Hengellistä kirjallisuutta

Keskustelua sanasta
Uusiluomus

Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Uusiluomus »

Odottelen innolla että posti tuo kirjallisuutta, pitkään on pyörinyt mielessä muutamat kirjat jotka päätin sitten ostaa

- radikaali risti (A.W tozer)
-herätysrukous (Leonard Ravenhill)
-miksi herätys viipyy? (Leonard Ravenhill)


Uskon että tässä on varmasti vahvaa evästä Raamatun lukemisen ohella joka on pää sääntöisesti ainoa kirja jota luen

Mitä kirjoja teillä on jotka ovat erityisesti mieleen jääneet , ja kiinnostaa tietää oletteko lukeneet noita kirjoja mitä tilasin ?

Nuo 3 kappaletta sain 30€ uutena joten aika halpaa , näin luopumuksen aikana kun hyvät kirjat näyttävän olevan alennuksessa kun niiden sisältöä pidetään niin radikaalina juurikin ristin pahennuksen tähden
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Suosittelen lämpimästi Yrjö Müllerin elämänkertaa. Ensio Lehtonen kirjoitti hänestä kirjan nimellä Rukouksen mies. Hän etsi Jumalan Sanasta vastauksia ja eteni rukouksessa Sanassa. Tässä on lainaus kirjasta, lainaus liittyy kasteeseen, se ei ole tässä lainauksen ydinsanoma, vaan se miten Yrjö lähti etsimään totuutta Herran edessä. Esimerkin avulla mietin juuri itsekin, että mitkä seikat minun sydämessäni saattavat olla hidastamassa Jumalan työtä muiden elämässä. Tämä ote on siis hyvä työkalu tänään minullekin, voin heittää oman harkintani Kaikkivaltiaan Jumalan käsiin ja myöntyä armosta Hänen tahtoonsa. Saatan löytää tänäänkin uusia helmiä, joista saan iloita yhdessä muiden kanssa ❤️🙏


Yrjö Müller rukouksen mies

Ote sivuilta 62 - 63

Olen lapsena kastettu, hän vastasi, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi tulla uudestaan kastetuksi.

Oletteko milloinkaan rukouksella tutkinut Raamatun todistusta kastekysymyksestä, kysyivät sisaret edelleen.

- En ole, täytyi Yrjö Müllerin rehellisesti vastata. Silloin eräs sisarista sanoi hänelle:

- Minä pyydän, ettette puhu tästä asiasta mitään, ennenkuin olette niin tehnyt.

Tähän pyyntöön Yrjö Müller antoi myöntävän vastauksen.

Sillä perusteellisuudella, joka oli Yrjö Müllerille ominaista, hän alkoi tutkia Raamatun kasteoppia seuraavan yksinkertaisen ohjeen mukaan:

1) Ensiksi hän etsi Jumalalta rukouksessa Hengen johtoa ja valoa, että Jumalan Sana avautuisi ja hänen mielensä tulisi valaistuksi.

2) Sen jälkeen hän tutki järjestelmällisesti koko Uuden Testamentin alusta loppuun nähdäkseen, mitä kasteesta on kirjoitettu.

3) Koko ajan hän rukoili, ettei hänen tutkimuksensa tulokseen pääsisi vaikuttamaan:

a) mikään inhimillinen perimätieto, jota ei voi asettaa Raamatun sanan rinnalle,

b) ei mikään yleinen tapa eikä käytäntö, vaikka se olisi vanha ja isiltä peritty,

c) ei edes kirkon vaikutus ja sen nykyinen opin käsitys,

d) eikä ennen kaikkea kavala oma mieskohtainen ylpeys ja itsepintaisuus.

Lyhyesti sanottuna tämän kolmannen kohdan neljä erittelyä sisälsivät sen, ettei Yrjö Müller tahtonut antaa lopulliseen päätökseensä vaikuttaa minkään muun kuin yksinomaan Raamatun Sanan.
Se mihin loppupäätelmään hän tuli, oli se että hän löysi vastauksia Jumalan Sanasta. Hän myös löysi Jumalan armon Jumalan Sanasta. Jumalahan on sekä armo, että totuus. Hän opettaa meidät totuuden tielle armonsa kanssa ja Jeesuksen sovitustyön tähden. Kun Pyhä Henki kirkastaa meille totuuden, voimme rukoilla voittoa tästä asiasta. Kun saamme voiton, olemme saaneet etsimäämme asiaan henkilökohtaisen rauhan, jonka jälkeen asia ei voi meitä enää vaivata. Se myös tuo sisimpäämme armon toisia kohtaan, emme tahdo lyödä tai soimata heitä eriävistä näkemyksistä. Jäämme odottamaan että Herran Henki antaa ymmärryksen mitä tulisi sanoa tai rukoilla.
Asiasta sivuun... On aivan varmasti vihollisen hedelmiä, jos eriäviä mielipiteitä ei kestetä. Armahtavaisuus ei ole meidän teko, se on Jumalan teko. Jumalan edessä saamme olla erilaisia, Hän kyllä keksii keinonsa, jotta puu tulee tuottamaan vain hyvää hedelmää. Sitä ennen Hän hioo meitä, toinen toistamme vasten. Tämänkin tähden kärsimme välillä vain omasta vajavaisesta itsestämme, kuin muiden eriävistä mielipiteistä. Henkien erottamisen armolahja onkin siksi suotava lahja jokaiselle. Mitä enemmän sitä saa uskossa käyttää, sen enemmän saa nähdä ja kokea maailman Suurimman Voiman, Jumalan Voiman ilmenemistä. Ilman Häntä me emme voi mitään tehdä, ja kaikki me voimme Hänessä joka meitä vahvistaa!! ❤️ 🙏 Halleluja.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Uusiluomus

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Uusiluomus »

Aamen pitääpäs hankkia tämäkin kirja kiitos vinkistä

Tätä Leonard Ravenhill miksi herätys viipyy suosittelen ehdottomasti jokaiselle luettavaksi , järisyttävän hyvä kirja joka ei jätä kylmäksi ketään , sain tuon eilen illalla postissa ja juuri päätökseen sen 155 sivua
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

C. H. Mac Intosh
Laaksojen Lilja

C. H. Mac Intosh
Omenapuun alla

C. H. Mac Intosh
Mooseksen kirjan "selitysteokset" jotka eivät ole niinkään selitysteoksia, mutta ovat kyllä ihania lukea. (siniset kirjat)
(Liekkikustannus näyttää myyvän erittäin vanhaa kirjaa käytettynä juuri nyt. 2. Mooses)

Uskollinen kuolemaan asti
Kirja kertoo vainotuista kristityistä Venäjällä. 1900-luvulla. Vanha kirja mutta ei kannata jättää lukematta.

Risti Rintamalla
(Vanhoja saarnoja rintamalta)

Valmistautuminen maanalaiseen seurakuntaan
Richard Wurmbrand

Pasuuna soi
David Wilkerson
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Uusiluomus

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Uusiluomus »

Tilasin neljännen kirjan

Leonard Ravenhill - sodomalla ei ollut Raamattua
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

C.H. Mac Intosh Toinen Mooseksen kirja
(Lainaus)

Mutta kun näemme Herran Jeesuksen pyhän nimen vedetyn ihmisen pahuuteen ja irstauteen, kun pyhiä totuuksia ja saastaisia menoja ja tapoja sovitetaan yhteen, kun näemme pakanallisen turmeluksen sellaisena kuin Roomalaiskirjeen 1:nen luku sitä kuvaa, liittyvän "jumalisuuden ulkokuoreen", silloin saatamme täydellä syyllä sanoa: nuo ovat "viimeisten päivien" kauheita merkkejä: tämä on "Janneksen ja Jambreksen" vastustuksen henki.

Mutta Egyptin noidat eivät pystyneetkään jäljittelemään kuin kolmea elävän Jumalan palvelijain tekemää ihmettä. He saattoivat nim. muuttaa sauvansa käärmeiksi (1. 7:12), muuttaa veden vereksi (1. 7:22) sekä saivat sammakoita tulemaan yli maan (1. 8:7). Mutta kun tapahtui neljäs ihme, joka, paitsi luomisvoimaa, vaati vielä ihmisluonnon nöyrtymistä, he joutuivat kokonaan hämilleen, ja heidän oli pakko tunnustaa: "Tämä on Jumalan sormi" (1. 8:16-19). Samoin on viimeisinä päivinä ilmestyvien totuuden vastustajien laita. He tekevät kaiken saatanan voimalla, heidän kaikki työnsä ovat saatanan valtapiirissä. Ja niiden ainoa tarkoitus on vastustaa totuutta.

"Janneksen ja Jambreksen" tunnusomaisimpana piirteenä oli saatanan voima, kuolema ja saastaisuus, käärmeet, veri ja sammakot. Siten he aikanaan vastustivat Moosesta, ja samoin vastustavat heidän hengenheimolaisensa meidänkin päivinämme totuutta, koettaen estää sitä vaikuttamasta omiintuntoihin. Tuskinpa mikään siinä määrin heikentää totuuden vaikutusta kuin se, että ihmiset, olematta lainkaan totuuden valtapiirissä, kuitenkin koettavat tehdä samoja tekoja kuin ne, jotka ovat totuudessa. Ja sitä keinoa saatana meidän aikanamme juuri käyttää. Hän koettaa tehdä kaikista ihmisistä nimellisesti kristittyjä. Hän koettaa saada meidät uskomaan, että elämme kristityssä maailmassa. Mutta tämän maailman kristillisyys on pelkkää apinoimista, joka ei suinkaan ole mitään totuuden todistamista, vaan joka päinvastoin vihollisen voimalla vastustaa totuutta ja koettaa estää sen puhdistavaa ja uudistavaa vaikutusta.

Sanalla sanoen: Kristuksen palvelijoita ympäröi joka puolelta tuo vastustava henki. Heidän on hyvä muistaa tämä. On hyvä, että he tarkoin tuntevat sen pahan, jota vastaan heidän on taisteltava, ja tietävät sen olevan saatanan työtä, jolla hän koettaa jäljitellä Jumalan totuutta.


Hyvä on heidän käsittää, ettei sitä nyt saa aikaan jonkun noitamiehen taikatemput, vaan se ilmenee valheellisten muotokristittyjen kautta, joilla kyllä on "jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät sen voiman", jotka kyllä näennäisesti tekevät hyviä töitä, mutta joilla ei ole Kristuksen elämää sielussaan, ei Jumalan rakkautta sydämessään, eivätkä myös kään omissatunnoissaan ole tunteneet Jumalan Sanan voimaa.

Mutta apostoli sanoo: "He eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niin kuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi" (2. Tim. 3:9). Ja tosiaankin kävi "Janneksen ja Jambreksen" mielettömyys ilmi kaikille, kun he eivät voineetkaan kaikessa jäljitellä Mooseksen ja Aaronin tekoja, ja vielä sen lisäksi saivat osakseen Jumalan rangaistuksen kuten muutkin. Tämä on vakava asia. Aivan samoin on Jumala paljastava jokaisen mielettömyyden, joka tyytyy vain ulkonaiseen muotojumalisuuteen, "jumalisuuden ulkokuoreen". Heidän on mahdoton aikaansaada kaikkea sitä, minkä jumalallisen elämän voima vaikuttaa, ja he vetävät vielä päälleen sen tuomion, jonka Jumalan totuuden hylkääminen tuo mukanaan.

Eikö tämä ole vakava varoitushuuto meidän ajallemme, jolloin sisällyksetön muotojumalisuus on vallalla? Sen pitäisi olla vakavana varoituksena jokaisen omalletunnolle, puhua vakavaa kieltään jokaiselle sydämelle. Sen tulisi saada meidät kaikki vakavasti tutkimaan itseämme, vaellammeko "jumalisuuden voimassa" ja todistammeko siten totuudesta, vai onko meillä vain sen "ulkokuori", johon turvaamme, ja siis näin ollen vastustamme totuutta. "Jumalisuuden voiman" vaikutus tulee parhaiten ilmi siitä, että "pysymme siinä, minkä olemme oppineet" (2. Tim. 3:14). Vain ne ovat pysyviä, joita "Jumala on opettanut", jotka Jumalan Hengen voimalla ovat Jumalan Sanan puhtaasta lähteestä saaneet olemukseensa jumalalliset perustotuudet.

Kiitetty olkoon Jumala, että sellaisia ihmisiä on paljon eri kristillisten tunnustusten piireissä. Hajallaan siellä täällä on monia, joiden omattunnot Jumalan Karitsan sovintoveri on puhdistanut, joiden sydämissä asuu palava rakkaus Häneen, joiden henki iloitsee siinä autuaassa toivossa, että he kerran saavat nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on ja saavat iäti olla Hänen kaltaisiaan. On rohkaisevaa ajatella tätä. Sanomaton armo on olla kosketuksissa niiden kanssa, jotka voivat tehdä selvää toivonsa perusteista ja jotka tuntevat asemansa Jumalan edessä. Lisätköön Herra joka päivä niiden lukua. Ja levitköön "jumalisuuden voima" näinä lopun aikoina laajoihin piireihin, jotta se kirkkaasti ja selkeästi todistaisi Hänen nimestään, joka on arvollinen saamaan kaiken kunnian.

Käymme nyt vielä tarkastelemaan faraon neljää vastaväitettä, viekkaita ehdotuksia, joilla hän koetti estellä kansan lähtöä Egyptistä. Ensimmäisen niistä tapaamme 8:25. "Niin farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: 'Menkää ja uhratkaa Jumalallenne tässä maassa". Tässä ei tarvinne huomauttaa, että olipa kyseessä noitamiesten vastustelu tahi faraon ehdotukset, oli saatana joka tapauksessa niiden takana. Ja hänen tarkoituksenaan oli aivan selvästi tämän faraon ehdotuksenkin kautta estää sitä Jumalan nimen kirkastamista ja todistusta, mikä oli tuleva ilmi siinä, että Israel kokonaan jättäisi Egyptin. Sellaista todistusta Israel ei olisi voinut antaa jäämällä Egyptiin, vaikkapa he siellä olisivat uhranneetkin Herralle. He olisivat silloin olleet samalla perustalla kuin ympärileikkaamattomat egyptiläiset, ja Herra olisi tehty Egyptin jumalien vertaiseksi. Silloin olisi egyptiläinen voinut sanoa Israelin lapsille: "En näe välillämme mitään eroa. Teillä on oma jumalanpalveluksenne ja meillä omamme. Olemme aivan samanlaisia."

Ihmisten mielestä on aivan oikein ja paikallaan, että kullakin on oma uskontonsa, olipa tuo uskonto sitten minkälainen tahansa. Kunhan vain olemme vilpittömiä emmekä sekaannu lähimmäisemme uskonnolliseen vakaumukseen, on aivan yhdentekevää, minkälainen meidän uskontom me sattuu olemaan. Niin ihmiset ajattelevat siitä, mitä he kutsuvat uskonnoksi. Mutta selvää on, ettei siinä anneta mitään merkitystä Kristuksen nimen kunnialle.

Vihollinen vastustaa aina maailmasta luopumista, eikä sitä ihmissydänkään milloinkaan ymmärrä. Ihmissydän saattaa kyllä tuntea jonkinlaista uskonnollisuuden tarvetta, sillä omatunto vakuuttaa, ettei kaikki ole oikein paikallaan. Mutta se tuntee yhtä suuressa määrin tarvitsevansa maailmaa. Se siis mielellään "uhraisi Jumalalleen tässä maassa". Ja silloin on saatana saavuttanut päämääränsä, kun hän saa ihmisen tyytymään maailmalliseen jumalisuuteen, kun ihminen hylkää Jumalan sanat: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä" (2. Kor. 6. 1.). Hän on aina koettanut suunnitelmansa mukaan estää Jumalan todistusta tämän maan päällä. Ja sitä hän tarkoitti tässäkin antaessaan faraon viekkaasti ehdottaa: "Menkää ja uhratkaa Jumalallenne tässä maassa." Jos he olisivat totelleet tätä faraon neuvoa, olisi se kokonaan tukahduttanut Jumalan todistuksen. Jumalan kansa Egyptissä, ja Jumala Egyptin epäjumalien rinnalla, mikä kauhea häväistys!

Tutkikaamme, rakas lukijani, tarkoin tätä! Tuolla yrityksellä vietellä Israel uhraamaan Herralle Egyptissä on paljon syvempi merkitys kuin ensi silmäyksellä saattaisimme luulla. Vihollinen riemuitsisi, jos se näkisi maailman jumalisuuden vaikka kuinka pienessä määrin saavan osakseen jumalallista kunnioitusta, tapahtuipa tuo sitten missä tahansa tai miten tahansa. Sellaista uskontoa vastaan ei hänellä ole mitään. Hän voittaa n.s. "uskonnollisen" maailman avulla yhtä hyvin kuin minkä muun välityksellä tahansa. Ja suuren voiton hän on saavuttanut silloin, kun hän on saanut totisen kristityn kunnioittamaan tämän maailman uskontoa. Selvää on, ettei mikään niin herätä raivoa kuin "tästä nykyisestä pahasta maailmasta luopuminen". Saatte uskoa samoja asioita, saarnata samoja oppeja ja tehdä samoja tekoja; mutta jos kuinkakin vähän koetatte toteuttaa näitä Jumalan sanoja: "Sen kaltaisia karta", sekä "Lähtekää pois heidän keskeltänsä" (2. Tim. 3:5; 2. Kor. 6:17), silloin saatte olla varmat siitä, että kohtaatte ankaraa vastarintaa. - Miten tämä on selitettävissä? Vain luopuessaan tämän maailman ontosta ja tyhjästä jumalisuudesta todistaa kristitty Kristuksesta sillä tavalla, ettei hän mitenkään voisi todistaa niin, jos hän pysyisi maailmassa.

Kristus eroaa suunnattomasti kaikesta inhimillisestä uskonnosta. Viheliäinen, hengellisesti sokea hindu voi puhua teille uskonnostaan, mutta hän ei tiedä sanaakaan Kristuksesta. Apostoli ei sano: "Jos siis on jota kin kehotusta uskonnosta, jos jotakin rakkauden lohdutusta", vaikka epäilemättä jokainen uskonnon tunnustaja löytää uskonnostaan sitä, mitä hän kutsuu lohdutukseksi. Paavali sitä vastoin löysi Kristuksessa ainoan lohdutuksen tultuaan ensin kokemaan, kuinka turhaa kaikki uskonto on, vieläpä silloinkin, kun se kauneimpana esiintyy (vert. Gal. 1:13, 14; Fil. 3:4-11).

Jumalan Henki puhuu meille kyllä "puhtaasta ja tahrattomasta juma lanpalveluksesta". Mutta sitä ei uudestisyntymätön ihminen saata harjoittaa, sillä kuinka hän saattaisi tehdä mitään "puhdasta ja tahra tonta?" Tämä jumalanpalvelus on taivaasta, se on lähtöisin siitä lähteestä, josta kaikki puhdas ja pyhä saa alkunsa. Se tapahtuu yksinomaan "Jumalan ja Isän silmissä". Siinä harjaantuvat sen uuden luonnon kyvyt, josta ovat osallisia kaikki, jotka uskovat Jumalan Pojan nimeen (Joh. 1:12,13; Jaak. 1:18; 1. Piet. 1:23; 1. Joh. 5:1). Ja tämä jumalanpalvelus liittyy noihin kahteen tärkeään tekijään kristityn elämässä: armahtavaan rakkauteen ja pyhyyteen: "käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta" (Jaak. 1:27).
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Tuomittu Kosmos - Watchman Nee

Ote luvusta Toistemme virvoittaminen
Usein maalliset velvollisuutemme väsyttävät ja jopa uuvuttavat meidät. Kun polvistumme rukoilemaan huomaamme, että meidän täytyy odottaa hetki. Tuntuu vievän kymmenen tai kaksikymmentä minuuttia ennen kuin pääsemme sille paikalle, jossa todella saavutamme Jumalan. Jos taas istumme lukemaan Raamattua, huomaamme että meidän täytyy yrittää tosissamme, ennen kuin avaudumme vastaanottamaan hänen puhettaan. Mutta kuinka hyvä onkaan, jos matkalla kotiin kohtaamme veljen, jonka sydän on suorastaan ylitsevuotavainen hänen juuri keskusteltuaan Jumalan kanssa! Aikomatta mitään sen kummempaa, hän vain spontaanisti puristaa kättämme ja sanoo: "Veli, ylistäkäämme Herraa!" Hän ei ehkä tiedä sitä, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, kuin hän olisi tullut tomuhuiskan kanssa ja pyyhkinyt kai ken puhtaaksi. Tunnemme yhteytemme Jumalaan korjaantuneen välittömästi.

Joskus saatat tulla rukouskokoukseen mieli raskaana päivän töistä. Joku saattaa rukoilla vaikuttamatta oloosi. Joku toinenkin rukoilee ilman sen kummempaa vaikutusta. Mutta sitten joku kolmas veli tai sisar rukoilee ja tunnet välittömästi kohottavan voiman. Virvoitut, kun jalkasi on pesty. Mitä peseminen sitten merkitsee? Se merkitsee asioiden palauttamista alkuperäiseen virvoittuneisuuden tilaan. Se tarkoittaa asioiden palauttamista sellaiseen selkeyden tilaan, että taas tuntuu siltä kuin ne olisivat tulleet suoraan Jumalan läheisyydestä, uusina hänen kädestään. En tiedä kuinka monta kertaa minä itse henkilökohtaisesti olen ollut noin alamaissa, kun se mikä ahdisti ei ollut varsinaisesti synti, vaan tuo tunne maailman pölykerroksen peitossa olosta. Sitten kohtasin veljen tai sisaren, joka ei kenties tiennyt mitään tilastani, mutta vain sanoi sanan, joka kirkasti kaiken. Kun se tapahtuu, tuntee yksinkertaisesti kaiken pimeyden väistyneen ja kalvon pyyhkiytyneen pois. Jumalan kiitos, tuntee virvoittuneensa ja olevansa tilassa, jossa voi suoraan nauttia yhteydestä häneen. Sitä jalkojen peseminen on - uskonveljieni virvoittamista; veljen tuomista uudelleen sille paikalle, jossa hänestä tuntuu aivan kuin hän olisi juuri tullut Jumalan välittömästä läheisyydestä. Herra haluaa nähdä tätä toistensa palvelemista lastensa kesken.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Ote luvusta Toistemme virvoittaminen
Jos kuljemme Jumalan seurassa, ei tule päivääkään, jolloin emme halutessamme voi olla virvoitukseksi veljillemme. Tämä on yksi suurimmista palvelutehtävistä. Se saattaa rajoittua kädenpuristukseen. Se voi olla ohimennen lausuttu rohkaiseva sana tai taivaallinen valo kasvoillamme. Mutta jos Herra on saanut tahtonsa läpi meidän suhteemme, ja olemme tilassa, jossa meidän ja hänen välillään ei ole pilveä, tulemme huomaamaan, että meitä käytetään kaikessa hiljaisuudessa. Emme ehkä tiedä sitä, sillä on parempi, ettei pyri tietämään sitä - itseasiassa saattaa olla parempi, ettemme koskaan tiedä sitä. Mutta tiedämmepä tai emme, meitä käytetään jatkuvasti veljemme virvoittamiseen. Kun hän on alakuloinen ja synkkämielinen, kun hänellä on taakka sydämellään tai kalvo silmillään, kun hän on menettänyt tuoreutensa ja likaantunut, silloin hän saapuu luoksemme. Hän ei ehkä viivy kauan, kenties vain pari minuuttia. Etsi tuota palvelutointa. Hae Jumalalta sitä armoa, että voit auttaa häntä. Usein ajattelemme, että olisi hyvä, jos voisimme pitää pitkiä saarnoja, jotka saavuttaisivat laajan kuulijakunnan. Harvoilla kuitenkin on lahja siihen, ja on monia, joita ne harvat eivät saavuta. Jumalan pyhien sydänten virvoittaminen on palvelusta, jota kaikki voivat tehdä, ja joka voi ulottua kaikkialle. Jumalan mielestä se on korvaamattoman arvokasta.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Jumalan sateenkaaren alla - Hilja Aaltonen

Ote luvusta; teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani
Olemme tänä aikana jo sellaisessa ajassa, jolloin ihmisen sydämen täyttää sanomaton pelko ja ahdistus. On ihmisiä, jotka ovat viimeaikaisten poliittisten tapahtumien johdosta pelänneet sanomattomasti. On sanottu, että hermotautiparantoloissa on tungosta. Sivistyksen aikakauden ihmisten hermot ovat sortumassa huomisen päivän näkyjen edessä. Jumalan kansakin on levotonta. En kai ole ainoa, jonka koko olemuksen kauhu on täyttänyt monta kertaa. Jumalan ystävät, meidän täytyisi näinä aikoina saada Jumalan kädestä sellainen siunaus ja kosketus, joka pystyisi tekemään uskomme eläväksi ja viemään meidät kaikista luuloista ja vanhoista kokemuksista elävän veden virtaan. Tarvitsemme Jumalan käden kosketusta, että tuon yön tai päivän hetkenä taivaallinen vierailu olisi niin elävä minun ja sinun elämässäsi, että meillä olisi tämä Paavalin kokemus. Silloin voisimme sanoa kanssaihmisille: "Minun luonani vieraili viime yönä sen Jumalan enkeli, jota minä palvelen ja jonka oma minä olen." Tämä on mahdollista. Miksi? Siksi, että olemme nostetut elävään toivoon Jeesuksessa Kristuksessa.

Tänä aikana kuollut usko pelkää, vapisee ja epäilee ja sen lamppu sammuu. Mikään luulottelu ei kestä nyt. Meidän seurakunnissamme on sellainen aika, jolloin toiset nääntyvät ja uupuvat maailmaan, toiset takertuvat politiikkaan ja ottavat sen uskonnokseen. Vihollinen tekee kaikkensa, että elävä elämän yhteys, usko, tulisi otetuksi sydämestä. Tällainen usko ei kestä, eikä se vie meitä enkeli-ilmestyksiin. Ainoastaan elävä usko kestää, sillä verisen anteeksiantamuksen kautta uskoon tullut ihminen voi kokea tänä päivänä sellaisen taivaallisen kosketuksen, joka koskettaa koko olemusta, henkeä, sielua ja ruumista. Kun Jumalan ihminen tänä päivänä saa kokea tällaisen Jumalan siunauksen, joka on mahdollista meille, niin taivaallinen kosketus vie pelon pois. Kun elävän Jumalan käsi koskettaa onnetonta ja arkaa ja pelkäävää ihmistä, niin kosketus tuo yli ymmärryksen käyvän rauhan. Se tuo mielenrauhan ja Jumalan rauhan ja pelkäävästä ihmisestä tulee lapsi, joka tyyntyy äidin rinnoilla. Tämä on mahdollista anteeksiantamuksen, elävän uudestisyntymisen kautta uskoon tulleelle Jumalan ihmiselle. Muu ei kestä tänä aikana. Viipykäämme Jumalan edessä niin kauan, että taivas on koskettanut meitä elävällä tavalla. Kun taivas koskettaa, niin me nousemme Paavalin tavoin ja voimme sanoa lähimmäisillemme kauniisti: kukaan ei huku, te kaikki pelastutte, vain laiva hukkuu.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Uusiluomus

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Uusiluomus »

Maria kirjoitti: 01 Syys 2021, 10:07 Jumalan sateenkaaren alla - Hilja Aaltonen

Ote luvusta; teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani
Olemme tänä aikana jo sellaisessa ajassa, jolloin ihmisen sydämen täyttää sanomaton pelko ja ahdistus. On ihmisiä, jotka ovat viimeaikaisten poliittisten tapahtumien johdosta pelänneet sanomattomasti. On sanottu, että hermotautiparantoloissa on tungosta. Sivistyksen aikakauden ihmisten hermot ovat sortumassa huomisen päivän näkyjen edessä. Jumalan kansakin on levotonta. En kai ole ainoa, jonka koko olemuksen kauhu on täyttänyt monta kertaa. Jumalan ystävät, meidän täytyisi näinä aikoina saada Jumalan kädestä sellainen siunaus ja kosketus, joka pystyisi tekemään uskomme eläväksi ja viemään meidät kaikista luuloista ja vanhoista kokemuksista elävän veden virtaan. Tarvitsemme Jumalan käden kosketusta, että tuon yön tai päivän hetkenä taivaallinen vierailu olisi niin elävä minun ja sinun elämässäsi, että meillä olisi tämä Paavalin kokemus. Silloin voisimme sanoa kanssaihmisille: "Minun luonani vieraili viime yönä sen Jumalan enkeli, jota minä palvelen ja jonka oma minä olen." Tämä on mahdollista. Miksi? Siksi, että olemme nostetut elävään toivoon Jeesuksessa Kristuksessa.

Tänä aikana kuollut usko pelkää, vapisee ja epäilee ja sen lamppu sammuu. Mikään luulottelu ei kestä nyt. Meidän seurakunnissamme on sellainen aika, jolloin toiset nääntyvät ja uupuvat maailmaan, toiset takertuvat politiikkaan ja ottavat sen uskonnokseen. Vihollinen tekee kaikkensa, että elävä elämän yhteys, usko, tulisi otetuksi sydämestä. Tällainen usko ei kestä, eikä se vie meitä enkeli-ilmestyksiin. Ainoastaan elävä usko kestää, sillä verisen anteeksiantamuksen kautta uskoon tullut ihminen voi kokea tänä päivänä sellaisen taivaallisen kosketuksen, joka koskettaa koko olemusta, henkeä, sielua ja ruumista. Kun Jumalan ihminen tänä päivänä saa kokea tällaisen Jumalan siunauksen, joka on mahdollista meille, niin taivaallinen kosketus vie pelon pois. Kun elävän Jumalan käsi koskettaa onnetonta ja arkaa ja pelkäävää ihmistä, niin kosketus tuo yli ymmärryksen käyvän rauhan. Se tuo mielenrauhan ja Jumalan rauhan ja pelkäävästä ihmisestä tulee lapsi, joka tyyntyy äidin rinnoilla. Tämä on mahdollista anteeksiantamuksen, elävän uudestisyntymisen kautta uskoon tulleelle Jumalan ihmiselle. Muu ei kestä tänä aikana. Viipykäämme Jumalan edessä niin kauan, että taivas on koskettanut meitä elävällä tavalla. Kun taivas koskettaa, niin me nousemme Paavalin tavoin ja voimme sanoa lähimmäisillemme kauniisti: kukaan ei huku, te kaikki pelastutte, vain laiva hukkuu.
Aamen
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Tuomittu Kosmos - Watchman Nee

Ote luvusta Toistemme virvoittaminen (jatkoa)
Palvellaksemme toisia tällä tapaa meidän täytyy kuitenkin täyttää tietyt ehdot. Jos todella jatkamme kulkua Herran kanssa, ei ole kysettäkään siitä, etteikö meitä käytettäisi. Hänessä ei ole mitään rajoituksia. Jos itse emme ole menettäneet tuoreuttamme, ja sydämemme ovat tulvillaan hänen iloaan ja rauhaansa, se vuotaa yli varmasti. Niinpä haluan esittää sinulle tämän yksinkertaisen kysymyksen: "Onko sinun ja Jumalan välillä mitään konfliktia?" Tarkoitan tietenkin jotain todellista. Jos ei mitään erityistä ole, ei ole tarpeen etsimällä etsiä jotain: Herra itse aina löytää sen mikä on löydettävissä. Kun hän haluaa kiinnittää huomiosi johonkin, mitä et ole huomannut, hän aina osoittaa sen sormellaan ja huomaat sen varmasti. Sinulla ei ole mitään tarvetta kääntää katsettasi sisäänpäin ja tutkia jokaista tunnetta yrittääksesi kaivaa sen esiin. Ylistä vain häntä! On Herran asia, ei sinun, säteillä valoa sinun sydämeesi ja näyttää milloin olet eksynyt hänen luotaan.

Yksi asia on kuitenkin varma. Jos suhteesi Jumalaan ei ole kunnossa, voit vain viedä tuoreuden pois muilta. Et voi silloin pestä heidän jalkojaan. Kun he ovat allapäin, viet heidät vielä alemmaksi. Kun heillä on taakka sydämellään, saat taakan tuntumaan entistä raskaammalta. Sen sijaan että virvoittaisit heitä ja palauttaisit heille uutuuden, joka tulee Jumalalta, saatat vain survaista heidät syvemmälle synkkyyteen. Olla napit vastakkain Jumalan kanssa on varmin tapa olla hänen seurakuntansa elämää kuluttava voima.
Suurin voiman ilmentymä on uskoakseni olla jatkuvasti kykenevä virvoittamaan toisia. Se on korvaamattoman arvokas asia, tuo taivaan kosketus, joka kohottaa, puhdistaa ja uudistaa. "... tulee myös teidän pestä
toistenne jalat." Kaikista hänen käskyistään opetuslapsilleen tämä on dramaattisin sanan puhtaimmassa merkityksessä. Tehdäkseen sen tärkeyden heille selväksi, hän näytti sen heille käytännössä. Se oli osoitus siitä kuinka hän rakasti". ... omiaan, jotka olivat tässä maailmassa..." (Joh. 13:1). Hän ryhtyi itse näyttämään opetuslapsilleen, mitä hän tarkoitti palvelutoimella. Se ei ole työtä, jota tehdään korokkeella. Se on toistensa palvelemista vadin ja pyyhkeen kera. Aina tulee olemaan tarvetta nostaa langenneita, saattaa takaisin parannuksen tielle heikkoja, jotka ovat tehneet syntiä. Mutta Jumalan pyhät kaipaavat nykyään eniten virvoitusta, jolla tarkoitan heidän kutsumistaan takaisin siihen, mikä on alkuperäistä ja Jumalasta lähtöisin. Jeesus itse "...oli tullut Jumalan luota ..." (jae 3) tätä tekemään. En tiedä miltä tämä kuulostaa sinusta, mutta minä luulen, ettei ole suurempaa voimaa, jota voimme käyttää Jumalan hyväksi, kuin olla hänen kauttaan tuoreita maailman edessä. Eikö se sinustakin näytä jumalallisen elämän voiman suurimmalta ilmentymältä? Maailman järjestelmässä, jota tummentaa helvetin savu, kuinka iloitsemmekaan kun tapaamme pyhiä, jotka taivaan puhdas ilma on tehnyt tuoreiksi. Sellainen tuoreus palauttaa meille jumalallisen elämän hengen.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Tuomittu Kosmos - Watchman Nee

Ote luvusta Toistemme virvoittaminen (jatkoa)
Kiitän Herraa siitä, että nuorempana minulla oli etuoikeus tuntea eräs harvinaislaatuisimmista pyhistä. Tunsin hänet monta vuotta, ja huomasin hänellä olevan monia hengellisiä ominaisuuksia. Luullakseni minuun kuitenkin vaikutti eniten Jumalan tuntu. Tuon naisen läheisyydessä ei voinut olla kauan, ei edes kävellä hänen huoneeseensa ja puristaa hänen kättään, ilman että tunsi Jumalan läheisyyden yllään. En tiedä mistä se johtui, niin vain oli. En ollut ainoa, joka tunsi sen. Kaikki, jotka olivat kosketuksissa häneen todistivat samaa. Minun on tunnustettava, että noina päivinä sydämeni oli usein raskautettu, ja vaikutti siltä kuin kaikki olisi mennyt vikaan. Kävellessäni hänen huoneeseensa tunsin välittömästi tulleeni nuhdelluksi. Tunsin heti olevani kasvotusten Jumalan kanssa ja virvoituin.

Miksi tällainen välitön palautuminen sitten tapahtuu? Ei varmaankaan siksi, että se olisi etuoikeutettujen harvojen palvelutyötä. Herra haluaisi meidän kaikkien olevan tuollaisia, että antaisimme tuota voimaa, joka kirkastaa veljiämme ja sisariamme, kun he ovat menettäneet tuoreutensa. Muistathan - uskaltanenko sanoa tämän - että joskus tuoreuden puute vahingoittaa kristityn elämän vaikutusta maailmaan enemmän kuin hänen todelliset, tietoiset syntinsä. Aika ajoin saatamme kaikki langeta syntiin, mutta koska huomaamme herkästi tehneemme niin, etsimme ja löydämme anteeksiannon. Mutta usein olemme olleet maailman kylvyissä tuntikausia tuoreuttamme menettämässä, ja koska kyseessä ei ole ollut todellinen synti, emme ole huolestuneet. Tällöin kykymme vaikuttaa maailmaan Jumalan puolesta tylsistyy. Kuinka hyvä onkaan, jos silloin on lähellä veli tai sisar, jonka välityksellä meidät taas kohotetaan uudistettuun kanssakäymiseen Jumalan kanssa!
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Tuomittu Kosmos - Watchman Nee

Ote luvusta Toistemme virvoittaminen (jatkoa)
Mitkä sitten ovat sovellettavat säännöt? Niitä on kaksi. Ensiksi, kuten olemme nähneet, itseni ja Herrani välillä ei saa olla tietoista ristiriitaa, jota ei heti selvitetä. Jos sellainen on, se asettaa minut täysin tämän palvelumuodon ulkopuolelle. Mikä tahansa ristiriitaa aiheuttaakin, se täytyy heti selvittää tai olen hyödytön. Sen sijaan että olisin etu Jumalan seurakunnalle, minusta on tullut pelkkä taakka. En kykene antamaan mitään, voin vain kasvattaa hänen lastensa elämän velkataakkaa. Jotta voisin olla hyödyksi, Jumalan ja minun välillä täytyy olla läpinäkyvä kirkkaus jokaisen tietoisen asian suhteen. Vapaana ristiriidasta myös minä voin olla välikappale nostettaessa veljiäni takaisin voiman asemiinsa maailmaa vastaan.
Toiseksi, ja väärinymmärrysten välttämiseksi tämä täytyy sanoa suoraan: yritä muistaa, että tämä virvoittaminen on molemminpuolista. Jeesus sanoi opetuslapsilleen:"... tulee myös teidän pestä toistenne jalat". Virvoittajan täytyy myös odottaa tulevansa muitten virvoittamaksi. Usein Herra saattaa käyttää sinua, mutta yhtä hyvin hän voi usein käyttää jotain muuta virvoittaakseen sinua. Ei ole mitään valittujen harvojen joukkoa, joka olisi erotettu "virvoittamisen" hengellistä tehtävää varten, kuten myöskään ketään meistä ei ole vapautettu tämän maailman läpi kulkemisesta ja siksi tarvitsemme virvoitusta. Ei Pietari enempää kuin kukaan meistäkään voi sanoa: "Olen kulkenut sen vaiheen ohi. Minulla on nyt sellainen yhteys Jumalaan, että tuoreuden menetys on mahdotonta ja voin rukoilla tai saarnata tarvitsematta sellaista virvoituspalvelua. Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!"
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Tuomittu Kosmos - Watchman Nee

Ote luvusta Toistemme virvoittaminen (jatkoa)
Seurakunnassa ei ole olemassa korkeampaa veljien luokkaa, joka ei tarvitsisi virvoitusta. Se on jotain, mistä jokainen Jumalan palvelija on riippuvainen. Kun teet työtä pajassa tai keittiössä kaiken päivää, saatat hyvinkin tarvita piristystä. Mutta nekin meistä, jotka ovat työskennelleet kaiken päivää hengellisessä työssä tarvitsevat piristystä! Meidän uudistumisen tarpeemme on usein aivan yhtä suuri, vaikka voimme tuudittautua tilaan, jossa emme sitä huo maa. Riippumatta siitä teemmeko työtä ilmeisen maallisessa piirissä vai olemmeko mukana niin sano tussa hengellisessä toiminnassa, maailma on kaikkial la ympärillämme ja työntyy yhä lähemmäs. Siksi tarvitsemme tuon tuostakin jonkun veljen tai sisaren apua päästäksemme taas tuohon tuoreeseen Jumalan yhteyteen, tuohon jumalallisen voiman uudistukseen.

Siten seurakunnan periaate on aivan yksinkertaisesti virvoittaminen ja virvoittuminen. Mitä pidemmälle kuljemme Herran kanssa, sitä enemmän tarvitsemme uskonveljiä. Sillä tässä palveluvirassa ei kukaan ole vähäpätöinen eikä koskaan saavuta tasoa, jolla ei enää tarvitse toisen apua. Minun rukoukseni omasta puolestani on, että Jumala voisi silloin tällöin käyttää minua virvoittamaan jonkun toisen henkeä silloin kun se on uupunut ja että hän samoin voisi joskus käyttää jotakuta muuta koskettamaan minun riutuvaa henkeäni virvoittaakseen minua. Jos tuon veljen kautta maailman kalvo pyyhkiytyy pois päältäni, niin että saavuttuani uupuneena poistun uudistuneena, silloin kyseessä on ollut Kristuksen palvelus minulle.

Se mitä olen pyrkinyt yksinkertaisesti kuvaamaan, on itseasiassa yhdistynyt rintama maailmaa vastaan. Kyseessä ei ole mikään vähäpätöinen asia. Jos uskomme siihen kylliksi liittyäksemme siihen, se kykenee saamaan Saatanan vahvimmat linnakkeet järkkymään. Jeesuksen sanoin: "Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat".
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »



Oswald Chambers - Parhaani Hänelle

7.10.
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
(2. Kor. 5:21)


"Synti ei ole väärin tekemistä vaan väärin olemista, tahallista riippumattomuutta Jumalasta. Uskontomme puhuu synnistä, Raamattu puhuu synnistä. Ensimmäinen, minkä Kristus kohtasi ihmisissä, oli perisynti, ja koska emme ole piitanneet siitä julistaessamme evankeliumia, evankeliumin sanoma on menettänyt räjähtävän voimansa. Raamattu ilmoittaa, että Kristus otti päälleen juuri perisyntimme, johon kukaan ei voi koskea. Jumala teki oman Poikansa synniksi, jotta Hän voisi tehdä synnintekijästä pyhän. Herramme kantoi maailman synnin samastumalla, ei myötätunnosta. Ihminen ei voi pelastaa itseään. Pelastus on Jumalan teko."
Tämä testi on vaikea, mitä Oswald Chambers tarkoittaa tekstillään? Mitä on samaistuminen tässä kohtaa? Mitä Chambers tarkoittaa, kun hän sanoittaa asiaa siten, että "Herramme kantoi maailman synnin samastumalla, ei myötätunnosta"?


Alkuperäinen, englanninkielinen versio sanoo näin:

It is revealed throughout the Bible that our
Lord took on Himself the sin of the world through identification with us, not through sympathy for us.
He deliberately took on His own shoulders, and endured in His own body, the complete, cumulative sin of the human race. “He made Him who knew no sin to be sin for us…” and by so doing He placed salvation for the entire human race solely on the basis of redemption.

Laitan tämän viestini päätteeksi ihanan Psalmin. Se muistuttaa siitä, että tarvitsemme Häntä aivan kaikkeen uudestisyntymisen jälkeenkin. ❤️
Psalmi16
1. Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.
2. Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää";
3. ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni".
4. Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan; minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.
5. Herra on minun pelto- ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani.
6. Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.
7. Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa.
8. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.
9. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.
10. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.
11. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Novum Uusi Testamentti selityksin

Ajattelin tänään lisätä tähän yhden vertauskuvan, joka usein puhuttelee. Tulin katsoneeksi mitä siitä kirjoittaa Novum. Tässä on lyhyt lainaus selityksestä jakeille 1-5

Vertaus kymmenestä neitsyestä

25:1 Vertauksen pääajatus on, että meidän tulee valvoa ja olla valmiit Jeesuksen paluun varalta. Jakeessa 13 on koko vertauksen avainsana. Valmistautuminen on välttämätöntä, sillä tulee aika, jolloin siihen ei enää ole tilaisuutta. Ovi suljetaan. Seurakunta odottaa, että Jeesus tulee pian eikä joskus hamassa tulevaisuudessa. Meidän tulee olla aina valmiit kohtaamaan hänet.

Vertaus osoittaa myös tosikristittyjen ja nimikristittyjen välisen eron. Sana silloin viittaa edellisen luvun lopussa mainittuun ajankohtaan.

Tavallisesti hääkulkueessa oli kymmenen lamppua. Lamput muistuttivat enemmänkin soihtuja, sillä ne oli kiinnitetty keppien päihin.

2. Tyhmyys tai ymmärtäväisyys ilmenee siinä, otettiinko mukaan öljyä vai ei. Kysymys ei ollut siitä, oltiinko hyviä vai pahoja, vaan siitä, oltiinko tyhmiä vai ymmärtäväisiä.

Häiden jälkeen juhlat kestivät seitsemän päivää, jos morsian oli neitsyt. Jos hän oli leski, juhlat kestivät kolme päivää. Juhlat pidettiin morsiamen isän talossa. Häiden jälkeen sulhanen vei morsiamen juhlallisin menoin kotiinsa. Tämä tapahtui illalla tai yöllä. Monet sukulaiset ja ystävät seurasivat heitä, ja morsiamen kotoa tulevien lisäksi tuli sulhasen kotiväki heitä vastaan ja toivotti heidät tervetulleiksi. Vertauksen neitsyet olivat odottamassa sulhasta kotiin. He eivät tienneet täsmälleen, milloin hääkulkue saapuisi, ja siksi he odottivat usein tiellä tai jossakin tien varrella olevassa talossa.

3. Kukaan ei varmaan toimisi näin tyhmästi, mutta tämä on vertaus. Jeesuksen täytyi sanoa näin korostaakseen sitä, miten tyhmiä me saatamme olla. Se, että heillä ei ollut öljyä, tarkoittaa että heillä oli ainoastaan lampussa oleva öljy (j. 8). He tiesivät, että öljyä tarvittaisiin.

4. Ymmärtäväisillä oli mukanaan vara-astia, ja se osoittautuikin tarpeelliseksi.

5. Ihminen voi olla unelias ennen nukahtamista ja nukuttuaan (Snl. 6:10). Nukahtamisessa ei ollut mitään väärää. Jos tyhmät olisivat olleet täysin valveilla, se ei olisi kuitenkaan auttanut heitä, koska heillä ei ollut öljyä. Vertauksen pääajatus ei ole valvominen, vaan valmistautuminen. Odottamaton viivytys koitui uskon koetukseksi. Meistä voi tuntua, että Jeesus viivyttelee, mutta hän tulee oikeaan aikaan.


Matt. 25:1-5
1. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat."
"Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä."
Matt. 25:13

Novum:
13. Se, että päivää ja hetkeä ei tiedetä, saa tyhmät neitsyet välinpitämättömiksi, mutta ymmärtäväiset valvoviksi. Jae toistaa 24:42:ssa sanotun asian. Muutamissa vanhoissa käsikirjoituksissa on lisäksi sanat »jona Ihmisen Poika tulee».

Sanat valvokaa siis ovat Herran itsensä lausuma vertauksen keskeinen opetus. Saman varoituksen hän on antanut muissakin yhteyksissä, vrt. Luuk 12:35.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

C. H. Mac Intosh
Laaksojen Lilja
( Pidempi katkelma tästä luvusta ) s. 58-


NELJÄS LUKU

Korkea Veisu 1:8

"Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein, käy lammasten jälkiä ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla".

Ylkä on pukenut vastauksensa selvään ja yksinkertaiseen muotoon. Mutta hän ei anna morsiamen kysymykseen mitään erikoista vastausta. Kuitenkin nämä kysymykset ovat hyvin tärkeitä. Miksi Ylkä tekee näin? Ylkä ei sano sitä. Mutta hän rakastaa morsiantaan sanomattomasti ja osoittaa sen näissä voimakkaissa sanoissaan: "sinä naisista kaunein".

Yljän rakkaus on muuttumaton. Kuinka onnelliseksi morsian tunteekaan itsensä ajatellessaan tätä! Yljän rakkautta morsiantaan kohtaan ei voi muuttaa se, millainen morsian itsessään on tai mitä muut hänestä sanovat ja vaikkei Ylkä voikaan hyväksyä kaikkea, mitä morsian sanoo tai tekee. Uskova on täydellinen Kristuksessa. Hän on kokonaan vanhurskautettu, vaikka hänen elämänsä onkin täynnä vikoja ja puutteita.

Siinä, miten Ylkä puhuttelee morsiantaan ja vastaa tälle, on aivan erikoinen henki. Me kysymme jälleen: miksi? Haluaisitko tuntea Mestarin mielenlaadun? Kunpa edes yksi ainoa Pyhän Hengen valon säde selittäisi raamatun pyhää sanaa! Silloin oppisit raamattua, ei ainoastaan "kirjaimen mukaan", vaan löytäisit sieltä myös ne ajatukset ja tunteet, joista se on lähtöisin. Opi siis oivaltamaan, ettei raamatussa koskaan kuvata myöntymistä erillään totuudesta ja pyhyydestä! Voi, kuinka usein me rukoilemme valoa ja johdatusta tiellemme, vaikka aurinko paistaa polullemme pilvettömältä taivaalta! Lammas eksyy luonnostaan kaikkein helpoimmin laitumelta.

Eiköhän tuossa pikkusanassa "jos" ole jotain, mikä osoittaa, että Ylkä on odottanut morsiamen tunteneen lauman jäljet? On kuin Herra sanoisi: "Varmasti sinä tiedät minun tarkoitukseni, joka minulla on sinulle Israelin Paimenena. Nehän ovat selvästi edessäsi. Miksi rakkaani, et lue etkä ymmärrä?" Ylkä ei saata nuhdella morsiantaan. Hänen rakkautensa on vilpitöntä. Samoin Jeesus sanoi Filippukselle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus". Kuinka lempeä onkaan hänen johdatuksensa! Kuinka hellästi hän osoittaakaan itsensä niillekin, jotka hylkäävät hänen rakkautensa!

Äskenkääntyneet usein ylenkatsovat kristillisen seurakunnan, josta raamattu puhuu. Yleisesti ottaen he kulkevat siellä, missä heistä itsestään on mukavinta ja miellyttävintä. He eivät ajattele tarkemmin sitä, seuraavatko he "lauman jälkiä". Heillä saattaa olla tiestä joko oikea tai väärä käsitys. Mutta he eivät ole rukouksissa tutkineet Jumalan sanaa tietääkseen, mikä on Jumalan mielestä oikein. Jos Jumalan seurakunta olisi yhtenäinen, kuten helluntaipäivänä, tällainen tutkiminen ei olisi niin tärkeää. Nyt kun seurakunta on jakaantunut moniin tunnustuksiin, on jokaisen Jumalan lapsen velvollisuus tutkia raamattua tietääkseen Jumalan tahdon ja noudattaakseen sitä.

On surullista havaita, että moni Jumalan lapsi pitää tätä asiaa mitättömänä. Tällaista ajatusta ei löydy raamatusta - salli minun sanoa tämä kaikella rakkaudella kaikille, jotka niin ajattelevat. Sellainen häpäisee Jumalaa ja loukkaa sieluja. Ne koettelemukset, joista tässä kirjassa kerrotaan ja jotka morsian joutui läpäisemään, johtuivat yksinomaan siitä, että hän laiminlöi hänelle annetun opetuksen.

Meillä on vakaumus, että sielun pelastuksen jälkeen on Kristuksen seurakunnan yhteys kaikkein tärkein asia. Jos kristitty tässä suhteessa on huolimaton eikä huomioi Herran tarkoitusta, hän seuraa varmasti omaa tahtoaan. Mitä siitä seuraa? Jumalalta viedään kunnia, hänen sanaansa laiminlyödään, ei seurata Mestaria, murehdutetaan Pyhää Henkeä ja sielu menettää tuoreutensa. Silloin "ensimmäinen rakkaus" laimenee. Rauha ja ilo muuttuvat epäilyksi ja peloksi.



Jatkuu..
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

..Jatkuu


C. H. Mac Intosh
Laaksojen Lilja
( Pidempi katkelma tästä luvusta)


Harvat voivat säilyttää ensimmäisen rakkautensa jumalallisen tuoreena. Elävä tunne Herran suuresta rakkaudesta meitä kohtaan ja se, kuinka hän täyttää meidän tarpeemme, heikkenee. Tämä on ensimmäisen rakkauden hylkäämistä Miksi? Me vaellamme omaa tietämme ja teemme oman tahtomme mukaan. Me murehdutamme Jumalan Pyhää Henkeä sen sijaan, että etenisimme tiellä, jossa yritämme oppia tuntemaan Herraa yhä syvemmin ja pyrimme miellyttämään yksin häntä. Sielu joutuu näin pimeyteen, sisäinen valo himmenee ja meistä tulee heikkoja ja epävarmoja kaikessa.

Matteuksen evankeliumin 11. luvussa Herramme puhuu meille kahdenlaisesta levosta. Hän sanoo ensiksi: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon". Tämä on hänen rakkautensa välitön lahja, mikä tulee uskosta häneen. Tämän levon saavat eroituksetta kaikki, jotka uskovat.

Kun tulemme Jeesuksen luo, itsemme pelastamisen uuvuttavat ja tuloksettomat pyrkimyksemme loppuvat. Raskas syntitaakka, jonka alla huokailimme, otetaan ainiaaksi pois. Mutta Herra sanoo edelleen: "Ottakaa päällenne minun ikeeni ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte levon sieluillenne", Mt 11:29.

Kun uskoimme häneen, hän antoi meille omantunnon rauhan syntien anteeksiantamisen kautta. Mutta sielun rauhan me saamme tottelemisen ja kuuliaisuuden kautta. "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, niin te löydätte sieluillenne levon", rauha kaikissa elämän tilanteissa, kaikkein kovimmissakin koettelemuksissa.

Tässä on selitys siihen, miksi niin moni kokee sielun rauhattomuutta kääntymisen ilon jälkeen ja miksi he hädän tullen muuttuvat levottomiksi, vaikka tietävätkin heillä olevan syntien anteeksiantamuksen. He ovat unohtaneet ottaa päälleen Kristuksen ikeen ja jättäytyä hänen johdatettavakseen kaikissa elämän olosuhteissa. He ovat unohtaneet "oppia hänestä".

Olla saman ikeen alla kuin Kristus, merkitsee kulkemista hänen vierellään samoissa askelissa hänen kanssaan. "Ottakaa minun ikeeni". Tämä merkitsee ehdotonta vaeltamista Herran kanssa ja silloin me olemme löytävä "levon sie luillemme", koska kaikki meidän heikkoutemme ovat hänen päällään. Kun kaksi kulkee saman ikeen alla, niin vahvempi auttaa heikompaa.

Heikonkaan kristityn ei tarvitse pelätä uupuvansa taakan alle, kun hän vaeltaa Kristuksen kanssa saman ikeen alla. Hänestä mikään ei tunnu vaikealta. Kaiken aiheettoman pelon on väistyttävä hänen läsnäolossaan ja vaunumme pyörien on pyörittävä eteenpäin kevyesti erämaan upottavimmankin hiekan läpi.

Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Maria
Viestit: 869
Liittynyt: 27 Kesä 2021, 15:16

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Maria »

Yrjö Müller - Rukouksen mies

Ote kirjan sivuilta 136-140

Tätä Yrjö Müllerin lapsellisen luottavaa ja voittavaa uskonrukousta kuvastaa luonteenomaisella tavalla hänen syyskuun 25 p:nä 1840 kirjoittamansa päiväkirjamerkintä:


"Herra herättää uusia auttajia, osoittaen siten jatkuvaa huolenpitoaan meistä. Niiden ei tarvitse milloinkaan joutua hämmennykseen, jotka luottavat Herraan, vaikkapa jotkut, jotka vähän aikaa auttoivat työtä, jo nukkuivatkin uskossa Jeesukseen, vaikka toiset kylmenivät Herran työssä ja jotkut taas eivät voi auttaa, vaikka haluaisivatkin, ja jotkut uhraavat varansa toisiin tarkoituksiin. Mutta luottaessamme Jumalaan, yksin elävään Jumalaan, ei mikään pettymys voi meitä kohdata, eikä Jumala meitä unohda kuolemantapausten, varojen tai rakkauden puutteen tai muitten työhaarojen takia. Kuinka kallista onkaan saada oppia edes vähässä määrässä tyytyväisyyden läksyä luottaessaan yksinomaan Jumalaan, tietäen, että meiltä ei todella mitään hyvää puutu, jos me vilpittömästi Hänen yhteydessään vaellamme."


Tänä vuonna liitettiin "Raamatullisen opin seuraan" uusi työhaara edellisten lisäksi, nimittäin kristillisten kirjojen ja kirjasten levittäminen. Seuran muut työhaarat: raamatullisten koulujen avustaminen, Raamattujen levittäminen ja lähetyssaarnaajien kannattaminen, toimivat edelleenkin suurta siunausta tuottaen. Eikä orpokodeiltakaan mitään puuttunut kaikista koettelemuksista huolimatta.


Vuoden 1840 kokemukset on Yrjö Müller eritellyt seuraavasti:

1) Huolimatta lisääntyneistä uskonkoetuksista ei orvoilta ole mitään puuttunut.

2) Sensijaan että joskus olisin joutunut pettymään odottaessani Herran apua, tapahtui aivan päinvastoin: koetukset vain osoittivat, että Herra oli todella meidän auttajamme hädän päivänä.

3) Sellainen elämäntapa saattoi Herran hyvin lähelle meitä, aivan kuin joka päivä katsomaan meidän tarpeitamme, voidaksensa sitten ajoissa lähettää meille apua.

4) Sellainen jatkuva, joka hetki kestävä luottavaisuus Jumalan apuun estää mielen kiintymästä ajallisiin asioihin, joten voimme jatkuvasti myös toimia hengellisessä työssä, ja samalla se johtaa meidät jatkuvaan yhteyteen Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa.

5) Kaikkia Jumalan lapsia ei luonnollisesti kutsuta samanlaiseen työhön, mutta kaikki ovat kutsutut samanlaiseen uskoon ja kokemaan samanlaista Jumalan apua, jos he elävät Hänen tahtonsa mukaan ja etsivät Hänen apuansa.

6) Velkaantuminen, joka on epäraamatullista, on synti, joka täytyy tunnustaa ja hyljätä, jos haluamme häiritsemätöntä yhteyttä Jumalan kanssa ja tahdomme saada Hänen apuansa.



Nämä koettelemuksen tulisessa koulussa saadut opetukset ovat terveellisiä neuvon sanoja kaikkien aikojen kristityille, jotka vilpittömästi haluavat palvella elävää Elian Jumalaa.


Joku saattaa pitää näitä lukemattomia rukousvastauksia, joita Yrjö Müller sai päivittäin, ihmeellisinä sattumina. Mutta tällaisia ajatuksia vastaan esitti Yrjö Müller vakavat vastaväitteet. Yhden ainoan rukouksen ihmeellistä vastausta voisi vielä sanoa sattumaksi, mutta 50.000 rukousvastausta 70 vuoden aikana on niin valtava ja lavea todistusaineisto, ettei mistään sattumasta enää voida puhua. Ihminen on rukoillut ja elävä Jumala on vastannut. Se on ainoa yksinkertainen johtopäätös.

Ihmeellistä on nähdä, että rukousvastaukset tulivat niitten kristittyjen välityksellä, jotka olivat herkkiä kuulemaan Jumalan ääntä. Usein saivat lahjoittajatkin kokea ihmeellistä Jumalan johdatusta lähettäessään Jumalan Hengen vaikuttamia uhrejansa.


Kesäkuussa 1841 lähetti eräs uhraaja toistakymmentätuhatta markkaa ja liitti lahjaansa nämä sanat:

"En ole huolissani, vaikken olekaan lähettänyt uhriani aikaisemmin, sillä olen varma, ettei sitä ole aikaisemmin tarvittu."


– Tämä lause on merkillinen, sanoi Yrjö Müller.

Tänä päivänä on kulunut lähes kolme vuotta siitä, kun varastomme oli yhtä tyhjä kuin mitä se nyt on, joten todellakin siitä ajasta alkaen ei olisi muistini mukaan näin suurta summaa tarvittu kuin juuri nyt. Veljemme sanat ovat sitäkin merkillisemmät, kun otamme huomioon, että neljä kertaa aikaisemmin hänen antaessaan melkoisia lahjoituksia olimme aina suuressa tarpeessa, kuten hän myöhemmin näki painetusta vuosikertomuksesta. Samanlainen on seuraavakin tapaus.



Eräänä aamuna oli muuan bristolilainen liikemies matkalla konttoriinsa. Yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti ajatus:

Menenpä katsomaan Yrjö Müllerin orpokoteja. Niin hän kääntyi ja kulki Wilsoninkadulle päin puolitoista kilometriä. Mutta silloin hän seisahtui, hymähti itseksensä ja sanoi:

– Kuinka hullua, että lyön laimin tehtäväni. Voinhan antaa orpokodeille avustuksen toisella kerralla.

Hän kääntyi takaisin palatakseen konttoriinsa. Mutta montakaan askelta hän ei voinut ottaa, kun hän tunsi, että hänen oli mentävä orpokotiin juuri sinä aamuna. Hän kääntyi uudelleen ympäri ja sanoi itseksensä: Orvot saattavat nyt tarvita apua. Saatan jättää heidät kärsimään puutetta, jos en nyt mene, kun Jumala ilmeisesti tahtoo lähettää minut viemään heille apua.

Nopeasti hän kiiruhti orpokotiin ja antoi orpoja varten rahalahjan.

Johtajatar kiitti lahjoittajaa pyhän liikutuksen vallassa, ja lähetti heti tällä rahalla ostamaan lapsille aamiaista, sillä sekä kassa että varastot olivat sinä aamuna aivan tyhjät.

Kun Yrjö Müller kertoi tästä, lisäsi hän:
– Se oli juuri minun taivaallisen Isäni kaltaista!
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.
2. Tim. 2:24
Avatar
Hes33
Viestit: 204
Liittynyt: 31 Joulu 2021, 16:42

Re: Hengellistä kirjallisuutta

Viesti Kirjoittaja Hes33 »

Maria kirjoitti: 04 Huhti 2022, 14:15 Yrjö Müller - Rukouksen mies
Kiitos Maria kun jaoit otteen kirjasta. Tuo on yksi parhaimmista kirjoista 🔥
Vastaa Viestiin