja jokainen vaikeus on aina myös hänen paluukutsunsa. Jumalan teot tähtäävät siihen, että syntinen kääntyisi ja löytäisi armon. Armo, Jumalan lahjoista suurin, riittää jokaiselle, joka sen vain tahtoo osakseen ottaa. Armo on aina lahja ja se on sitä myös jokaiselle uskovalle. Ero on vain siinä, että uskovat tuovat syntinsä Jumalan valoon ja pyytävät niitä anteeksi. He ottavat Herraltaan vastaan anteeksiantamuksen sanat. He tahtovat elää armahdettuina syntisinä. Taivaan tähtien Isä antoi Poikansa maailmaan, että jokainen joka häneen turvaa saisi iankaikkisen elämän. Vain turvaamisessa on uskon ja epäuskon ero.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Tuija]

Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. Room. 6:14

Maailman koko synti on kannettu, se on otettu pois Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Meidän omaltatunnoltamme synnin paino poistuu silloin, kun Jumalan Pojan verellä maksettu armo saa kirkastua ja tulla omaksemme. Niin kauan, kuin yritämme voittaa syntimme omaan voimaamme tai parannukseemme luottaen, laki sitoo meitä. ”Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee’”, kirjoittaa Paavali kirjeessään galatalaisille. Joka tahtoo pelastua teoillaan, tehköön siis hyvää viimeistä piirtoa myöten. Olkoot hänen ajatuksensa, sanansa ja tekonsa täysin puhtaat – niin, olkoon hän kuin Jumala. Ihmisellä on vain kaksi todellista vaihtoehtoa. Joko olla lain alla ja synnin siteissä tai sitten vapaa ja armosta elävä Jumalan lapsi. Ero voi vaikuttaa pieneltä, mutta näiden teiden välillä ammottaa syvä kuilu. Kuilu erottaa kristinuskon uskonnosta. Kristitty pelastuu vain ja ainoastaan armosta ja lahjaksi, Jeesuksen tähden, uskon kautta. – Olisiko siis minullakin mahdollisuus?

[Tuija]

Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnitön, tuli ottamaan pois synnit. 1 Joh. 3:5

On kaksi tapaa suhtautua syntiin väärin. Ensimmäinen on vähätellä sitä ja suhtautua siihen välinpitä- mättömästi tai jopa totuttaa omatuntonsa elämään rauhassa sen kanssa. Kristitty nähdään tällöin vapaana synnistä, mutta myös vapaana syntiin. Toinen virhe on nähdä synti pinnallisesti vain räikeinä synnintekoina ja voitettavina paheina. Tällöin kristinusko muuttuu oikein elämiseksi ja onnistuneeksi suoritukseksi. Oikea tapa suhtautua syntiin on nähdä se rehellisesti itsessään ja myöntää, ettei kykene sitä voittamaan omin voimin, saati poistamaan elämästään. Sen jälkeen tulee katsoa Jeesukseen, joka synnittömänä otti pois kaikkien kaikki synnit ja antoi ne anteeksi. Tämä uskonharjoitus ei lopu tämän elämän aikana, vaan syvenee ja selkiytyy, kun Pyhä Henki näyttää yhä todellisemmaksi syntimme ja Jumalan ihmeellisen armon.

[Tuija]

Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” Ap.t. 1:11

Uskossa eläminen saattaa harhautua taivaalle katseluksi. Yhtäkään askelta ei uskalleta ottaa ennen kuin on saatu merkki Jumalalta tai profetia kanssakulkijalta. Jokainen oksan rasahdus pelästyttää, ja uskon lepo, jos sitä on ollutkaan, haihtuu ahdistavaan uskonnollisuuteen. Oman elämän lisäksi merkkien etsiminen keskittyy lopunaikoihin. Maailmantapahtumat saavat villejä tulkintoja ja pahimmillaan erilaisia aikamääreitä. Ihminen haluaa niin vahvasti nähdä, ettei malta siksi odottaa Jumalan aikaa omassa elämässään tai maailman lopun tapahtumissa. Levollinen usko sen sijaan laskee katseensa taivaalta lähimmäisiin, omasta sydämestä Jeesuksen sovitustyöhön ja löytää rauhansa. Kun omatunto on levossa, elämä sovitettu Kristuksen pyhässä veressä, ei tarvitse haikailla muuta. Voi odottaa Jeesuksen paluuta rauhassa ja valmiina, ja samalla elää tätä elämää täyteläisesti, sellaisena kuin se meille iloineen ja suruineen annetaan. – Sydämessä on Jumalan rauha.

[Tuija]

Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus. Matt. 18:21–22

Kun annat anteeksi sinua vastaan rikkoneelle, se ei ole mistään eikä keneltäkään pois. Antaessasi anteeksi sallit omalletunnollesi Jumalan lasten iloisen vapauden. Jos alat pantata anteeksiantamusta, patoat turhaan sydämeesi katkeruutta ja huonoa mieltä. Vapaalla omallatunnolla eläessäsi jätät vastuun tuomioista Jumalalle. Toinen vastaa kyllä teoistaan Jumalansa edessä ajallaan, sinä voit ne huoletta laskea mielestäsi. Siksi sinun ei tarvitse oikeudenmukaisuuden toteutumattomuudestakaan kantaa nyt murhetta, se on turhaa voimien tuhlausta. – Anna siis iloisesti anteeksi seitsemän kertaa ja vielä seitsemänkymmentä seitsemän kertaa, loputtomasti. Jätä murheesi Jumalan huoleksi ja elä iloisesti kristityn vapaudessa.

[Tuija]

Niistä lupauksista, jotka Herra oli Israelille antanut, ei yksikään jäänyt täyttymättä. Kaikki lupaukset kävivät toteen. Joos. 21:45

Jumala pitää minkä lupaa. Kaikki hänen lupauksensa sinullekin, heikko ja monin tavoin vajavainen Jumalan lapsi, pitävät varmasti paikkansa ja tulevat toteutumaan. Kun huudat avuksi Jeesuksen nimeä, tulet pelastumaan. Kun pyydät häntä johdattamaan sinua, hän kulkee jo edelläsi. Kun kiität kasteesi ihmeellisestä lahjasta, elät sitä lahjaa jo todeksi. Kun polvistut ehtoollispöytään ottamaan vastaan Kristuksen ruumiin ja veren, tulet hänestä osalliseksi. Kun rukoilet Herraa, hän on jo kuullut sinua. Kun kutsut häntä, on asiasi jo vireillä. Kun taivutat pääsi hänen siunaukseensa, olet siunattu. Kun odotat taivasta, tulet näkemään sen. Yksikään lupaus ei jää toteutumatta, ei edes pienin.

[Tuija]

Hartaasti vain odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen. Hepr. 6:11

Kristinuskon kiinnekohta ja tähtäyspiste on taivas. Jos me laitamme toivomme vain tähän elämään ja asennoidumme sen mukaisesti, olemme kaikkia muita surkuteltavampia. Kristityn on hyvä elää taivas silmiensä edessä, valmiina erkanemaan tästä maailmasta parempaan. Jos aikoinaan etsittiin marttyyriutta epäterveelläkin tavalla, niin nyt eletään pimenneen taivaan alla. Usko keskittyy tämän elämän tarpeiden tyydyttämiseen, ja pelastus on vaikeuksista pääsemistä ja eheäksi tulemista. Olisiko aika palauttaa mieleen edessä oleva taivas? Käsittämätön ilo ja rauha, jotka meitä odottavat? Jumalan kasvojen edessä tulee jokainen hetki olemaan ihmeitä täynnä. Kun toivossa katselemme tulevia jo nyt, se antaa rohkeuden ja oikean näkökulman elämän pieniin murheisiin. Pieniä ne olivat, kun taivaasta niitä kerran katselemme.

[Tuija]

Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Mark. 12:30

Herra, tämä on käskyistäsi suurin ja rikotuin. Myös minä rikon sitä jatkuvasti. Tahtoisin rakastaa sinua yli kaiken, ja välillä siltä myös tuntuu, mutta usein olen kylmä ja penseä ja rakkauteni on väkisin yrittämistä. Kuinka osaisin rakastaa sinua enemmän? Kuinka voisin elää sanasi mukaan, sillä sanot, että sinua voi rakastaa vain pitämällä sanasi? Muuta tietä ei taida olla kuin tämä ristin kantamisen tie. Rakkaus sinuun syntyy rakkaudestasi, ja armo tulee todeksi kiusausten helteessä ja koetusten ahjossa. Mielelläni antaisin ristini pois, mutta sinä sanot sen sopivaksi. Tulet itse ristin alle ja olet lähellä. Et jätä minua omien voimieni varaan etkä anna painon musertaa minut alleen. Sinun rakkautesi, Herrani Jeesus, on ollut tekoja elämässäni, ei vain rakkauden sanoja.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Tuija]

Hurskas on turvassa kaikelta pahalta, jumalaton suistuu onnettomuuksiin. Sananl. 12:21

Tässä vaaditaan oikeaa näkökykyä. Näyttää nimittäin siltä, että Jumalasta tietämätön elää surutta ja iloisesti ja varjeltuu monelta onnettomuudelta. Kristityt sitä vastoin saattavat maksaa uskostaan kovaa hintaa ja heidän elämänsä voi näyttää vaikeudesta toiseen matkaamiselta. Näkökyvyltämme peitossa on kuitenkin toisenlainen todellisuus. Se osoittaa, että Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin – jospa pahat vielä kääntyisivätkin oikealle tielle. Jumala hallitsee omiensa elämää ja suojelee sitä voimallaan jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Ei ole aikaa, paikkaa tai tapahtumaa, joka kohtaisi Jumalan lapsen sattumalta. Kun oikein silmin katsoo, saa nähdä, että Herramme kääntää lopulta kaiken kristityn onneksi. Jumalaa vailla kulkeva suistuu sen sijaan onnettomuuteen.

[Tuija]

Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Ps. 23:5

Kristityn elämä on iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Se ei tarkoita rauhaa sanan tavallisessa merkityksessä, jossa rauha on ennen kaikkea tunteenomainen rauhantila. Ilo ja rauha Pyhässä Hengessä on totta silloinkin, kun edessä on syvä meri, niin kuin Mooseksella kerran, takana egyptiläisten sotajoukko ja niskassa kansan ja omantunnon syytökset. Ilo ja rauha Pyhässä Hengessä on totta myös silloin, kun joudutaan kantamaan ristin häpeää Vapahtajan nimen tähden. Ilo ja rauha Pyhässä Hengessä on rauhaa, jossa taisteluiden keskellä meidän eteemme katetaan Jumalan antimien pöytä, päämme voidellaan tuoksuvalla öljyllä ja maljamme on ylitsevuotavan täynnä. Ilo ja rauha Pyhässä Hengessä ei ole tästä maailmasta eikä se siksi ole riippuvaista tämän maailman myllerryksistä tai elämämme olosuhteista.

[Tuija]

"Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” Ps. 32:8

Kristityn elämä on kuin rukous Jumalan edessä. Tekomme ja sanamme muuttuvat Jumalan silmissä rukouksiksi. Kaipauksemme ja hätämme, kysymyksemme ja täyttymättömät toiveemme ovat Isälle kuin taivaaseen nouseva suitsutus ja suuri avunhuuto. Rukous ei olekaan muuta kuin hädän avaamista Isälle Jeesuksen nimessä. Meidän olemuksemme kaipuu ja sydäntemme huokaukset muuttuvat Herramme hyviksi vastauksiksi. Hän itse opettaa meitä, niin että emme kulje uskossamme tai elämässämme harhaan. Hän osoittaa meille oikean tien, jota voimme käydä luottaen Isän hyvään johdatukseen. Hän neuvoo sanallaan ja johdattaa Hengellään. Hänen varjeleva katseensa seuraa meitä lakkaamatta, ja me saamme elää jokaisen päivämme hänen suojassaan. Hyvä on Herra, syvyyksien salattuun saakka hyvä.

[Tuija]

Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Room. 8:18

Ei mitään tulevan kirkkauden rinnalla, ei yhtään mitään. Taivaan täytyy olla todella ihmeellinen paikka. Paavali oli itse saanut siitä esimakua ja kuullut puheita, joita ei ollut lupa sanoa ääneen. Hän tiesi mistä kirjoitti, mikä meitä kristittyjä tien päässä odottaa. Ja hän tiesi myös sen, miten kovaa voi tämä elämä ja kristityn osa siinä olla. Paavalia oli pahoinpidelty ja hänet oli lähes tapettu useamman kerran. Koska hän kykeni vertaamaan tämän elämän murheita taivaassa odottavaan iloon, hän toivoi pääsevänsä jo pian Herransa luokse. Paavali tahtoi rohkaista muitakin sillä, että mikään maailmassa kohtaamamme kärsimys tai vaikeus ei ole yhtään mitään sen rinnalla, mikä meitä odottaa. Ei mikään.

[Tuija]

Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Matt. 5:13

Suolaksi muuttuminen lienee kovaa työtä. Mutta suolaksi on muututtava, siihen on pyrittävä tosissaan. Niin kristitty aloittaa kovan kilvoittelun ja ajoittain uskoo savotassa onnistuvansakin. Kunnes koittaa taas paluu karuun arkeen. Hän törmää jälleen syntisen sydämensä murtumattomaan kallioon. Rankaksi käy suolaksi muuttuminen. On oikein kilvoitella hyvä uskonkilvoitus ja pyrkiä pääsemään perille. Vielä tärkeämpää on oivaltaa, että pelastuksen osallisuus saadaan armosta lahjaksi. Kilvoitus on kristityn kiitosta siitä, että hänet on jo pelastettu ja synnit on jo kannettu. Taivaaseen matkalla oleva kristitty ei tahdo murehduttaa Jumalan Pyhää Henkeä tekemällä enää syntiä. Lohdullista on myös huomata, että Jeesus ei sanonut: ”Tulkaa maan suolaksi”, vaan: ”Te olette maan suola.” Sanan hylkäävä kristitty menettää pian makunsa, mutta jokainen sanaan pitäytyvä on tietämättäänkin suolana maailmassa.

[Tuija]

Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani. Ps. 94:18

Minä en uskoa etsinyt, mutta se löysi minut. Omat ajatukseni tulevaisuudesta ja elämästä olivat aivan erilaiset, kuin mihin minut lopulta johdatettiin. Kuinka viisaasti Herramme vetikään tielle. Kärsivällisesti ja kiireettä hänen otteensa tuli lujemmaksi ja asiat selkeämmiksi. Jumala veti lähelleen ja kirkasti sovituksen. Kun olin lähdössä tämän maailman matkaan, hän antoi sopivan ristin, joka asetti jalkani oikealle tielle ja käänsi katseeni hänen tahtomaansa suuntaan. Kun olen joskus ollut nääntyä elämän kipujen alla, on Jumala antanut armonpisaroita sopivan määrän, ja olen voinut pysyä pystyssä. Omaan uskooni tai tekoihini en ole voinut turvautua, mutta Jeesuksen varaan olen voinut aina laittaa koko elämäni. Ristin armo on tullut todeksi ja vahvistanut sydäntä.

[Tuija]

Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne. Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan. Ps. 16:9–10

Joskus Jumala antaa kuoleman rajalla elävälle kristitylle rauhan, joka ei ole tästä maailmasta. Hän saaarmon kohdata kuolemansa turvallisin mielin, vakuuttuneena siitä, että Jeesus ottaa omansa luokseen. Kuolema ei enää näyttäydykään suurena, pelottavana ja tuntemattomana vihollisena, vaan ainoastaan kuin unena, josta kristitty herää taivaaseen. Jumalan läheisyys tuo ilon ja antaa vapauden erota tästä elämästä kyllänsä saaneena. Kuolemaansa pelkäävän ja sen edessä vapisevan kristityn osa ei ole tosin lopputuloksen kannalta yhtään sen huonompi. Kun hän huutaa Jeesusta avuksi elämässään ja kuolemassaan, hän on varmasti matkalla taivaaseen, vaikka kauhistuisikin tuntemattoman edessä. Pelko ei kadota ketään, epäusko kadottaa.

[Tuija]

Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toistaan. 2 Moos. 14:19–20

Jumala, tulet suojaksi minun ja tuhoajan väliin. Niin kuin Israelin kansa löysi sinusta suojansa, olet minun suojani pimeydessä. Estät vajoamasta kauhuihin etkä anna minulle pahaa tahtovan päästä tavoitteeseensa. Sinun turvasi on todellinen ja se muuttuu näkyväksi, kun hätä on suurin. Pelossani unohdan, kuinka lähellä koko ajan olet. Kuinka suuri on veresi suoja omallesi. Meidät on todellakin kätketty haavoihisi. Voimasi asettuu pahaa vastaan ja estää sen toteutumisen. Mitä siis enää pelkäisin, miksi olisin levoton? Lapsellesi läsnäolosi pilvi valaisee pimeimmänkin yön. Vaikka tuhat vihollista tahtoisi tuhoani, riittää lupaustesi voima kantamaan minua.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.

[Tuija]

Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat. Ps. 71:20

Monet meistä ovat joutuneet kantamaan taakkaansa vuosikausia. Usein sitä on kannettu salassa kuin hä- veten. Vain Jumala on nähnyt raskaan painon olemassaolon. Kuinka monta kertaa olemmekaan huutaneet ääneen Jumalaa auttamaan? Pikku hiljaa pyyntömme ovat harvenneet, ja vastauksen odotus hiipunut. Lopulta rukous taakan hellittämisestä on kokonaan kuivunut huulillemme. Uskossa tahdomme kuitenkin luottaa siihen, että jos Jumala, meidän Isämme, joka on kaikkivaltias, kaiken näkevä ja kaiken tietävä, ei ota pois taakkaamme, on sillä varmasti oma tehtävänsä. Olkoon se meille kuinka salattu tahansa. Kaiken raskaan keskelle hän lahjoittaa riittävästi virvoittavia hetkiä ja antaa ajoittain vapaata vaivoista. Syvyyksiin joutuessamme tiedämme, että hän nostaa meidät jälleen ylös. Pian saamme hengittää taas syvään Jumalan raikkaissa tuulissa.

[Tuija]

Tietäkää siis, että vain Herra, teidän Jumalanne, on Jumala. Häneen voi luottaa, hän pitää voimassa liittonsa. 5 Moos. 7:9

Ihmiset jumaloivat mitä kummallisimpia asioita. He jumaloivat rahaa ja valtaa. He jumaloivat kauniita ja rohkeita. He jumaloivat viisaita ja nokkelia. He jumaloivat niitä, jotka jumaloivat heitä. Ihminen rakentaa mielessään oikean Jumalan tilalle aina jonkin epäjumalan, vaikka kieltäisi uskovansa mihinkään. Vähintään omaan uskoonsa hän kuitenkin uskoo ja elää järkensä valossa. On kuitenkin vain yksi todellinen Jumala, joka ansaitsee Jumalan nimen. Kaikki muut ovat kuvitelmaa. Oikea Jumala tahtoo elää yhteydessä luomaansa ihmiseen ja osoittaa tälle todellista rakkautta. On sokeutta ja sielunvihollisen työn tulosta, että mieluummin pidämme olemattomat jumalamme elossa kuin tutustumme elävään Jumalaan.

Teksti on Juha Vähäsarjan

[Tuija]

Toin taas tuon päivän tekstin Juha Vähäsarjalta.
En tiedä kiinnostaako nämä teitä, mutta ajattelin vielä hetkisen näitä jakaa ..