Shalom!
Näin erikoisen näyn aiemmin tällä viikolla. Olin Venäjän
puolella "katsomassa näkyä" ja katsoin Etelä-Suomen lävitse viistosti alaspäin. Syy tähän oli se, että Suomen peitti pituussuunnassa tuolla tavalla viistosti alaspäin hevonen. Se ei silti peittänyt koko Etelä-Suomea, ainoastaan osan siitä.
Hevonen oli edessäni, mutta näin sen siten, että ensin katselin sen ruskeaa häntää. Liekö sillä toisenlainenkin nimi, kuin häntä? Hevosen hännän väritys oli tumman ruskea. Häntä joka oli liikkumaton, kiinnitti huomioni ensin ja sitten vasta hevosen väri. Hevonen oli punaruskea, mutta ei punainen, eikä ruskea.
Se näytti terveeltä, mutta näyssä olin tosiaan Venäjän maan puolella, en olisi muuten nähnyt tätä. Venäjän puolelle näytti siltä, että se osoitti mieltänsä. Sehän ei edes katsonut siihen suuntaan. Ainoastaan Ruotsin puolelta pystyi näkemään hevosen kasvot. En kuitenkaan voinut nähdä hevosen kasvoja, joten se osa jäi uupumaan.
Tänään näky on hieman toinen. Hevonen on erikoisessa asennossa. Sen pää on maan tasalla ja etujalat ovat kuin koiralla, ne osoittava suoraan eteenpäin. Ikäänkuin venytellen eteenpäin, mutta hevonen ei nouse ylös maasta.
Venäjän puolelle näky näyttää korostavan sitä, että Hevonen on nostanut takasosaansa pystyyn enemmän kuin koskaan.
Olin aiemmin nähnyt yhden hevosen, joka oli kääntynyt Venäjän suuntaan ja katsoin sitä silloin Etelä-Suomen suunnasta lähellä Itärajaa.
Siinä valkea hevonen oli seisovillaan ja se oli kääntynyt seisoen Venäjän suuntaan.
Se oli ilmeisen vauhkona, koska etujalat ikäänkuin löivät ilmaan. Eli se ei pysynyt aloillaan.
Tällä uudemmalla näyllä on edelleen silmissäni sellainen vaikutus, että vanha sanonta on väkisinkin totta. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Mihin me kumarramme?
Ja niin sydämelleni laskeutui kysymys, rukoilemmeko me vaikeita asioita oikein? Jumalan puoleen käännytään ilman ehtoja ja Hänen tahtoaan kunnioittaen.
Painotammeko jossain määrin rukouksessamme yksipuolista ja yhteen näkökulmaan sidottua rukousta, vai painotammeko Jumalan Sanan mukaista ja "puolueetonta" rukousta?
Olemmeko me rukoilleet koko sydämestämme sovintoa Jeesuksessa Kristuksessa ja Jumalan armoa ja halua tehdä parannusta tässä maassa ja naapurimaissamme?
Tapahtuipa mitä tahansa, rukoillaan Jumalan edessä Hänen Poikansa kautta nöyryydestä käsin. Anotaan, että Suomen, Venäjän ja Ruotsin välillä on silta, joka on rukoussilta. Ei unohdeta myöskään Viroa tai Norjaa. Ei liioin Tanskaa eikä varsinkaan Ahvenanmaata
Rukouksessa voimme tehdä työtä silloinkin, kun muuta työtä ei voi inhimillisesti tehdä. Sillä kun ne olemme Jumalan puolella, on mahdollista tehdä mahdotontakin.
Jaan vielä kohdan Psalmista tältä päivältä.
5 "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.
6 Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."
7 Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,
8 vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.
9 Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.
10 Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
11 Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.
(Ps. 75:5-11)